Meillä on kokemusta hankalasta exästä. Kyseessä siis mieheni ex-vaimo, heillä yhteinen tytär 7-v. Miehen kanssa ollaan nyt oltu yhdessä kolme vuotta, meillä on kaksi yhteistä poikaa, 2-v ja 6kk.
Aluksi tilanne vaikutti suht normaalilta eroperhe-kuviolta. Tyttö asui äidillään ja tapasi isäänsä todella usein, lähinnä äidin freelancer-työkiireiden vuoksi. Sopimus oli kirjotettu hyvin leväperäisesti, ja siinä oli paljon tulkinnanvaraa. Mies oli puhelinsoiton päässä aina valmiina ottamaan tytön jos äiti tätä "tarjoaisi".Keskimäärin lapsi oli meillä joka toinen viikonloppu, usein pidennettynä sekä satunnaisia tapaamisia muutamasta tunnista muutamaan päivään, silloin kun äidillä oli töitä.
Kun aloin odottaa ensimmäistä poikaamme (tästä uutisesta miehen exä ei ollut ollenkaan riemuissaan, ja sen jälkeen alkoikin rajoittaa tapaamisia), ehdotimme hienovaraisesti että tapaamissopimusta olisi syytä tarkentaa ja tehdä tapaamiset säännöllisiksi. Emme enää voineet olla tytön äidin juoksupoikina jatkuvasti saatavilla, ja tyttökin on sellaista sorttia että haluaa tietää tarkkaan etukäteen koska menee ja mihin ja kuinka pitkäksi aikaa. Äiti halusi pitää tapaamiset minimissä, ja itselleen ilmoitteluoikeuden "ylimääräisistä" tapaamisista, eli tässä tilanteessa myös sopimuksen mukaisesta arkitapaamispäivästä.
Me emme tähän suostuneet, ja siitähän sota syttyi. Oikeuteen asti mentiin, ja lopulta äiti jopa muutti lapsen kanssa pois paikkakunnalta, ettemme näkisi enempää (omien selitystensä mukaan työkuvioiden vuoksi, mutta nyt puolen vuoden jälkeen sekä hän että hänen avopuolisonsa käyvät yhä täällä töissä).
Mielestämme saimme olosuhteisiin nähden aika kivan tapaamissopimuksen. Lapsi on meillä perinteiset kaksi viikonloppua kuukaudessa, lisäksi loma-ajat menee puoliksi. Sopimukseen merkittiin jopa kellonajat erimielisyystilanteiden välttämiseksi.
Silti yhä lapsen äiti virittää milloin mistäkin jonkun neuvoteltavan asian tai jonkunkohdan mistä nipistäisi vähän pois. Jos emme suostu, hän suuttuu. Jos me ehdotamme jotain, se ei koskaan käy (ellei sitten hänellä satu olemaan kiireitä töissä...) Hänelle tuntuu olevan nautinto saada minuuttikin meiltä pois. Ei todellakaan ymmärrä että lapsi on se jota nämä tapaamiset palvelevat, ja jokainen nipistetty hetki on lapselta pois! Olen yrittänyt vedota miehen exään kertomalla kuinka hyvin tyttö meillä viihtyy (varmasti on kuullut myös tytöltä!), lasten läheisestä suhteesta ja heidän ikävästää toisiaan kohtaan, mutta ei tunnu sitä naista mikään nappaavan. Lakimiesten kautta täytyy mennä että saa asiat perille ja rauhan maahan. Tätä jatkunut nyt siis n 1,5 vuotta.
Tällä hetkellä tilanne on suht rauhallinen, vaikka lapsen äiti teki joululoma-aikaan sopimusrikkomuksen eikä luovuttanut lasta meille sopimuksen mukaisesti, koska tulkitsi sopimusta itse eri tavalla, eikä tuo ollut hänen mielestään "meidän" viikonloppu. Siitä nyt sitten odotellaan jatkotoimenpiteitä. Pientä häiriötä äiti harjoittaa mm. velvoittamalla lapsen puhelinsoittoihin, joita lapsi itse ei haluaisi tehdä. Lapselle äiti valehteli ennen muuttoa, että lapsi pääsee sitten näkemään isää useammin. Nyt on lapsellekin vähitellen käynyt selväksi, että ei se nyt kyllä ihan niin mennytkään... Itse emme puhu lapselle sanaakaan pahaa hänen äidistään. Jos jotain tilannetta lapselle pitää selittää, niin toteamme jotain ympäripyöreää siitä miten emme nyt ihan ymmärrä miksi se äiti noin teki tai sanoi, että ehkä kyseessä on jonkinlainen väärinkäsitys. Välillä kyllä todella tekisi mieli kertoa, että joka kerta kun jotain menee pieleen ja jollain on paha mieli niin se on sun äitis vika. Luulen, että lapsi ennemmin tai myöhemmin tajuaa kyllä itsekin, sitä siis odotellessa.
Toivo elää, mutta ei tämä helppoa ole.
Neuvona sanoisin vastaavassa tilanteessa oleville, että hankkikaa täytäntöönpanokelpoinen tapaamissopimus. Kaikki tulkinnanvara ja neuvoteltava pois. Sen jälkeen niin vähän tekemisissä sen exän kanssa kuin vain mitenkään mahdollista.
Meidän kohdalla Hullu exä oli valmis rajoittamaan tapaamisia, valehtelemaan lapselle, puhumaan lapselle pahaa toisesta vanhemmasta ja tämän perheestä, tekemään perättömiä lastensuojeluilmoituksia, valehtelemaan sosiaaliviranomaisille ja oikeudelle, kiristämään rahaa. Tuon lisäksi liudan henkilökohtaista mielipahaa aiheuttavia pikkujuttuja.
Hullun exän puolta tulkitakseni, motiivina käytökseen lienee liioiteltu äidinrakkaus lisukkeenaan mustasukkaisuus, mausteena hieman epätoivoa. Usein näistä erityisen hankalista existä löytää myös narsismin tunnusmerkkejä.
