Kuinka usein isovanhemmat..

pyytävät teitä esim. syömään?
Meillä ei KOSKAAN. Olisi niin kiva välillä päästä valmiiseen pöytään ja kun ovat vielä eläkkeellä ja aikaa ja rahaa on.

 

Miehen vanhemmat kutsuu lähestulkoon joka viikonloppu.

 

Kuinka usein te pyydätte heitä syömään tai pidätte muuten yhteyttä? Ehkä he ovat jo osansa tehneet kasvattaessaan ja elättäessään omat lapsensa. Eikö teidän pitäisi kiittää siitä, eikä taas vaatia lisää.

 

No meillä kutsutaa sillon syömään, kun ollaan mummolassa

Ei kehtaa ihan syömisten takia lähtee 300km ajelemaan

 

Anoppilassa käydään yleensä kerran viikossa,nyt on tullut pitkä tauko sattuneesta syystä.
Mun vanhemmilla kerran kaksi kuukaudessa.
Mun vanhemmat käy yleensä kerran viikossa kahvilla meillä,kun asuvat tuossa melkein naapurissa.

 

Ei koskaan, mutta me kutsutaan itse itsemme muutaman kerran kuussa kumpaankin mummolaan. Kyllä ne on aina ruuat laittanut ja tuntuvat olevan ihan iloisia vierailuistamme.

 

Meillä on välimatkaa lähes 400 km, eli ei koskaan. Toki ruokaa tarjotaan kun ollaan käymässä.

 

ei koskaan..kaikki isovanhemmat on kuolleet

 

Välimatkan takia nähdään kerran-pari vuodessa, joten ei kutsu syömään koskaan.

 

No eivät ikinä.
Kahvit saadaan kun ollaan siellä käymässä

 

Kuinka usein te pyydätte heitä syömään tai pidätte muuten yhteyttä? Ehkä he ovat jo osansa tehneet kasvattaessaan ja elättäessään omat lapsensa. Eikö teidän pitäisi kiittää siitä, eikä taas vaatia lisää.

Eipä me siellä oo istuttu pöydässä lusikat kourassa ruokaa huutaen
Kyläillään useamman kerran viikossa, he harvemmin meillä kun ovat niin kotihiiriä. Eikähän me mahduttais meidän pöytään yhtä aikaa edes syömään joten kivempi että kokoonnutaan heillä.

 

Meillä välimatka on sen verran pitkä ettei käydä joka viikko syömässä. Mutta sitten kun käydään ja ollaan koko viikonloppu niin syödään se 5 kertaa päivässä. Eli aamupala, lounas, välipala, illallinen ja sitten iltapala =D

Positiivista välimatkassa on se että saa sitten kerralla olla isovanhempien kanssa. Ei jaksais joka viikko nähdä.

 

mei kyläillään puolin et toisin, et varsinaisia illalliskutsuja ei oo järjestetty, kun vaan erikoistapauksissa. Toki, jos ruoka-aikaan ollaan paikalla, niin sitten myös syödään.

 

Meilläkin välimatkaa sen verran, että ihan pelkkiä päivälliskutsuja ei odotellakaan. Muutenkaan meitä ei "kutsuta" kylään. Mennään silloin kun meille itsellemme sopii ja aina ollaan oltu tervetulleita. Viikonloppukylässä ruokaa on kaapissa, vuorotellen sitä sit kokataan. En tahdo olla siellä ihan palveltavana vaan kannan tottakai korteni kekoon.

 

Kuinka usein te pyydätte heitä syömään tai pidätte muuten yhteyttä? Ehkä he ovat jo osansa tehneet kasvattaessaan ja elättäessään omat lapsensa. Eikö teidän pitäisi kiittää siitä, eikä taas vaatia lisää.

Meitä kutsutaan syömään joka viikonloppu vanhemmilleni, mennään n. kerran kuussa. Anoppilaan kutsutaan n. parin kuukauden välein, mennään kun pyydetään. Me vuorostamme kutsumme isovanhemmat jouluaterialle vuorovuosin. Lisäksi n. kerran vuodessa kutsumme molemmat vanhemmat illanviettoon. Aina myös lasten synttäreillä on ruoat ja muut laitettuna ja tarjolla. Teemme näin koska pidämme toisistamme ja tykkäämme vierailla toistemme luona. Kukaan ei koe velvollisuudekseen yhtään mitään vaan kaikki tehdää kun itse halutaan.

 

Kuinka usein te pyydätte heitä syömään tai pidätte muuten yhteyttä? Ehkä he ovat jo osansa tehneet kasvattaessaan ja elättäessään omat lapsensa. Eikö teidän pitäisi kiittää siitä, eikä taas vaatia lisää.

jaa no minusta on järjetön ajatus, etä jos toisilla on liikaa aikaa ja enemmän rahaa kuin ehtii käyttää koskaan niin istuu kotona toimettomana odottamasa että sellainen jolla on asuntovelkaa ja lapset elätettävänä ja ruokittavana ja hoidettavana, kkutsuu valmiiseen pöytään. jotain rajaa.

varmasti isovanhemmat muistavat että lapsiperheelilsen elämä on rankkaa. miksi pitäisi olla itsekäs jos on enemän rahaa ja aikaa kuin toisella? jos minulla olisi vain aikaa ja varma eläke niin en todellakaan olettaisi että asuntovelkaine perhe kutsuu minut säännööllisesti valmiiseen vaan ihan toisinpänj

 

Omassa lapsuudessa ei todellakaan isovanhemmat olisi olettaneet tulevansa meille olemaa. mummoni kävi kullakin lapsellaan silloin kun sieläl oli tarvetta eli paljon työtä. hoitamassa lapsenlapsia.
tai lapsenlapset laitettiin mummolaan.

ei olisi tullut mieleenkään että mummoni ja vaarini olisivat menneet vain olemaan jonnekin kylään.

korkeintaan jos lapsi asui lähellä siellä saatettiin käydä muuten vain. muuten mentiin töihin tai haettiin lapsia hoitoon.

 

Eivät erikseen kutsu, vaan me ilmoitetaan milloin olisimme aikeissa tulla käymään ja sitten sovitaan yhdessä sopiva viikonloppu. Me taas kutsumme oikein käymään, kun eivät muuten oma-aloitteisesti ikinä lähde liikkeelle.

 

Eipä kutsua ole kuulunut kuin jouluna. Välimatka ei kyllä ole esteenä, molemmat isovanhemmat asuvat 20 km säteellä.

 

lisää vastauksia...

 

Mun vanhemmat ei koskaan,
miehen vanhemmat pari kolme kertaa vuodessa.

 

No ei koskaan kutsuta, jouluna käydään siellä syömässä ja muuten syön siellä jos siellä juuri silloin ollaan. Mä itse toimin mun vanhempien kotona kuin omassakin, käyn jääkaapilla ihan suvereenisti ja syön mitä löydän, tosin mä käynkin siellä melkein päivittäin.

 

Ei koskaan.

Mutta mun äiti tulee kyllä harva se perjantai tai lauantai tänne kauppakasseineen ja aloittaa kokkailun... :heart:

 

Kuinka usein te pyydätte heitä syömään tai pidätte muuten yhteyttä? Ehkä he ovat jo osansa tehneet kasvattaessaan ja elättäessään omat lapsensa. Eikö teidän pitäisi kiittää siitä, eikä taas vaatia lisää.

jaa no minusta on järjetön ajatus, etä jos toisilla on liikaa aikaa ja enemmän rahaa kuin ehtii käyttää koskaan niin istuu kotona toimettomana odottamasa että sellainen jolla on asuntovelkaa ja lapset elätettävänä ja ruokittavana ja hoidettavana, kkutsuu valmiiseen pöytään. jotain rajaa.

varmasti isovanhemmat muistavat että lapsiperheelilsen elämä on rankkaa. miksi pitäisi olla itsekäs jos on enemän rahaa ja aikaa kuin toisella? jos minulla olisi vain aikaa ja varma eläke niin en todellakaan olettaisi että asuntovelkaine perhe kutsuu minut säännööllisesti valmiiseen vaan ihan toisinpänj

Juuri näin. Ja meillä vielä oletettiin, että pyydän heidät jouluksi ja olisin joutunut itse ostamaan + tekemään kaikki ruuat yms. Tiukkaa on muutenkin. Sitten suututtiin ja ei edes itse pyytänyt syömään ja emme nähneet koko joulun aikana.

 

Omassa lapsuudessa ei todellakaan isovanhemmat olisi olettaneet tulevansa meille olemaa. mummoni kävi kullakin lapsellaan silloin kun sieläl oli tarvetta eli paljon työtä. hoitamassa lapsenlapsia.
tai lapsenlapset laitettiin mummolaan.

ei olisi tullut mieleenkään että mummoni ja vaarini olisivat menneet vain olemaan jonnekin kylään.

korkeintaan jos lapsi asui lähellä siellä saatettiin käydä muuten vain. muuten mentiin töihin tai haettiin lapsia hoitoon.

Tervetuloa 2000-luvulle. Sitä on eletty jo aika monta vuotta.