Kuinka tärkeänä pidät imetystä?

Sanotaan vaikka vuoden tai yli vuoden imetystä?

 

Kyllä olen pitänyt tärkeänä. Kuopusta imetin vähän päälle vuoden.

 

Ei järkeä, tissit menee piloille.

 

Ei järkeä, tissit menee piloille.

Kun ei mene.

 

Tärkeänä. Jos lapsi vieroittuu ennen vuoden ikää, niin sitten se on parasta niin, mutta itse en ala siinä vaiheessa vielä vieroittamaan. Esikoiselle riitti äidinmaito vähän alle 1,5v iässä ja lopetettiin ilman ongelmia tai itkuja. Nuorempi on 8kk ja maito on pääasiallinen neste, kun ei vettäkään vielä juo ja kiinteitä menee vasta kolmesti päivässä, kohta lisäämme varmaan neljännen ruokakerran päivään.

Maidonhan on tarkoitus olla pääasiassa se ravinnonlähde sinne vuoden tietämille, kiinteiden ohella toki.

 

Tärkeänä

 

Tärkeänä ja tavoiteltavana, mutta en pidä huonona äitinä jos imetys jollain ei onnistukaan. Pidän itseäni onnekkaana koska kaikesta huolimatta imetys on onnistunut jopa erinomaisesti, mielelläni jatkan reilu vuoden ikään (ehkä 1,5v).

Meillä (alle vuoden ikäisellä) pääasiallinen ravinto on jo kiinteät olleet pitkään, vaikka vieläkin imetän välillä. Me jouduttiinkin kiinteät aloittamaan lääkärin ohjeella reilusti ennen puolta vuotta ja nopeasti piti saada ruokavalio monipuoliseksi.

 

Tärkeänä, samalla tavalla kuin lapsen terveellistä, monipuolista ravitsemusta muutenkin. Mutta jos se ei syystä tai toisesta onnistu, onneksi on vaihtoehtoja, ihan niin kuin vaikkapa moniallerginen lapsikin pärjää tarvittaessa ei-suositusten-mukaisella ruokavaliolla.

Kumpaakaan lastani en ole voinut täysimettää (paino ei nouse pelkällä rintamaidolla riittävästi) mutta molempia olen saanut imettää taaperoksi. Ja nimenomaan "saanut", sekään kun ei ole vain minusta kiinni.

 

Minulle imetys ei ole pyhä asia. Onnistuu, jos onnistuu ja onnistuessaan hieno homma.

 

Älkää imettäkö, äidinmaidossa on kovaa eläinrasvaa!

 

no vuosikkaan tai sitä vanhemman imetys on turhaa ja hölmöä touhua. vauvalle se tietenkin on paras, mutta ei sekään maata kaada, jos ei voi imettää. yhtä terveitä ja hyvin voivia lapsia tulee korvikkeella syöteityistä lapsistakin

 

Mielestäni imetys on tärkeää. Ja tavoiteltavaa. Onnistuessaan helpoin tapa pitää vauva kylläisenä.

Itse en ole kummallakaan kerralla imetyksessä onnistunut kunnolla. En, vaikka apua olen saanut sairaalasta, neuvolasta, imetystukihenkilöltä, koitin teet, kotikaljat, proteiini"dieetit" jne.
Molempia lapsia olen kuitenkin hieman pystynyt imettämään, ja mielestäni se oli hienoa =)

Vuoden ja yli kestänyt imetys.. No, kunhan sen puolikin vuotta kestäisi.

 

Onhan se hienoo kun oma kroppa toimii ja voi ruokkia lasta sillä keinolla millä vauvoja on tarkoitettu ruokittavan. Mutta korvike on myös ok (esikoinen on "korvikevauva"). Koin silloin huonoa omatuntoa kun oma maito ei riittänyt vähän heikon elämän alun takia. Nyt tajuan sen olleen turhaa. Tärkeintä on, että lapsi saa ravintoa, kasvaa, on terve ja tyytyväinen vauva.

Keskimmäistä täysimetin kiinteiden aloitukseen eli n. 5.5 kk, kaiken kaikkiaan muistaakseni 10 kk. Tuli niin pahat haavat, että imetys pikkuhiljaa vähentyi ja loppui sitten kokonaan. Tyytyväinen olen, että keskimmäisen kanssa sujui hyvin noinkin kauan.

Kuopus on nyt 4 kk. Täysimetetty tähän saakka ja nyt aloitettu pikkuhiljaa maisteleen soseita. Tissimaitoa annan niin kauan kuin tyttö haluaa jos se tuntuu kummastakin mukavalta. Töihin paluuta ajatellen n. vuoden iässä vieroittuminen tissistä olis passeli. Mutta katsotaan miten käy tällä kertaa.

 

Luonnollinen ja erittäin tärkeä asia. En usko että lapsi viroittautuu itse imeväisikäisenä, äiti itse tulkitsee lapsen venkoilun kenties helpottuneenakin tai kiinteillä liian täyteen syötettynä ettei lapsi enää tarvi rintaa.

 

Minä pidän yli vuoden imetystä tärkeänä ja olen tyytyväinen, kun olen siihen omalta osaltani pystynyt. Näin paljon vaivaa asian eteen ja selvisin mm. kolmesta hankalasta, vaihtelevan mittaisesta rintaraivarikaudesta ja imetyslakosta. Siksikin olen aika ylpeä asiasta - ei mennyt helposti, mutta silti onnistuin vuoden ja 3 kk

 

Imetin melkein 1,5vuotta putkeen. Ei menneet pilalle.

 

Pidin tärkeänä ja imetin pitkään. Lopetin kun lapsen tarve alkoi vähenemään, oli helppo ohjata kokonaan eroon ilman huudattamisia.

 

Kyllä mä pidän sitä todella tärkeänä. Esikoista imetin 1v9kk ja tämän nuoremman kanssa toivon imetyksen jatkuvan 1,5:n vuoden ikään saakka.

 

no vuosikkaan tai sitä vanhemman imetys on turhaa ja hölmöä touhua. vauvalle se tietenkin on paras, mutta ei sekään maata kaada, jos ei voi imettää. yhtä terveitä ja hyvin voivia lapsia tulee korvikkeella syöteityistä lapsistakin

Miksi se on turhaa? Miksi hölmöä?

Millä meriiteillä sinä kumoat WHO:n suosituksen kahden (ja ylikin) vuoden imetyksestä?

Tiesitkö, että korvikeruokituilla on suurempi riski sairastua 1&2 tyypin diabeetekseen, astmaan, allergioihin, suolistotulehduksiin, korvatulehduksiin ja jopa kätkytkuoleman ja ylipainon riski kasvaa. Joten miten perustelet väitteesi, että korvikkeella tulee yhtä terveitä lapsia?

 

Mulla on vähän ristiriitainen näkökulma tähän. Pidän siis tärkeänä imetystä, mutta mulla molemmat lapset on olleet lähinnä korvikevauvoja kun imetys ei ole onnistunut. Esikoisen kanssa ihan vähän paremmin mutta kuopuksen kanssa ei päästy edes lähellekään täysimetystä. Ja hyvin ovat korvikkeella kasvaneet, eivät ole sairastelleet muutamaa pikkunuhaa kummempaa. Mutta harmittaahan se silti. Jos vois tilata seuraavalla kerralla sellaisen vauvan joka vaan tyytyväisenä söis eikä raivoilis. Tosin ehkä se oli pikemminkin mun omista rinnoista kiinni kun vauvoista, molemmilla oli samat ongelmat. Kaikki keinot kyllä käytettiin vaan jos ei onnistu niin ei.

 

Hyvin tärkeänä.

 

[QUOTE="Kyselyä";29477684]Sanotaan vaikka vuoden tai yli vuoden imetystä?[/QUOTE]

Jos imetys onnistuu, hienoa. Ellei, niin turha on murehtia pullomaitoa. Pääasia että lapsi kasvaa ja kehittyy.
Onko yli puolen vuoden imetyksessä kuitenkaan järkeä kun lapsi ei saa maidosta tarpeeksi tarvitsemaansa ravintoa vaan se on annettava muulla tavoin että kasvu pysyy käynnissä?

 

[QUOTE="vierailija";29478123]Jos imetys onnistuu, hienoa. Ellei, niin turha on murehtia pullomaitoa. Pääasia että lapsi kasvaa ja kehittyy.
Onko yli puolen vuoden imetyksessä kuitenkaan järkeä kun lapsi ei saa maidosta tarpeeksi tarvitsemaansa ravintoa vaan se on annettava muulla tavoin että kasvu pysyy käynnissä?[/QUOTE]
Alkuosasta olen samaa nieltä, mutta se, ettei yli puolivuotiaan imetyksesss olisi järkeä, on puppua. Meillä on isokokoista sukua ja niistä lapsista, joita ei ole imetetty kuin kuukausi, pari tai kolme, on tullut melkoisia möhkäfantteja. Yksivuotiaan ei pitäisi painaa 20 kiloa.

 

Miksi se on turhaa? Miksi hölmöä?

Millä meriiteillä sinä kumoat WHO:n suosituksen kahden (ja ylikin) vuoden imetyksestä?

Tiesitkö, että korvikeruokituilla on suurempi riski sairastua 1&2 tyypin diabeetekseen, astmaan, allergioihin, suolistotulehduksiin, korvatulehduksiin ja jopa kätkytkuoleman ja ylipainon riski kasvaa. Joten miten perustelet väitteesi, että korvikkeella tulee yhtä terveitä lapsia?

ei tätä saa ääneen sanoa saati sitten kirjoitella, tulee joillekkin huono omatunto ja pahamieli!!

 

Sen verran tärkeänä että näin todella paljon vaivaa sen eteen, ja myös kärsin sen eteen. Olen ylpeä että imetin 1v 4kk.
Olisi ollut todella kova pala jos en olisi voinut imettää. Eihän sille mitään voi jos niin käy, mutta kyllä siinä olisi nielemistä ja itku olisi varmasti tullut.