Kuinka stressaavaa ja raskasta aikaa on oman talon rakennus

Olis tarkoitus keväällä aloittaa, mutta pelottaa, että kuinka
stressaavaa ja raskasta se on. Selviääkö siitä mitenkään.

Itse tehdään sukulaisten voimin niin paljon kuin vain osataan/voidaan
koska budjetti on pieni..

 

Täytyy vain asennoitua oikein ja mielellään varautua pahimpaan, niin yllätyksiä ei tule

 

On se. Varsinkin kun tekee itse. Kun olette molemmat valmiita uhrautumaan projektin vuoksi ja jaksatte kannustaa ja ymmärtää toisianne sen valtavan väsymyksen ja ajan vähyyden keskellä, niin hyvin se menee Meni meilläkin. ja meillä ei olut ketään ystäviä tai sukulaisia apuna. Siellä raksalla pyöri jaloissa kaksi koiraa ja kaksi alle 5v lasta.

 

Ei olla rakennettu, mutta jo pelkästään remonttien kohdalla on pinna kireellä.

Periaatteessa, jos asenne on oikea ja talolla ei kiire, pitäs onnistua. raskasta varmasti tulee olemaan, varsinkin jos on päivätyöt ja lapsia, mutta onhan se uusi koti ihana, eikö?

 

on se tosi raskasta mutta kyllä siitä voi selvitä, kunhan muistaa että molemmat on väsyneitä ja stressaantuneita tuosta syystä. ei kannata riidellä pikkuasioista ja päämäärä pitää olla kirkkaana mielessä.

 

Riippuu siitä minkä verran rakennusalan kokemusta itseltä löytyy ja kuinka tiukalla budjetilla rakentaa.

Ongelmia yleensä syntyy siinä vaiheesa kun aikataulu on tämä:

Isä 8 h/töissä, 8 h/rakennuksilla ja lopuksi 8 h/nukkumassa.
Äiti 24 h kotona lasten kanssa.

Äiti sanoo isälle, sä et tee koskaan kotona mitään.

 

Onhan se stressaavaa vähemmälläkin itse tekemisellä. Me ei edes itse osallistuttu rakentamiseen, vaan meillä oli urakoitsija ja avaimet käteen-projekti.

Mutta asenne tosiaan ratkaisee, tsemppiä!

 

Mietin vaan, kun itse olen sairastanyut vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä ja siitä johtuvaa masennusta, enkä ole työkykyinen vieläkään.

Isovanehmmat lähellä, että apua löytyy, mutta oma jaksaminen pelottaa.

 

Nostan

 

Stressaavaa on, jos tiukka aikataulu, budjetti jne. Mutta onnellinen loppu täysin mahdollinen. Olemme asuneet itse nuorina ennen lastentekoa rakentamassamme talossa lähes 20 vuotta. Mutta vieläkään en haluaisi uudelleen hommaan ryhtyä... tai ainakin pitäisi olla varaa palkata vähän ammattiapuakin.

 

En kaiholla niitä aikoja muistele

 

Noista lähtökohdista suosittelisin unohtamaan koko projektin ainakin siiheksi, että olet itse kunnossa.

 

kamalaa

 

Nyt olisi muilta osin täydellinen tilaisuus.
Onko se ihan kamalaa?

 

up

 

Vielä nostelen jos joku viitsisi vastailla...

 

Eikö täällä todella ole oman kodin rakentaneita...?

 

Eikö täällä todella ole oman kodin rakentaneita...?

Ootko sokea?

 

On se oikeesti ihan kamalaa. Riitoja tulee ja menee ja kaikenlaista pa*kaa tulee sanottua puolin ja toisin. Mutta jos hommaan lähtee oikealla asenteeella, niin kyllä siitä selviää. Kokoajan on vaan pidettävä mielessä, että se lopputulos on tärkein ja riidat ja hankaluudet kuuluu asiaan. Kun molemmat on väsyneitä, rakentamisesta ei tunnu tulevan loppua ja rahatkin on tiukalla, niin välillä voi olla todella vaikeaa muistaa, että miksi sen toisen kanssa alunperinkään on yhteen päätynyt...
Me ainakin puhuttiin nää jutut valmiiksi jo ennen projektin alkua ja välillä koitettiin sit selvitellä syntyneitä umpisolmuja siinä kaiken kiireen keskelläkin. Kaikkein pahin vaihe oikeastaan oli sit kun talo oli valmis. Muutama kuukausi meni ihan mitättömistä pikkuasioista riidellen, jotenkin ne rakennusaikaiset paineet purkautu vasta sitten. Nyt parin vuoden asumisen jälkeen voin sanoa, että kyllä se kaikki kuitenkin kannatti!

 

Olen tätä itsekin miettinyt...olemme asuneet kohta 4 vuotta omassa (lue: pankin) talossa ja vieläkään ei ole projekti loppunut. Ja meillä sentään oli osittain valmistalo eli valmistui "avaimet käteen" 2 kuukaudessa. Jätimme itsellemme kuitenkin paljon tehtävää: koko ulkovuoraus, lämmin kuisti, kolme terassia (ei kovin isoja tosin), yläkerta portaineen...Kaikki nuo on nyt valmiit ja nyt menossa iso piharakennus...Pari vuotta mies teki tosi rennosti, eikä varsinaisesti työn ohessa, vaan vain lomillaan. Sitten n. 1,5 sitten aloitimme vähän räväkämmän ja tavoitteellisemman tekemisen. Yläkerta valmistui reilussa puolessa vuodessa ja piharakennusta on nyt tehty n.3kk. Yksin on pääasiassa mies tehnyt kaiken minkä on pystynyt. Meille tämä ratkaisu on ollut siinä mielessä hyvä, että pääsimme nopeasti asumaan ja säästimme vuokramenot. Lisäksi muutaman vuoden varrella on saatu rahaa rakentamiseen, eikä lisälainaa ole tarvinnut ottaa kuin kerran Rahaa on siis säästynyt hitaasti tekemällä, vaikkei avaimet käteen- vaihtoehto mikään halvin vaihtoehto olekaan. Loput itse tekemällä olemme kuitenkin säästäneet muutaman kymmentä tuhatta euroa. Nyt meillä on tavoitteena saada tämä rakentamisprojekti kesällä loppuun, mieluiten mahdollisimman paljon nyt kevään aikana. Kyllä sitä haluaisin joskus valmistakin! En itse tykkää yhtään keskeneräisistä asioista, joten kyllä tämä on minua stressannut välillä kovastikin! Vielä lisäksi: meillä on monta lasta ja minullakin on paniikkihäiriö ja masennusta ollut, eikä stressi todellakaa tee hyvää oireille! Kyllä kannattaa itseään kuulostella ja tehdä omien voimien mukaan. Liian suureellisia tavoitteita ei kannata ottaa ja valitettavasti budjetit ylittyvät aina -siihen kannattaa henkisesti varautua-, vaikka miten olisi sukulaisia apuna...
Kysele lisää, jos kiinnostaa!

 

On raskasta. En suosittele, mutta en usko että se vaikuttaa.. jos olet päätöksesi tehnyt. Toista kertaa en koskaan rakenna. Olen omilla valinnoillani rakentanut itseni tilanteeni vangiksi, enkä näe pakotietä. Työpaineiden lisäksi vuosien rakennuspaineet eivät ole minun käsitystäni elämästä, olen tutustunut jopa paniikkikohtauksiinkin tämän projektin aikana. Sitten kun siihen lisää vielä parisuhteen, kuka on tehnyt kuinkakin paljon mitäkin milloinkin, väsymyksen, ahdistuksen.... rankkaa.

 

Meillä meinaa tulla aina ero jo Ikean-reissun jälkeen. Hyvä kun pystytään sovussa kasaamaan joku tv-taso.

 

No jos "vaan" rakentaa niin sekai vielä menettelee, mutta jos on tiukaneuron budjetti, mahdollisumman paljon itse pitää tehdä ja vielä masennustaustaa niin aika paha yhdistelmä.
Meillä tehtiin pari vuotta sitten iso talo, koko ajan oli rakennusmiehet ja SILTI mies oli KAIKEN vapaa-ajan raksalla ja mä tosiaan pyöritin täysin yksin vanhaa asuntoa, lapsia ja lemmikeitä. Eli rankkaa kyllä oli erityisesti miehellä, mutta aika vähän jaksoin ja pystyin tukemaan kun ihan täysillä pitä itsekin vetää tota perhepuolta.
Sitten kun muutettiin niin esim. piha tehtiin jo pääosin kaksin jne.

Mutta tosiaan koittakaa saada edulinen ja hyvä kirvesmies, vaikka maksaiskin niin selviäisitten paremmin. Silti on paljon tehtävää itsellekin ja joku kantais vastuuta niin auttais paljon.

 

Meillä meinaa tulla aina ero jo Ikean-reissun jälkeen. Hyvä kun pystytään sovussa kasaamaan joku tv-taso.

=)

 

Joo meidän piti yks tiukkaan jämähtänyt boordi poistaa maalareiden tietä ja karsee riita. Silloin sanoin että me ei rakenneta ikinä! Jos jostain saadaan talo valmiina, niin siihen sitten=)