Kuinka unohtaa syrjähypyn...

Niin järkyttävää!! Pistää todella vihaksi, karsea temppu!! \|O \|O :'(
[/quote]

niimpä. mutta siis anteeksi olen antanut ja jo osittain unohtanutkin. kauhea koomakänni oli miehellä ollut ja varmaan mihinkään ei ollut edes kyennyt (oli silloin aamulla vielä ihan kännissä) mutta yritystä oli ollut. muijaa en ole sen jälkeen tietääkseni nähnyt, eikä mieskään sitä tunnustanut tuntevansa.

 

lisään vielä että olisi eri asia antaa anteeksi pitempiaikainen suhde toiseen naiseen. siihen en varmaankaan pystyisi.

 

\

lisään vielä että olisi eri asia antaa anteeksi pitempiaikainen suhde toiseen naiseen. siihen en varmaankaan pystyisi.

Mä en antais tuollaistakaan. On syytä pitää miehen itsensä niin selvänä että ymmärtää mitä tekee. Jos ei, en voi asiaa auttaa. :/

 

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 11,5 vuotta ja minä olin se joka petti.. Tästä on kyllä aikaa jo 8-9 vuotta mutta ikinä en voi unohtaa mitä toiselle tein.. Eikä miehenikään unohda mutta anteeksi on antanut mistä olen kiitollinen! Ehkä olen edellisessä elämässä tehnyt jotain hyvää.. Nyt olemme asuneet vajaa kaksi vuotta maalla mieheni kotitilalla ja meillä on ihana Tyttö 10kk! Muista vanha klisee "aika parantaa haavat"..

 

sitä ei voi koskaan unohtaa!Ennemminkin pitäisi miettiä,haluatko elää lopun elämääsi suhteessa,jossa luottamus ei toimi.En suosittele mitään vakoilua,koska se pilaa vaan omaa aikaasi,eikä todellakaan auta mitään.Pitää vaan päättää,uskaltaako ottaa sen riskin,että kaikki tapahtuu uudelleen,vai aloittaako puhtaalta pöydältä.Kun luottamus on noin pahasti rikottu,se ei palaa koskaan ennelleen

 

\

Pitää vaan päättää,uskaltaako ottaa sen riskin,että kaikki tapahtuu uudelleen,vai aloittaako puhtaalta pöydältä.Kun luottamus on noin pahasti rikottu,se ei palaa koskaan ennelleen

Niin, mulla on kristillinen maailmankatsomus ja Raamatun mukaanhan aviorikos on hyväksyttävä eron syy "ihmisten kovasydämisyyden tähden". Eli just siksi, että ihmisten on niin vaikea antaa vilpittömästi anteeksi.

Kristinusko perustuu kuitenkin ennen kaikkea armoon ja sehän meinaa sitä, että kaiken saa anteeksi kun katuu ja niitä rikkomuksia ei enää muistella eivätkä ne vaikuta mitenkään tämänhetkiseen suhteeseen - näin siis Jumalan ja ihmisen välillä. Samalla tavalla ihmissuhteissakin voi aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka eihän se helppoa ole. Jumala kyllä auttaa tässäkin asiassa, jos häneltä apua pyytää, ja varmaan eka juttu onkin pyytää tekoaan anteeksi häneltä. Ihmisellä tuollainen anteeksiantaminen ja armahtaminen ei kyllä isommissa asioissa tule ihan tuosta vaan, kyllä siinä voi mennä pitkä aika ja paljon rikottua pitää korjata matkan varrella.

Mutta ei se helppoa ole ja siksi on tuo avioeropykäläkin. Onneksi Jumala kyllä antaa anteeksi meidän anteeksiantamattomuudenkin.

 

...että kyllähän sen luottamuksen yhdellä konstilla takaisin ajan myötä saa.

Muuttaa jonnekin syrjäseudulle asumaan, ei käy enää ikinä missään, karsii sosiaalisen verkostonsa minimiin ja viettää kaiken aikansa puolison kanssa. Osoittaa siis, että "muu maailma" ei enää koskaan kiinnosta =)

Tuosta pettämistavasta voin kyllä päätellä, että jos elämäntyyli on noin levotonta ryyppäämistä/bilettämistä, niin vaikea uskoa, että mies pystyy luottamuksensa takaisin ansaitsemaan. No, sehän taas riippuu ihan sinusta itsestäsi.

Ota realistinen asenne käteen ja jätä ruusunpunaiset haaveet pois. Loppujen lopuksi ongelman ratkaisu ei ole sinun anteeksianto tai unohtaminen, vaan miehen (mahdollisesti koko elämäntyylin) muutos!

Voimia.

 

Mä sekoitin sun juttuun "Minä"-nimimerkin viestit!

Anteeksi, no mutta otetaanpa se sitten ihan ilmaan heitettynä ajatuksena =)

 

\

\

Pitää vaan päättää,uskaltaako ottaa sen riskin,että kaikki tapahtuu uudelleen,vai aloittaako puhtaalta pöydältä.Kun luottamus on noin pahasti rikottu,se ei palaa koskaan ennelleen

Niin, mulla on kristillinen maailmankatsomus ja Raamatun mukaanhan aviorikos on hyväksyttävä eron syy "ihmisten kovasydämisyyden tähden". Eli just siksi, että ihmisten on niin vaikea antaa vilpittömästi anteeksi.

Kristinusko perustuu kuitenkin ennen kaikkea armoon ja sehän meinaa sitä, että kaiken saa anteeksi kun katuu ja niitä rikkomuksia ei enää muistella eivätkä ne vaikuta mitenkään tämänhetkiseen suhteeseen - näin siis Jumalan ja ihmisen välillä. Samalla tavalla ihmissuhteissakin voi aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka eihän se helppoa ole. Jumala kyllä auttaa tässäkin asiassa, jos häneltä apua pyytää, ja varmaan eka juttu onkin pyytää tekoaan anteeksi häneltä. Ihmisellä tuollainen anteeksiantaminen ja armahtaminen ei kyllä isommissa asioissa tule ihan tuosta vaan, kyllä siinä voi mennä pitkä aika ja paljon rikottua pitää korjata matkan varrella.

Mutta ei se helppoa ole ja siksi on tuo avioeropykäläkin. Onneksi Jumala kyllä antaa anteeksi meidän anteeksiantamattomuudenkin.

Tämä täältä vielä puuttui........ \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O voi herranjumala sentään....................

 

\

Tämä täältä vielä puuttui........ \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O voi herranjumala sentään....................

Arvasin, että tämä raivostuttaa... ajattelin kyllä, että tämän sortin provokaatioon olisi kehdattu omalla nikilläkin vastata .

Tämä oli lähinnä tarkoitettu niille, joilla on jonkinsortin kristillinen maailmankatsomus - luultavasti muuten aika järjetöntä. Mutta jos on aikanaan katsonut tähdelliseksi Jumalan edessä liittoutua, niin on kyllä aika sääli olla sitten pyytämättä vaikeassa tilanteessa apua siltä, jolta sitä varmimmin saa, ja jolla auttamismotivaatio on luultavasti kaikkein korkein.

 

Syrjähyppyä ei koskaan voi unohtaa, täytyy vaan oppia luottamaan toiseen uudestaan vaikka se vaikeaa onkin ja vie paljon aikaa.

Mieheni "jäi kiinni" suhteestaan tuttuni kanssa. Ja ehkä eniten luokkasi se että tunsin tämän toisen naisen! Aikaa tästä on nyt jokunen vuosi. En vieläkään täysin luota mieheeni, mutta olen ajatellut että en voi toista omistaa ja itseäni myös kidutan jos kyttään hänen tekemisiään.

Asian paljastuttua olemme puhuneet paljon, ehkä enemmän kuin koskaan. Parisuhteemme voi paremmin kuin koskaan ennen. Olen nyt tyytyväinen ratkaisuuni jatkaa liittoa (ensin meinasin kyllä erota). Tärkeitä ovat olleet myös ystävät joille on voinut purkaa mieltään.

Voimia sinne. Tiedän että niitä tarvitaan!

 

Hienoa että toiset jaksavat yrittää! Tietenkään yksi ei sovi kaikille.. Jos menen kirkossa naimisiin, en kylläkään hae sieltä siunausta Jumalalta vaan sen takia että tässä on jo tullut näitä kirkollisveroja makseltua sen verran et kai rahoilleen pitää saada vastinetta..

 

humalaahan ei saa pitää teko syynä, mutta joillekin ei viina sovi ja silloin tulee tehtyä semmoista mitä ei tekisi muuten ikinä. itse lopetin juomisen koska tein kauheita asioita juovuksissa. Ihmiset jotka eivät ole pettäneet (toivottavasti suurin osa sellaisia) eivät ajattelee asiaa kuin että 1 kerta on liikaa. Pitää muistaa että ihmisellä voi olla suuria henk.koht ongelmia jotka ajavat vääriin tekoihin, mutta tärkeintä on se että niistä voi päästä eroon, eikä pitäisi joutua tuntemaan itseään maailman huonoimmaksi sen tehdyn takia, onneksi oma mieheni tietää etten tee koskaan enää hänelle vastaavaa (tai ainakin hän yrittää ymmärtää)

 

kuulehan ystäväiseni,mun mies alotti pettämisen kun odotin ekaa lastamme.hänellä oli suhde usean kuukauden ajan tähän naiseen,joka sai loppujen lopuksi tietää minusta,kun näki minut mieheni kanssa maha pystyssä,mutta ei suinkaan lopettanut mieheni kanssa vehtaamista,vaan koska en tiennyt että tälläistä on meneillään,tämä vieras nainen imi fritsuja mieheni kaulaan,ilmeisesti"viestiksi"minulle.suhde loppui lapsen syntymään,mutta mieheni löysi muita naisia jo kun lapsi oli parin kuukauden ikäinen.nämä asiat ovat putkahtaneet pitemmän ajan kuluttua esille.naisia on ollut useita.luottamus on nollan puolella.enkä tajua miksi olen jäänyt kärsimään,ehkä kun olen saanut kuulla ne useimmiten jo"vanhentuneina"ja perheen takia olen yrittänyt jatkaa ja sen uskon varassa että ihminen voi muuttua,jos tahtoo.