Kuinka paljon vastasyntyneiden äidit olette jaksaneet tehdä kotitöitä?

Jos se arki on lasten kanssa niin rankkaa ja on pakko nettipalstoilla siitä jatkuvasti rääkyä, niin mikä ihmeen pakko niitä lapsia on tehdä? Ei kukaan normaali mies spermaa väkisin sinne ahnaaseen römpsään ruuttaa.

 

Meidän vauva hätäsrktoitiin, hyvin toivuin. Seuraavana päivänä jo leivoin isänpäiväkakkua jne.
Kävin talvella vaunujen kanssa kaupassa (2km) ja kannoin maidot, ruuat, vaipat jne.
Siivosin.
Imetin, lypsin, ja annoin pullosta omaa maitoa. Eli pesin ja desinfioin pullot, tutit ja pumpun joka kerran jälkeen. (Voin kertoa että en suosittele.. menee aika rankaks..)

Lapsi nukkui suht hyvin ensimmäisen kuukauden, sen jälkeen huuti koooooko ajan.

Puoli vuotta jaksoin. Sitten alkoi pää, ja kroppa hajoo ja elämä hajoo.
Ja sitä hajoamista selviteltiin miehen kanssa suunnilleen siihen kun lapsi täytti kolme. Varmaan ikuiset jäljet jätti 100% luottamukseen... Ja kyllä niin lähellä oltiin erotakin, parikin kertaa.

Ristiriitaista... En halunnut erota kuin aivan ääritilanteessa, koska koen olevani Sen Oikean kanssa. Mutta kenen tahansa muun kohdalla olisi ero tullut jo paljon aiemmin enkä usko että olisin silloin palanut niin loppuun...

 

Jos se arki on lasten kanssa niin rankkaa ja on pakko nettipalstoilla siitä jatkuvasti rääkyä, niin mikä ihmeen pakko niitä lapsia on tehdä? Ei kukaan normaali mies spermaa väkisin sinne ahnaaseen römpsään ruuttaa.

Eihän sitä kukaan etukäteen tiedä millaista se arki lapsen kanssa on. Ainakaan ensimmäisen kohdalla. Kaikki on uutta, elämä toisenlaista kuin kaksistaan ennen lasta. Ja ensimmäisen kanssa voi päästä todella helpolla mutta sitten toisen/kolmannen jne kanssa ei.

 

Miten ja millä sitä arkea oikein pyöritetään? Myötä- vai vastapäiväänkö?

"Arjen pyörittäminen" on helvetin raivostuttava, laiskojen marttyyrinaisten keksimä jeesusteluilmaisu jolla saadaan täysin triviaali ja yksinkertainen eläminen kuulostamaan joltain massiivisia ponnisteluja vaativalta toiminnalta.

Ei sen mun mielestä ole tarkoitus saada hommaa kuulostamaan rankalta, vaan se on vain yläkäsite kaikelle sille arkitouhulle, oli se sitten rankkaa tai helppoa. Keksi parempi? Se kattaa mm. kodin siisteydestä huolehtimisen, vaatehuollon (tahranpoisto ja pesut, kuivaus, viikkaus, korjaus, nimikointi, hankinnat, myös ulkovaatteet ja kengät, joillekin kai silityskin), ruokahuolto (suunnittelu, hankinta, valmistus, tarjoilu ja tarvittava apu), lasten perushoito (nukutukset, pukemiset, riisumiset, potatukset, pesut jne.), lapsille suht mielekkään ja virikkeellisen kasvuympäristön tarjoaminen (mm. kolme tuntia liikuntaa päivässä, sos. suhteet, vapaan leikin tukeminen, sadut, lorut, askareisiin osallistuminen, sylittelyt), perheen juhlien suunnittelu ja järjestäminen, muualla juhlissa käymisen vaatimat järjestelyt (kutsuun vastaaminen, omat ja lasten vaatteet, lahja, mahdollisesti kuljetus ja majoitus), terveydenhuoltoon liittyvät temput (neuvolakäynnit, lääkärikäynnit, lääkekaapin ylläpito, rokotuksista huolehtiminen, lapsen terveydentilan ja kehityksen kohtuullinen tarkkailu jne.), pihatyöt, pyörien huollot, auton huollot, laskujen maksu, harrastusten vaatimat järjestelyt ja kuljetukset, kaikki arkisen välineistön päivitys aluslakanoista luistimiin... tässä nyt osa, paljon varmaan puuttuu. Tää ei ole voivottelulista, musta se ei automaattisesti ole rankkaa tai äitien juttu, mutta joku yläkäsite tuolla kaikella voisi olla. Itseäkin tökkii tuo "pyörittäminen", olisiko tarjolla parempaa?

 

Ei sen mun mielestä ole tarkoitus saada hommaa kuulostamaan rankalta, vaan se on vain yläkäsite kaikelle sille arkitouhulle, oli se sitten rankkaa tai helppoa. Keksi parempi? Se kattaa mm. kodin siisteydestä huolehtimisen, vaatehuollon (tahranpoisto ja pesut, kuivaus, viikkaus, korjaus, nimikointi, hankinnat, myös ulkovaatteet ja kengät, joillekin kai silityskin), ruokahuolto (suunnittelu, hankinta, valmistus, tarjoilu ja tarvittava apu), lasten perushoito (nukutukset, pukemiset, riisumiset, potatukset, pesut jne.), lapsille suht mielekkään ja virikkeellisen kasvuympäristön tarjoaminen (mm. kolme tuntia liikuntaa päivässä, sos. suhteet, vapaan leikin tukeminen, sadut, lorut, askareisiin osallistuminen, sylittelyt), perheen juhlien suunnittelu ja järjestäminen, muualla juhlissa käymisen vaatimat järjestelyt (kutsuun vastaaminen, omat ja lasten vaatteet, lahja, mahdollisesti kuljetus ja majoitus), terveydenhuoltoon liittyvät temput (neuvolakäynnit, lääkärikäynnit, lääkekaapin ylläpito, rokotuksista huolehtiminen, lapsen terveydentilan ja kehityksen kohtuullinen tarkkailu jne.), pihatyöt, pyörien huollot, auton huollot, laskujen maksu, harrastusten vaatimat järjestelyt ja kuljetukset, kaikki arkisen välineistön päivitys aluslakanoista luistimiin... tässä nyt osa, paljon varmaan puuttuu. Tää ei ole voivottelulista, musta se ei automaattisesti ole rankkaa tai äitien juttu, mutta joku yläkäsite tuolla kaikella voisi olla. Itseäkin tökkii tuo "pyörittäminen", olisiko tarjolla parempaa?

Siis normaalia elämää?

 

Ei sen mun mielestä ole tarkoitus saada hommaa kuulostamaan rankalta, vaan se on vain yläkäsite kaikelle sille arkitouhulle, oli se sitten rankkaa tai helppoa. Keksi parempi? Se kattaa mm. kodin siisteydestä huolehtimisen, vaatehuollon (tahranpoisto ja pesut, kuivaus, viikkaus, korjaus, nimikointi, hankinnat, myös ulkovaatteet ja kengät, joillekin kai silityskin), ruokahuolto (suunnittelu, hankinta, valmistus, tarjoilu ja tarvittava apu), lasten perushoito (nukutukset, pukemiset, riisumiset, potatukset, pesut jne.), lapsille suht mielekkään ja virikkeellisen kasvuympäristön tarjoaminen (mm. kolme tuntia liikuntaa päivässä, sos. suhteet, vapaan leikin tukeminen, sadut, lorut, askareisiin osallistuminen, sylittelyt), perheen juhlien suunnittelu ja järjestäminen, muualla juhlissa käymisen vaatimat järjestelyt (kutsuun vastaaminen, omat ja lasten vaatteet, lahja, mahdollisesti kuljetus ja majoitus), terveydenhuoltoon liittyvät temput (neuvolakäynnit, lääkärikäynnit, lääkekaapin ylläpito, rokotuksista huolehtiminen, lapsen terveydentilan ja kehityksen kohtuullinen tarkkailu jne.), pihatyöt, pyörien huollot, auton huollot, laskujen maksu, harrastusten vaatimat järjestelyt ja kuljetukset, kaikki arkisen välineistön päivitys aluslakanoista luistimiin... tässä nyt osa, paljon varmaan puuttuu. Tää ei ole voivottelulista, musta se ei automaattisesti ole rankkaa tai äitien juttu, mutta joku yläkäsite tuolla kaikella voisi olla. Itseäkin tökkii tuo "pyörittäminen", olisiko tarjolla parempaa?

Normaalia elämää, eikä mitään perkeleen pyörittämistä

Sylittely, wtf

 

Kyllähän ne, jotka myöntävät lasten/vauvan kanssa kotona olemisen olevan ajoittain rankkaa ovat paljon terveempiä psyykeltään kuin nämä vihaa näppikseltään suoltavat,katkerat ihmiset.
Lapset ovat monille osa normaalia elämää,kotityöt ovat normaalia elämää,puuduttavat rutiinit ja järkyttävät univelat ovat monille normaalia elämää mutta normaalikin elämä voi olla raskasta.
Kuka tahansa älykäs ihminen kokee ahdistusta,jos jatkuvasti joutuu pakertamaan järkyttävissä univeloissa neljän seinän sisällä,olla jatkuvasti vain muiden tarpeita varten olemassa,toistaa täsmälleen samoja rutiineja päivästä toiseen vailla toivoa muutoksesta ja vailla aikuiskontakteja.

 

Nämä vihaajat ja väheksyjät voitte jättää omaan arvoonsa. Jokin heillä mättää, liekö se oma perhe-elämä mennyt puihin, tai sitten sitä ei ole edes saavutettu.

Se nyt on ainakin varmaa, että jos itsellä on kaikki hienosti niin silloin ei olla täällä huutelemassa ja haukkumassa vastasyntyneittein kipeitä äitejä.

 

Siis normaalia elämää?

No esimerkiksi sen työssäkäyvän puolison elämä on erilaista normaalia elämää, tai niiden lasten, niin ei se normaali elämä kerro mistä päivät täyttyy. Normaalia elämää on myös mitääntekemättömyys, leffassa käynti, hitaat sunnuntai-aamut jne. ja ne ei kuulun tähän mille etsin sanaa. Teidän on ehkä sieltä puolustusasemista vaikea ymmärtää mitä ajan takaa, ei sellaisen kotiin ja perhe-elämään liittyvän asioiden hoidon ja velvollisuuksien yleiskäsitteen olemassa olo ole kenenkään jalustalle nostamista tai syyttämistä. Se on yleiskäsite siinä missä palkkatyö, harrastukset, sosiaalinen elämä tai elintavat.

Ja sinulle joka nauroit sylittelylle. Se on ihan hirveän tärkeä asia, joillekin ihmisille ja joissain elämäntilanteissa tulee luonnostaan, mutta jonkun toisen pitää aktiivisemmin pysäyttää itsensä ja tehdä asialle aikaa. Huomaan puhuvani aika kapean elämänkokemuksen omaavan ihmisen kanssa jos ei ymmärrä että rauhallisen lähekkäin olemisen järjestäminen voi olla sekin erillinen huomioitava asia ja yksi palapelin pala joka vaikuttaa muihin.

 

Kaikki kotityöt tein ja koirankin lenkitin. Mies yrittäjä joten ei voinut pitää isyyslomaakaan.

Mielestäni kotityöt kuuluu kotona olevalle vanhemmalle.

 

Meillä on kotia pyöritetty yhdessä,vaikka olenkin ollut huomattavasti enemmän kotona lasten kanssa. Siis tottakai olen päivällä tehnyt kaiken tarpeellisen ja esim pyykit on mun juttu,mutta paljonko teillä sitä hommaa oikein riittää? Tarkoitan sitä että kun se yksi vauva ei juurikaan sotke,joo pyykkiä toki tulee,mutta eihän sitä kotihommaa nyt ihan mahdottomasti siinä vaiheessa edes ole,vai onko?

Toki ymmärrän että kaikilla on erilaiset siisteyden tasot,mun vaatimustaso ei ole ihan korkeimmasta päästä.

 

Siis normaalia elämää?

Kaikki elämä on normaalia elämää. Siihen kuuluvat myös vaikeudet, sairaudet ja menetykset. En silti menisi koskaan sanomaan esimerkiksi läheisensä menettäneelle tai itse vakavasti sairastuneelle ihmiselle, että se nyt on vaan kuule ihan normaalia elämää. Koska elämä itsessään voi olla hyvin rankkaa, suorastaan sietämätöntä.
Lasten myötä ihmisellä on elämässään suurin vastuu mitä hän muuten koskaan kantaa. Kaikessa muussa jokainen meistä on helposti korvattavissa, paitsi vanhemmuudessa. Siksi sitä ei saa tehdä vasemmalla kädellä, lasta ja kasvatustyötä väheksyen ja sitä vastuuta vähätellen. Rasittuminen on merkki siitä, että on tehnyt jotain ihan tosissaan, ei merkki siitä että on jotenkin epäonnistunut.

Tällä yhdellä negatiivisella kirjoittajalla ei selvästi vielä ole elämänkokemusta, ei syntymästä eikä kuolemasta eikä kaikesta siitä mikä mahtuu siihen väliin. Ei hätää, elämä koulii kyllä. Silloin se oma empatiakyky sen verran kehittyy että muiden ilmaisemat vaikeudet herättävät myötätuntoa, eivät ärtymystä.

 

Ekat päivät menee äidillä joko hyvin tai huonosti. Riippuu ihan siitä millainen kokemus synnytys on ollut (sektio/alatiesynnytys, helppo/vaativa, repeytymiä tms.).
Ekan lapsen kanssa arkeen pitää aina vähän sopeutua ja kaikki on uutta, jännittävää ja vähän pelottavaakin. Siinä kaipaa yleensä tukea ja keskustelukaveria (puolisoa), jonka kanssa voi jakaa pohdinnat onko vauvan käytös ihan "normaalia". Seuraavien kanssa kaikki on usein paljon helpompaa kun tietää mitä odottaa.

- Jos oot pahasti revennyt, jälkivuoto jotain ihan järjetöntä ja maidonnousu hervotonta, niin aika kuluu nopeasti sängyssä/sohvalla vauvaa syötellen, torkkuen ja omien olotilojen kanssa kipuillen. Vessassa pitää rampata vaihtamassa sidettä ja suihkussa jouduin itse ainakin käymään useamman kerran vuorokaudessa kaikkien eritteiden vuoksi. Pitkittyneessä synnytyksessä kertynyt univelka ei meinannut kadota millään, kun vauvan kanssa sai heräillä tunnin välein läpi vuorokauden kun oli kova puklaamaan ja kakkaamaan. Ruokaa ei jaksanut laittaa, tuli naposteltua mitä kaapista löytyi ja keitettyä pikakaurapuuroa. Pyykkiä tuli pestyä, mutta siivoukset jäi vähiin aluksi.

- Jos synnytys menee hyvin (tästäkin oma kokemus), niin arki voi olla ihan erilaista jo heti alkuun. Kotiuduin kolmen päivän ikäisen nyytin kanssa ja synnytys oli sujunut hyvin, nopeasti ja pienillä vaurioilla. Alapää toipui nopeasti, ainoastaan jälkisupistukset oli HIRVEITÄ etenkin imettäessä, mutta jälkivuotokin meni suht nopeasti ohi. Ruokaa tuli laitettua ihan normaalisti, samoin pyykit yms. laitettua. Vauva nukkui 1-2h tunnin pätkiä, niin ehti hoitaa aina jonkun homman sillä välin. Vuodenaika vaikutti paljon, kun oli kesä ja pääsi ulos (ilman suurempia operaatioita) niin omakin olo oli paljon reippaampi. Öisin sai nukkua jopa parin tunnin pätkiä kun vauva ei juurikaan puklaillut tissittelyn päälle ja kakkasi yleensä päiväsaikaan.

Puoliso on auttanut mulla tarpeen mukaan. Käy toki töissä, mutta sen lisäksi tehdään yhdessä kotihommia kun tulee töistä. Lapsia hoitaa se joka sattuu olemaan lähempänä kun lapsi tarttee apua, ruokaa laittaa se jolla on kädet vapaana sillä hetkellä. Tiskit/pyykit hoitaa se, jolla ei just silloin oo mitään kesken. Pihahommat, remponttihommat yms. menee sen mukaan kumpi ehtii ne hoitamaan ja yleensä niitäkin tehdään yhdessä.
Ainoastaan kaksi asiaa on sellaista mitkä on jaettu meidän kesken: leipominen on mun juttu, jota tulee tehtyä usempi kerta viikossa. Mies puolestaan hoitaa autojen korjaukset.

 

Tuttava hoiti vauvan ja kolme vanhempaa lasta heti kotiuduttuaan. Ja oli ollut vielä sektiossa, ja taisi kotiutua kolmantena päivänä (minä viidentenä päivänä).

Meillä isä toi rinnalle öisin ja teki kotityöt ensimmäiset kaksi kuukautta. Itse nukuin aina kun vauvakin nukahti. Jos vauva sattui nukahtamaan aamupäivällä klo 10, huolehdin, että menen itse lepäämään samalla hetkellä. Toisaalta oli ihana voimaantumisen tunne, kun kahden kuukauden jälkeen tunsi jo voimaantuvansa ja jaksavansa jälleen juttuja.

Itse en siis kokenut erityistä baby bluesia, joku toinen on alakuloinen vielä 6-8 kuukautta synnytyksen jälkeen.

 

Miten ja millä sitä arkea oikein pyöritetään? Myötä- vai vastapäiväänkö?

"Arjen pyörittäminen" on helvetin raivostuttava, laiskojen marttyyrinaisten keksimä jeesusteluilmaisu jolla saadaan täysin triviaali ja yksinkertainen eläminen kuulostamaan joltain massiivisia ponnisteluja vaativalta toiminnalta.

Jostain syysä moni isä tajuaa tuon arjen pyörittämis -käsitteen vasta, kun oikeasti sitä joutuvat pyörittämään ja siitä vastaamaan vaimon poissaollessa.

 

Jaksaako sitä edes tehdä mitään kotitöitä ihan pienen kanssa?

Riippuu vauvasta ja synnytyksestä toipumisesta, miten jaksaa. Mutta tärkeämpää mielestäni pohtia ihan periaatteessa, että tarvitseeko jaksaa, vai olisiko ihan reilua, jos toinen hoitaisi osansa.

 

Kiitos tästä keskustelun aiheesta. Minä kasvoin maailmankansalaiseksi ja pidin itsestään selvänä, että nykyään ei ole miesten ja naisten töitä. Oma isäni ei tehnyt mitään kotitöitä vaan äiti teki kaikki ja lapsia oli 4 (tyttöjä kaikki).Tiesin aina, että se oli väärin. Tein lumitöitä heti kun jaksoin lumikolaa työntää, sillä vuosien saatossa isä ei jaksanut tehdä edes sitä vähää. Siskolla on hyvä mies, joka tekee kaikkia kotitöitä oma-aloitteisesti. Jos nyt valitsisin miestä, kotitöiden tekeminen olisi top 2 vaatimuksissa. Elämä=kotityöt. Mitä muutakaan se lasten kasvatus on. Hirvittää myös millaisia ihmisiä lapsista tulee, jos mies makaa sohvalla ja äiti tekee kaiken.
Siis mielestäni kotityöt kuuluvat molemmille. Pienen lapsen kanssa kotona oleminen ON TYÖTÄ! Kukaan ei elätä sinua vaan saat tukia. Huom! Sinun eläkkeesi ynnä muut edut ei kartu, miehesi kaikki edut juoksevat. Miksi hän ei ole kotona? Se on toinen vaihtoehto. Olisi ihanaa, jos se joka lähtee aamulla töihin katsoisi jääkaappiin ja miettisi, mitä tuo tullessaan kaupasta. Itse olet väsynyt ja teet täysin uutta työtä, joka vie kaikki voimaksi. Mies tuskin joutuu töissään käyttämään 100 % paukkumaan uuden opetteluun. Hän tekee tuttuja asioita ja saa osiaalisestikin nauttia enemmän kuin sinä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että molemmat tekevät kotitöitä. Se tekee, kuka ehtii ja jaksaa. Molempien on annettava paljon itsestään. Meillä yksi yhteinen ja kolme miehen lasta. Minä teen 90%. Se ei tee hyvää minulle, eikä parisuhteelle?

 

Jostain syysä moni isä tajuaa tuon arjen pyörittämis -käsitteen vasta, kun oikeasti sitä joutuvat pyörittämään ja siitä vastaamaan vaimon poissaollessa.

No ei kaikki joudu koskaan - eikä tarvikaan. Huonoin tapaus on se missä mies menee yhdestä lapsesta - eikä mulla sellaista onneksi ole. Ikinä et voi ennakkoon tietää, mutta ei älä ainakaan vieraita pyydä kyläilemään, jos eivät mene koiraa ulkoiluttamaan. Uudet tavat kannattaa ottaa käyttöön heti, myöhemmin ei onnistu niin helposti.

Aikoinaan ei ollut nettiä olemassa eikä olis ollut aikaakaan surffailuun, ei yhtään!
Mut aika muuttaa meitäkin:

 

Meille esikoinen tulossa helmikuussa ja vähän huolettaa kun tuntuu, ettei miehellä ole ihan realistinen suhtautuminen vauvantuloon.
Hän olettaa että minä teen suurimman osan kotitöistä, ihan alusta alkaen eli tyyliin synnäriltä kotiuduttua.
Lisäksi olettaa että ulkoilutan koiran vauvan kanssa,kun kerran olen kotona.
Miten te olette jakaneet kotityöt vastaavassa tilanteessa?
Jaksaako sitä edes tehdä mitään kotitöitä ihan pienen kanssa?

Ihan oikeasti. Nyt näytät tämän viestin miehellesi. Vastasyntynyt vauva tarvitsee äitiä koko ajan ja häntä pitää imettää ihokontaktissa lähes koko hereillä olo ajan, joten vauva on rinnalla lähestulkoon 24/7 ensimmäiset viikot ja senkin jälkeen tulee useita tiheän imun kausia. Vauvan imemistarve voi olla niin suuri, että yksi imetys voi kestää 15 min - 3 tuntia ja se on täysin normaalia ja luonnollista. Siinä sinä tehtailet vauvallenne maitoa 24/7 ja pitäisi samaan aikaan olla kodinhoitaja?! Tämä on suurin syy miksi vauvaperheissä erotaan, kun mies ei ymmärrä kuinka paljon vauva vie äidin aikaa, koska ensimmäiset 6 kk on täysimetystä.

 

Turha tuota on miettiä etukäteen. Minulla synnytys meni hyvin, paranin hyvin, mutta kotiuduttiin vasta vauvan ollessa 1 1/2 viikkoa vauvan sairastuttua. Ehdin siis parantua ns. täysin. Olen vauvan kanssa yksin, eikä ole ollut minkäänlaisia ongelmia, vauva aina nukkunut yöt (nyt 5kk, herää syömään ja nukahtaa heti uudestaan, 12 tunnin yöt), ainoa apu jota olen saanut/tarvinnut on ruohonleikkaus, en kuulisi vauvan itkua. Mitä enemmän ottaa paineita, sitä levottomampi vauva - kun asennoituu niin että kyllä kaikki järjestyy niin elämä sujuu vauvaltakin helpommin.

 

http://www.vauva.fi/blogit/be-mom/tasa-arvoinen-vanhemmuus-onko-edes-muunlaista

 

Itse en voinut/saanut section jälkeen koiria lenkittää enkä imuroida. Meni 6viikkoa ennenkuin pystyin kivuttomasti lenkittää koiria. Äkkinäiset nykäisyt teki todella kipeää leikkausalueelle. Tiskit ja ruoan laitto kyllä sujui. Se on niin vauva kohtaista että ehtiikö tehdä kotihommia. Tyttö söi rintaa tehokkaasti eikä imetykseenmennyt kerrallaan 15min pidempään aikaa. Toiset vauvat on kokoajan rinnalla ja silloin kotitöiden teko on paljon haastavampaa.