Kuinka pian eron jälkeen olette aloittaneet uuden suhteen?

Mä erosin lauantaina ja nyt tuntuu siltä, että en voisi kuvitella ainakaan lähiaikoina aloittavani suhdetta uuden miehen kanssa. Se takia aivan hirvittää, kun lukee Karpelan tahdista miesten vaihdon suhteen. Jokainen tietysti tekee niin kuin haluaa, mutta itte en voisi noin nopeasti vaihtaa.

Riippuuhan se tietysti siitäkin kuinka "kuollut" edellinen suhde on ollut ja on jo silloin suhteen aikaan ollut valmis vaikka aloittamaan seurustelun pian eron jälkeen.

Mä ainakin tarvin nyt aikaa. Ja olishan se varmaan hyvä monelle olla hetken aikaa ilman miestä eikä koko elämäänsä elää vain suhteissa.

 

Mulla on kaikki aikasemmat suhteet loppuneet kuin seinään, ero on tullu mulle (sinisilmäiselle hölmölle?) täysin yllätyksenä. Sen takia en todellakaan ole eron jälkeen ihan heti ollu halukas uuteen suhteeseen, ja ihmettelen kyllä miten jotkut siihen kykenee.

(tietty jos suhde on jo pitkään ollu kuollut, niin kun ap sanoitkin, ehkä sen sit ymmärtää mut muuten...)

 

No ei kai tuota voi kukaan etukäteen päättää
Ihan tosi, mä päätin et elelen yksinäni ihan mieluusti vuosia mut niin vaan sattui mulle erittäin oikea ihminen eteen jonka kanssa oli hyvä olla, joka oli kohtelias,mukava, tykkäsi lapsista ja ennen kaikkea musta ja mä siitä kun hullu puurosta ni ei kyllä käyny mielessä tokasta et "sori, oon suhun aivan hulluna mut no thanks kuitenkin kun olen päättänyt et en miestä ota"

 

Itse vatvoin exän kanssa eroa ensin puoli vuotta, sitten sain tarpeeksi exän tempuista ja sanoin, että nyt riitti tämä on tässä. Parin viikon kuluttua taisi alkaa uusi suhde, joka puhtaasti aluksi lohdutukseksi, mutta syveni myöhemmin oikeaksi suhteeksi. Ja ehdottomasti oli aivan liian aikaista sekä mulle, että nykyiselle miehelleni, joka oli juuri kanssa eronnut. Eka vuosi siinä sitten itkettiin entisiämme... Oikeastaan oli aika surkuhupaisaa touhua...

 

silleen sopivasti ennen suhteen loppumista on alkanu olla jo pientä uutta säätöä :xmas:

 

todennäköisesti löydät uuden miehen, ja heität kumit pois kuukauden "seurustelun" jälkeen, ja toistat taas samat virheet.

 

puoli vuotta on tainu olla pisin paussi, tosin noita suhteiden vaihtoja nyt niin montaa ole kerenny olemaan :/

 

eikös oo olemassa joku sanonta,että erosta toipuminen vie puolet siitä ajasta mitä suhde kesti?tosin ei kyllä kaikilla päde toi sanonta

 

todennäköisesti löydät uuden miehen, ja heität kumit pois kuukauden "seurustelun" jälkeen, ja toistat taas samat virheet.

Voi että kun sä olet ihana.

Onko noin vaikea tajuta, että sitä raskautta en kadu erosta huolimatta ja keskenmeno satuttaa silti? Ja kyllä siihen kauemman meni kuin kuukausi kun raskaaksi tulin ja olen mä miehen tuntenut jo pidemmän aikaa.

 

No mie kun ex-miehestä erosin niin 5kk siitä tapasin ton ukkosen, joka sekin nyt ex kylläkin... Kolme kuukautta ollu ny ihan sinkkuna, ei säädön säätöä...

 

silleen sopivasti ennen suhteen loppumista on alkanu olla jo pientä uutta säätöä :xmas:

Erittäin aikuismaista käytöstä (viitaten tohon sun aloittamaan ketjuun...)

 

Mä oon ollut ihan palstakatveessa kun en tiennyt et sä oot eronnut!!
:hug: :hug: sulle ja kovasti jaksuja.

mulla meni vähän yli vuosi mutta eksän kans oltiin yhessä 5vuotta joten toisaalta oli tarpeen se aika sinkkuna siinä välissä...kai sen sit tietää kun aika on oikee.
Ja mulla jotenki "autto" se että eksän kans erosta oltiin puhuttu jo jonkun aikaa ja sovussa erottiin ja ollaan kavereita edelleen.

 

todennäköisesti löydät uuden miehen, ja heität kumit pois kuukauden "seurustelun" jälkeen, ja toistat taas samat virheet.

Voi että kun sä olet ihana.

Onko noin vaikea tajuta, että sitä raskautta en kadu erosta huolimatta ja keskenmeno satuttaa silti? Ja kyllä siihen kauemman meni kuin kuukausi kun raskaaksi tulin ja olen mä miehen tuntenut jo pidemmän aikaa.

ja edelleen, jos keskenmenoa ei olisi tapahtunut, odottaisit vauvaa yksin. taas toiselle miehelle. ja selittäisit tytöllesi miksi näin kävi. ja joutuisit kohtaamaan toisen erolapsen.
ja myöhemmin kun taas rakastuisit, tulisit raskaaksi, ja hups vaan, olisi jo lapsia kolmelle eri miehelle.
vähemmälläkin saa lapsen pään sekaisin. mun isä, pikkusiskon isä, mun sisarpuolet, pikkusiskon sisarpuolet, ja sen entisen lapsi.

hullua tämä nykymaailman itsekkyys. :headwall:
kun tehdään lapsia ennenkun edes tutustutaan ja eletään arkea. sitten itketään ja tapellaan tapaamisista ja elareista. naurettavaa, ja kukas siinä eniten kärsii? niin, se viaton lapsi.

 

Mä erosin lauantaina ja nyt tuntuu siltä, että en voisi kuvitella ainakaan lähiaikoina aloittavani suhdetta uuden miehen kanssa. Se takia aivan hirvittää, kun lukee Karpelan tahdista miesten vaihdon suhteen. Jokainen tietysti tekee niin kuin haluaa, mutta itte en voisi noin nopeasti vaihtaa.

Riippuuhan se tietysti siitäkin kuinka "kuollut" edellinen suhde on ollut ja on jo silloin suhteen aikaan ollut valmis vaikka aloittamaan seurustelun pian eron jälkeen.

Mä ainakin tarvin nyt aikaa. Ja olishan se varmaan hyvä monelle olla hetken aikaa ilman miestä eikä koko elämäänsä elää vain suhteissa.

2v:n kuluttua...

 

ja edelleen, jos keskenmenoa ei olisi tapahtunut, odottaisit vauvaa yksin. taas toiselle miehelle. ja selittäisit tytöllesi miksi näin kävi. ja joutuisit kohtaamaan toisen erolapsen.
ja myöhemmin kun taas rakastuisit, tulisit raskaaksi, ja hups vaan, olisi jo lapsia kolmelle eri miehelle.
vähemmälläkin saa lapsen pään sekaisin. mun isä, pikkusiskon isä, mun sisarpuolet, pikkusiskon sisarpuolet, ja sen entisen lapsi.

hullua tämä nykymaailman itsekkyys. :headwall:
kun tehdään lapsia ennenkun edes tutustutaan ja eletään arkea. sitten itketään ja tapellaan tapaamisista ja elareista. naurettavaa, ja kukas siinä eniten kärsii? niin, se viaton lapsi.

Likalla on jo isänsä puolelta veli, jos mä saan toisen lapsen niin likalla menee pää ihan sekaisin? Likan veli on likalle veli ja veljenä hänestä puhutaan. Ei minään puolikkaana.

Ja mistä sä tiedät olisinko enää kolmannen miehen kanssa lasta tehnyt? Se kun on mullekin jo vähän liikaa jos kolme eri miehen kanssa lapsia olisi.

Likan isän kanssa ei tarvitte elareista ja tapaamisista tapella, jotkut pystyvät asiat sopimaan keskenään.

 

Kuten sanoitkin, riippuu siitä mikä suhteen tila on ollut ennen eroa. Oma eroni tuli siinä pisteessä, kun olin jo suhteen aikana käynyt eroprosessin läpi. Ei siis tuottanut mitään ongelmaa flirttailla jo seuraavalla viikolla avoimesti..

Karpelan tapausta ihmettelen siksi, kun hänellä on kuitenkin lapsia, että on jo "heti" muuttanut yhteen.. vaikka takana juuri epäonnistunut, lyhyt avioliitto (jonka lisäksi vielä yksi aiempi avioliitto..!) .. eikö voisi vähän hitaammin edetä lastenkin vuoksi?

Nykyisen miehen kanssa asiat eteni nopeasti, mutta jos joskus hänestä eroaisin, menisi pitkään ennen kuin ketään uutta miesystävää lapsille esittelisin, puhumattakaan yhteenmuutosta. Multa menisi kiinnostus vakavaan seurusteluun melkein lopullisesti ja keskittyisin ihan vaan lapsiin..

 

hullua tämä nykymaailman itsekkyys. :headwall:
kun tehdään lapsia ennenkun edes tutustutaan ja eletään arkea. sitten itketään ja tapellaan tapaamisista ja elareista. naurettavaa, ja kukas siinä eniten kärsii? niin, se viaton lapsi.

Tätä on helppo peesata, enkä nyt tarkoita sua ap, vaan muutaman tapauksen tiedän kun on suhteen alkuhuumassa laitettu lapsi alulle ja sit erottu kun ei tää vauvaperheen elämä meille sopinutkaan... Lastensuojelun asiakkaita ovat nämä tietämäni perheet.

 

Reilu puol vuotta on ollut seurustelujen välissä.

 

hullua tämä nykymaailman itsekkyys. :headwall:
kun tehdään lapsia ennenkun edes tutustutaan ja eletään arkea. sitten itketään ja tapellaan tapaamisista ja elareista. naurettavaa, ja kukas siinä eniten kärsii? niin, se viaton lapsi.

Tätä on helppo peesata, enkä nyt tarkoita sua ap, vaan muutaman tapauksen tiedän kun on suhteen alkuhuumassa laitettu lapsi alulle ja sit erottu kun ei tää vauvaperheen elämä meille sopinutkaan... Lastensuojelun asiakkaita ovat nämä tietämäni perheet.

Ja eiköhän siihen lastensuojelun asiakkuutten ole muitakin syitä, kuin liian nopea lasten hankinta :headwall:

 

Poikien isästä kun erosin, olin puoli vuotta sinkkuna. Sit oli pieni muutaman kuukauden säätö. Reilu vuosi poikien isän ja mun erosta, tapasin nykyiseni. Ja vakavalla pohjalla oltiin heti molemmat. Yhteen muutettiin vasta kolmen vuoden seurustelun jälkeen.

 

Erosin elokuussa 2003. Vielä en ole uuteen suhteeseen ruvennut.

 

silleen sopivasti ennen suhteen loppumista on alkanu olla jo pientä uutta säätöä :xmas:

Erittäin aikuismaista käytöstä (viitaten tohon sun aloittamaan ketjuun...)

mihin niistä?

 

Puoli vuotta meni ennenkuin mitään vakaa oli, muutama "säätö" sitä ennen. Edellinen avioliitto kesti kymmenen vuotta ja on kuin olisi kivi tipahtanut sydämmeltä kun siitä lähdin , niin olo keveni. Nyt kymmene vuotta takana tätä "uutta" suhdetta ja olen edelleen erittäin rakastunut ja onnellinen.

 

Ei kai sitä voi ulkopuoliset määritellä, milloin se oikea kävelee vastaan. Yleensähän kait siinä on ensin pari seikkailua (ylimenosuhdetta) ja sitten löytynnee uusi sydänkäpynen.

 

olin eksän kanssa 14 vuotta...4 kuukautta siitä kun muutin pois yht. asunnosta ja laitettiin eropaperit tapasin nykyiseni....4 kuukautta tapaamisesta tajusin että tässä on minun elämäni mies vaikka en ollut suhdetta ollut edes hakemassa...mun kaverit sanoo että parhaat ei kauaa sinkkumarkkinoilla vanhene vaan ne viedään käsistä ihania ystäviä...itse aattelin että oon maailman säälittävin tapaus kun en tuon kauempaa ehtinyt sinkkuilla :ashamed: