Kuinka paljon toinen lapsi muuttaa elämää?

Mulla lapsilla on sitten taas niin pitkä ikäero et en tie onko silläkin merkitys nyt tähän tilanteeseen :|

Kuinka pitkä ikäero teidän muksuilla on?

vähän yli 13 vuotta.

No,se on aika paljon. Oliko raskasta käydä vauvavaihe läpi uudelleen? Mietin tässä, että voisihan sitä ajatella tekevänsä iltatähdenkin... Koska nyt pitäis panostaa työelämään ja muuhun. Pelkään myös, että toinen lapsi muuttaisi mut kauheaksi rasvatukkamammaksi 5 l vetoisine silmäpusseineen:/ Kun nytkin saa taiteilla päästäkseen kampaajalle ja vaatekauppaan, saatikka sitten kosmetiikkaostoksille. Ja toinen äitiysloma+hoitovapaa maksaisi myös tuhansia ja tuhansia euroja menetettyjä palkkatuloja...

No mulle se ei ollut. Toki aiemmin oli jo et lisää ei lapsia tullut. Ja sitten yllätyksenä ilman hoitoja raskauduin niin päätin sen lapsen pitää vaikka jäin hänen kanssa alusta asti yksin.

Mulle ei ole nuo vaatekaupat ym niin tärkeitä olleet?

Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaan!

Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä Mutta mulle ne ovat arkea, ihmiset ovat erilaisia! Aloitin juuri työnteon, ja sekin tuntui aivan ihanalta. En haluaisi taas jumiutua kotiin pitkäksi ajaksi, vaikka äippäloma ja hoitovapaa ihanaa lapsen ja äidin yhdessäoloaikaa olivatkin!!
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.

Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.

No, meillä se isä toivoo enemmän pikkukakkosta. Mutta ei kuitenkaan herra uraohjuksena ehdi osallistua perheen arkeen juurikaan. Mä en ole tuntemuksistani varma. Välillä tuntuu että haluan, välillä etten. Tänään on taas se ei -fiilis. Mun melkein ainut (iso) syyni harkita toista on esikoisemme; hänelle ei olisi kivaa kasvaa ilman sisaruksia...

Voisitko jutella tän uraohjuksen kanssa tästä kumpi niistä on tärkeämpi sitten?

Juu mun mielestä on kiva että mulla on sisaruksia tässä tilanteessa tai muutenkin.

Voihan sitä jutella, mutta en haluaisi vaikuttaa hänen työasioihinsa. Miehen työ kun on hänen elinikäinen unelmansa. Jos mies vähentää työntekoa merkittävästi lapsen takia, ei hän tule olemaan onnellinen. Ja en halua onnetonta miestä! Onpas tämä nyt niin hankalaa, että!

No mun mielestä sitten ei miehellesi ole kuitenkaan niin tärkeää lapset? Vaan se työ?

Niin se varmaan on. Mies olisi onnellisimmillaan, jos olisin nainen, joka hoitaisi mukisematta kodin ja lapset yksin ilman hänen apuaan. Niin että hän saisi koko paketin; ison perheen ja rajattomat työntekomahdollisuudet. Ei se ole sinänsä mikään niin kamala juttu häneltä...

 

Aika sovinistinen mies sinulla, ei ole valmis tinkimään urastaan. Kaikki tuntemani kaksilapsiset ovat sanoneet että työmäärä lisääntyy huomattavasti toisen lapsen jälkeen. Lasten erilainen rytmi, sairastelut, mustasukkaisuus, myöhemmin tappelemiset...ei se mene aina niin ruusuisesti että heistä on seuraa toisilleen, voi olla etteivät koskaan ystävysty niinkuin eräs äiti kirjoitti. Itse olen päättänyt nauttia yhdestä lapsesta ja elämän seesteisyydestä lapsen kasvaessa. Kyllä yhdellekin lapselle voi luoda rikkaan elämän kun pitää ovet auki kavereille ja puuhastelee hänen kanssaan kaikenlaista, kuten kerroit tekeväsikin. Kyllä "turhamaisuuskin" on tärkeää, siitä saa voimaa arkeen. En halua olla marttyyriäiti joka asettaa lasten tarpeet etusijalle ja kiukuttelee heille kun omat tarpeet jäävät täyttymättä. Elämä voi olla myös mukavaa ja sujuvaa, ei siitä kannata kantaa syyllisyyttä, eikä siitäkään ettei hanki lapselle sisarusta. Nyt hän saa nauttia seurastasi täysipainoisesti ilman että sisarus vie kokoajan huomiota, eikä sinulla riitä esikoiselle aikaa. Varmasti lapsesi muistelee aikuisena lämmöllä yhteisiä hetkiänne. Eräs ystäväni on ainoa lapsi ja muistelee lapsuuttaan lämmöllä, hän ei osannut kaivata sellaista mistä ei tiennyt, hänellä oli paljon ystäviä ja rakastavat vanhemmat. Niin ja vauvan hoitamisesta väsyneenä saattaisit myös alkaa kohdella esikoista huonosti. Vaiettu totuus on vanhempien vihantunteet esikoista kohtaan kuopuksen vauva-aikana, ihmisen jaksaminen on rajallista ja se tulee aikuisellakin esiin ärtymyksenä ja ylilyönteinä. Näin kaksilapsiset ystäväni ovat hieman arkaillen kertoneet...