Eihän sitä lapsen tulon jälkeen voi ihan entiseen tapaan hyppiä salilla, riippuen tietenkin miten on hoitoa tarjolla. Mä olen muuttanut tottumuksia siten, että hommat onnistuu lapsenkin kanssa. Hiihtoon, retkiluisteluun, pyöräilyyn ja samoiluun on hommattu ahkiota, rinkkaa ja istuinta. Poika kulkee siis mukana ja antaa vielä sopivasti lisäpainoa
Salilla vemppaaminen on vaihtunut kahvakuulaan. Kerran viikossa ohjatusti ja muut kerrat itsekseen pihalla samalla kun poika ihmettelee tai touhuaa muuta. HUOM! Jos kokeilette samaa, niin LAPSI OLTAVA KOKO AJAN NÄKYVISSÄ! Se voi olla henki kerrasta pois, jos heilauttaa lähelle hiipinyttä muksua kuulalla ohimoon.
Lastakin voi käyttää joissain liikkeissä kuulana. Mikäs sen hauskempaa
Uimassa käydään seuraavasti
- Porukalla halliin
- lapselle ihan rauhassa uimapukua päälle ja lastenaltaaseen toisen vanhemman kanssa
- samaan aikaan toinen vanhempi menee ripeästi radalle puoleksi tunniksi, eli ui reilun kilsan
- sitten vaihto, eli toinen uimaan puoleksi tunniksi ja toinen lastenaltaalle
- lastenaltaalta voi lähteä saunaan ja pukemaan vähän ajoissa, jos muksu alkaa tärisemään
- 1 vuotiaalle kertyy näin uima-aikaa n. 40-50min, joka on ihan sopiva. Sitten kun lapsi viihtyy altaalla pidempään, niin pitenee uima-ajatkin.
Käymme usein asioilla eri paikoissa 15-25km päässä. Teemme silloin tällöin niin, että toinen lähtee pyörällä edeltä ja toinen autolla perästä mahdollisesti oma fillari autossa mukana. Hoidamme asiat ja paluumatkalla voi taas toinen pyöräillä.
Kotikylällä ei voi oikein rullaluistella. Joskus toinen ottaa asiointireissuille luistimet mukaan ja vetää lenkin lähikaupungin pyöräteillä sillä aikaa kun toinen on asioilla.
Edellä heitettyjä esimerkkejä voi soveltaa loputtomiin.