Kuinka paljon 4-vuotiasta joutuu KANTAMAAN?

Lukematta ketjua - en kanna enää 4-vuotiasta. Yksivuotiaan voin kantaa kauppareissuilla autoon kun suunta on eri kuin muilla mutta siitä vanhempia en todellakaan. Jos läheisyyttä kaipaavat niin sylissä voin toki pitää. Vähän huolestuttaa tuo "lötköpötkö", eikö yleensä lapset opi jo vajaa vuosikkaana auttamaan esim. kättä hanskaan?
Sinun tehtäväsi äitinä on myös tuottaa lapselle pettymyksiä ja auttaa häntä selviämään niistä, eli itkua ei mun mielestä pidä pelätä. Lapsen vain täytyy oppia miltä pettymys ja paha olo tuntuvat ja miten niistä selvitään, aikuisena ei ole äitiä kantamassa ja paapomassa jos joku menee pieleen.

 

Miksi ap säälittelet poikaasi tai ylipäätään poikia?

Pojat tykkäävät jos he saavat kokemuksen siitä että ovat vahvoja supersankareita - piti se olettamus sitten oikeasti paikkaansa tai ei. Se on pojan itsetunnon kohottamista.

KANNUSTA poikaasi. Tsemppaa, rohkaise, kehu. Luo hänelle tunne että hän pystyy. Ja jos hän heittäytyy veteläksi tai alkaa parkua sydäntäsärkevästi, niin rauhallisesti sanot vaan että "kyllä sä osaat tehdä mitä mä sulta pyysin" etkä kanniskele, vaikka poika huutaisi tunnin. Säälitellystä pojasta tulee reipas ja omatoiminen ja hän oppii olemaan vedättämättä vanhempaansa.

Meillä on suunnilleen samanikäinen lapsi, ja viime viikolla kuuntelin yli puoli tuntia sitä parkua, kun pyysin laittamaan toisen sukkansa jalkaansa kun oltiin lähdössä ulos. Sitä raastavaa huutoa kesti, mutta lopulta muksu puki sukan ja muutkin ulkovaatteet kun huomasi että me ei jääty häntä odottelemaan (on rauhallinen omakotitalon piha ja pystyin valvomaan tätä lasta sisällä ja muita ulkona).
Kun kehuin, oli ihan polleana.

 

Minulla on ensinnäkin se mielikuva hyvin tiukassa, että pojat ovat hauraita. Hehän kuolevat herkemmin ja heillä on hauraampi immuunipuolustus jne. Itselläni ei ole ennen esikoista myöskään kokemusta pojista ja heitä on suvussa aina säälitelty. Koko lapsuuteni kuuntelin äidin kertomusta, kuinka hän oli isänsä omaishoitaja ja joka yö äiti joutui valvomaan isänsä vuoteen vieressä, että tämä ei saa diabeteksen takia kohtausta. Se on syöpynyt mieleeni.

Hui, sä oot kyllä kasvattamassa lössykkämiestä jollekin onnettomalla naiselle, joka poikaasi joskus haksahtaa. Pojat hauraampia

Sulla on ongelma, kun et kestä lapsesi itkua. Mulla on kanssa temperamenttinen lapsi, joka itkee helposti ja nollasta sataan voluumi kiihtyy. Jos itku liittyy siihen ettei saa jotain mitä tahtoo tms, niin se on vain kestettävä. Jos antaisin periksi itkun takia, meillä olisi takuu varmasti samanlainen pompottaja kuin sulla.

Muuta käyttäytymistä ennen kuin oot lopullisesti pilannut poikasi.

 

En muista milloin olisin viimeksi kantanut 4-vuotiastani, varmaan yli vuosi sitten. Hän on todella reipas ja kävelee pitkiä matkoja. Meillä ei ole autoa joten kävelemme useita kilometrejä päivittäin. Kesällä huvipuistossa jaksoi kävellä 8 tuntia.

Tällä 4-vuotiaalla on kohta 2-vuotias pikkusisarus joka jaksaa myös kävellä pitkiä matkoja silloin kun ei suostu istumaan rattaissa. Tämä 1v ei halua enää istua syöttötuolissakaan vaan kiipeää itse keittiön tuolille istumaan. Harjoittelee myös ulkovaatteiden pukemista, sisävaatteet menee jo.

 

En ole pukenut saati kantanut neljävuotiasta, en kyllä kolmevuotiastakaan.

 

No mulla on sitten tuollainen poikkeuksellinen lapsi, joka inhoaa kävelemistä tai no päiväkodissa kävelee muiden joukossa ihan hyvin, mutta muuten ei kävelisi sitten ei millään, vaikka kuinka on motorisesti lahjakas ja ketterä. Rattaat meillä ei ole enää vuoteen ollu käytössä, mutta istuisi varmaan niissä tänäkin päivänä jos sellaisia käytetäisiin, pienemmällä 2v. rattaat vielä on, mutta harvoin niitä käytetään, kun autolla kuljetaan.
Pukeminen ei kiinnosta kumpaakaan lapsista, mutta isompi osaa sen kyllä, mutta aamuisin on mun autettava vaatteet päälle tai muuten me myöhästytään joka paikasta.

Vaikka lapsi on motorisesti varsin lahjakas, kiipeili jo 10kk ikäisenä, se on uusien asioiden kanssa arka, jos ei jotaa heti osaa, niin heittää hanskat tiskiin eikä suostu enää kokeilmaan, niin kävi viime vuonna hiihtämisen kanssa ja nyt luistelemisen suhteen. Lapsen pitää olla varma, että hän osaa homman ja se on välillä rasittavaa, kun toinen ei kehumisesta ja kannustuksesta huolimatta suostu edes kokeilemaan toista kertaa.

 

Mulla on tietääkseni neurologisesti normaali 4,5-vuotias, motorisesti hyvin kehittynyt lapsi. Jaksaa kävellä pari kilometriä ja aamuisin (*nolo*) jaksaa juosta bussipysäkille jos olemme myöhästymässä. Osaa pukea itse ja nopeasti, on käynyt pöntöllä itsenäisesti jo 1,5 vuotta, niin ja näineespäin.

Ja silti mä kannan sitä välillä. Koska me halutaan. Jos lasta väsyttää, hän ei välttämättä edes kehtaa pyytää tulla syliin kannettavaksi, mutta minä voin sitä ehdottaa. Aamuisin päiväkodin pihalla tarvitsee joskus hetken syliä. Kotona on hauskaa saada "sylikyyti" sohvalta sänkyyn. Tms.

Haitallista se kantaminen ja auttaminen on jos sitä tekee liikaa eikä noudata lapsen vihjeitä itsenäistymisestä, tai jos lapsella on jokin erityispiirre jonka takia kaipaisi lisäkannustusta itsenäiseen toimintaan. Mutta noin muutoin, ei tavis 4-vuotias kärsi siitä, että saa läheisyyttä eikä aina tarvitse tehdä kaikkea itse.

 

Eipä tuota meidän 4 vuotiasta tarvi kantaa, osais jo pukea kaikki vaatteetkin ite jos viittisi. Vajaa 3vuotiastakaan ei tarvi kantaa kuin satunnaisesti.

Kyllä mielestäsi kannat turhan paljon..

 

mielenkiitoinen kysymys
kyllähän sitä noita pieniä haluaa kantaa turhankinpaljon vaikka hyvähän se olisi antaa itse tehdä.

nuorin omani on 4v enkä kanna sitä juuri lainkaan. jos tulee raivari, tai on väsynyt niin kannan sen autolta sisälle tms. muuten se ihan ilmaiseekin haluavansa itte, koska isoveli ja siskokin niin tekee.

 

[QUOTE="vieras";27794886]Meillä 4-vuotias kyllä osaa pukea jos haluaa, mutta emme koskaan aamuisin ehtisi päiväkotiin, jos minä odottaisin että lapsi pukisi, koska muutenkin aamut ovat meillä vaikeita. Muutenkin tuo esikoinen on ollut vaativa, ei kävelisi yhtään ja jos meillä on kiire, niin herkästi tulee otettua syliin. Kerran käveltiin parisataa metriä niin, että lapsi roikkui mun jalassa kiinni ja kiljui, että ota syliin.
Nuorempi sisarus 2v. taas on kova kävelijä, eikä tuota juurikaan tarvitse kantaa, mutta pukea tuokin pitää.

Niin ja ei me kyllä päästäisi päiväkodistakaan koskaan pois, jos odottaisin, että lapsi pukee itse itsensä, pakko on auttaa, toki lapsi avustaa itse. Päiväkodissa taas on hyvinkin omatoiminen ja nopea pukija sanovat tarhatädit.[/QUOTE]

Meillä alko löytyä pukemisintoa kun muutaman kerran vaan lähdin tenava sisävaatteissa ja ulkokuteet kainalossa. Usko vaan että niin kauan se vetkuttaa kun annat. Hoidostakin voi lähteä vaatteet kainalossa ja alkaa mennä päälle. Syitä kyllä noilla 4v pukijoilla on miksi ei muka voi lasta laittaa pukemaan.

 

[QUOTE="vieras";27794977]Meillä ei kyse ole siitä, että lapsen ei annettaisi tehdä normaaleja lapsen elämään kuuluvia asioita, vaan lapsi ei niitä itse suostu tekemään ja aina ei voi odottaa tuomiopäivään asti, että se lapsi ne vaatteet saisi päällensä tai että lapsi kiipeäisi siihen turvaistuimeen itse istumaan. Meillä lapsi on todella ketterä ja osaa vaikka mitä, mutta se suostuuko se mitä milloinkin tekemään onkin ihan eri juttu.[/QUOTE]

Ei odoteta. Jos ei mene päälle, sitten mennään ilman. Oppii että kannattaa pukea ja aikuisia ei pompoteta. Lapset ovat taitavia huomaammaan missä vedättää.

 

[QUOTE="mhm";27795658]Sama mullekin tuli mieleen.
Varsinkin tuosta löysästä spagetista, että pukiessa ei esim auta vaan käsi lötköttää.
Meillä jo reippaasti alle 2 v auttoi hihoissa.[/QUOTE]

Noita spagetteja kyllä löytyy niistäkin normaaleista. Heittäydytään vaan kun ei haluta pukea/ylipäätään vaatetta päälle.

 

Yksi tällanen lötköpötkö on nytkin hoitoryhmässä. Osaa kyllä ja aivan ikäisellään tasolla mutta jos asia ei mene mielenmukaan, lapsesta tulee aivan vetelä joka ei tee yhtään mitään. Samantien kyllä löytyy vauhtia jos sanos jotain mikä ois mieleen. Kuulostaa sitlä että ap:n lapsi kaipaa sitä patistusta ja kovaa kannustusta reipastuakseen ja kehittyäkseen. Ja mahdollisuuden noihin asioihin.

 

Meillä alko löytyä pukemisintoa kun muutaman kerran vaan lähdin tenava sisävaatteissa ja ulkokuteet kainalossa. Usko vaan että niin kauan se vetkuttaa kun annat. Hoidostakin voi lähteä vaatteet kainalossa ja alkaa mennä päälle. Syitä kyllä noilla 4v pukijoilla on miksi ei muka voi lasta laittaa pukemaan.

Meillä noi aamut on muutenkin vaikeita, kun etenkin tuo vanhempi lapsi ei millään haluaisi herätä, joten en jaksa kaikesta alkaa aamulla kukolaulun aikaan tappelemaan. Meillä kun arkena on herätys vähän 6 jälkeen. Jos meillä on vapaapäivä ja aamuisin enemmän aikaa herätä rauhassa, niin kyllä tuo vanhempikin ihan itse saa vaatteensä päälle. Nuorempi on nyt 2-vuotias ja sitä ei kyllä pukeminen kiinnosta vielä pätkääkään.

 

En kanna 4 vuotiasta. En edes jaksaisi. Otan syliin, halitaan yms. mutta en kanna. Lapsi osaa kävellä, miksi kantaisin. Aika huolestuttavaa, jos luulet ettei 4v pysty kävelemään liukkaalla. Sitä pitää harjoitella. Tai ei pääse kiipeämään keinuun. Miksi kasvatat lapsesi uskomaan, että hän on heikko? Mulla on 4v poika, enkä ole ikinä ajatellut, että olisi jotenkin hauraampi kuin siskonsa.

Hae apua, ennen kuin teet hallaa lapsellesi.

 

Ei ihme että lapsesi on kömpelö, jos käsittelet sitä kuin pikkuvauvaa. Meillä ei ole lapsia kanneltu 2 ikävuoden jälkeen käytännössä laisinkaan. Lapsestasi tulee tuota myöten varmasti myös uusavuttomuuden huipentuma. Ei tuon ikäistä tarvi enää edes pukea!

 

Minulle tuli kauhea mielikuva näihin "äidin poikiin ja miehiin", joita joskus televisiosarjoissa/elokuvissa on näkynyt. Äiti valitsee vaatteet, työpaikan, ystäväpiirin tai siis ystäviähän ei saa olla, koska äiti on paras ja ainoa joka ymmärtää ja auttaa elämässä. Ilman äitiä et ole mitään, näin on äiti vuosikausia hokenut. Sitä, tätä ja tuota ei saa tehdä kun voi käydä pahasti ja äidille tulee paha mieli. Äiti on musertanut itsetunnon ja aivopessyt lapsensa uskomaan, että vain äiti tietää mikä tälle on parasta. Pelottavaa...

Onneksi ap:n tapaukessa ei tässä vaiheessa olla, mutta kovaa vauhtia menossa siihen, ettei lapsi voi kokea normaalia lapsuutta ja kehitystä äidin jarruttaessa omien pelkotilojensa vuoksi. Olet oikeassa, että tilastojen mukaan poikien kuolleisuus on suurempi. Luonto tukee tätä sillä, että poikia syntyy keskimääräisesti tyttöjä enemmän. Motoriikan, luuston ja lihasten kehittyminen vaatii liikkumista, tärähdyksiä jne. Liukkaalla on itseasiassa vaarallisempaa kantaa (korkealla sylissä) kuin antaa kävellä itse ja tukea pitämällä kädestä. Ap teet toiminnallasi juuri päin vastoin kuin itse väität yrittäväsi suojella lastasi. Onneksi olet tässä vaiheessa herännyt miettimään. Entiset tavat voivat olla tiukassa, mutta kovasti tsemppiä uusien toimintatapojen opetteluun. Muista, että ne ovat poikasi parhaaksi. Jos ahdistus ja pelot alkavat pyöriä mielessä ja rajoittavat elämäänne, hae herkästi apua. :hug: