Minulla oli elämäni ensimmäiset säännölliset supistelut kestäneet 5-6 h, kun soitin sairaalaan, että kohta ollaan tulossa. Kivut eivät olleet siinä vaiheessa mitenkään sietämättömät, mutta koska lapsivettä hulahti reippaasti, niin lähdimme siltä istumalta 10 min ajomatkan päähän sairaalaan. Siellä olin auki jo 7 cm. Tässä vaiheessa yhä odottelin niitä tajuttoman tuskaisia supistuksia tulevaksi, mutta ei sellaisia vain kuulunut. Vasta, kun sain luvan ponnistaa, muuttuivat supistukset lähes sietämättömiksi kestää. Sanoivat sairaalassa, että olisin voinut tulla aikaisemminkin. Vauva syntyi 2,5 tunnin päästä, pitkän ja tuskallisen ponnistusvaiheen jälkeen.
Seuraavalla kerralla aion mennnä sairaalaan heti, kun tunnen säännöllisiä supistuksia, jotta ehdin saada kunnolliset kivunlievitykset. En todellakaan aio jäädä odottelemaan supistusten muuttumista tuskaisen koviksi, koska silloin on minun kohdallani myöhäistä lähteä enää yhtään mihinkään.