Kuka haluaa vauvakuumeen?En jaksa enää(turhis)

Epätoivonen ja vauvakuumeinen

jospa se sinunkin miehesi lämpenee ajatukselle...kyllä meilläkin meni tuota aikaa kun alettiin miettimään tosissaan perheen lisäystä...ollaan oltu kohta 8-vuotta yhdessä...aina sanottu uteliaille, että joskus kolmen vuoden päästä ehkäpä?...no nyt sitten on mennyt aikaa tosiaan enemmänkin...täytyy vain nyt toivoa että tosiaankin saatais se pienoinen...

 

Voi, just samalla lailla minunkin ukko jutteli... että siis kertalaakista... Ja sitten kun ei sitä vauvaa alkanutkaan kuulua, mentiin tutkimuksiin, ja suurin asiaa selittävä syy löytyikin ukosta

No, meidän neiti on isälle kyllä tosi rakas, ja neiti on aina ollut iskän tyttö.

Ja itse olin 26 kun alettiin yrittää... Etten vielä vanhakaan

Kuinka kauan teillä oli yritystä?Oliko siittiöt liian hitaita vai mikä?
Mä oon kauheesti miettiny sitä et jos sitä ei lasta saakkaan. Ku paljon tuntuu olevan nuoria joilla on yritystä takana vaikka 1½vuotta ja kaikenmaailman hoidot...

Meillä on pikkukakkosta yritetty nyt 1v 11kk. Tulos: kohdun ulkoinen raskaus+ laparoskopia ja siinä menetetty munajohdin 1/07, sekä keskeytynyt keskenmeno, ja kuolleen vauvan synnytys raskausviikolla 18 10.4.08... :'( Ja koko ajan ollaan yrittämällä yritetty.

 

Voi, just samalla lailla minunkin ukko jutteli... että siis kertalaakista... Ja sitten kun ei sitä vauvaa alkanutkaan kuulua, mentiin tutkimuksiin, ja suurin asiaa selittävä syy löytyikin ukosta

No, meidän neiti on isälle kyllä tosi rakas, ja neiti on aina ollut iskän tyttö.

Ja itse olin 26 kun alettiin yrittää... Etten vielä vanhakaan

Kuinka kauan teillä oli yritystä?Oliko siittiöt liian hitaita vai mikä?
Mä oon kauheesti miettiny sitä et jos sitä ei lasta saakkaan. Ku paljon tuntuu olevan nuoria joilla on yritystä takana vaikka 1½vuotta ja kaikenmaailman hoidot...

Meillä on pikkukakkosta yritetty nyt 1v 11kk. Tulos: kohdun ulkoinen raskaus+ laparoskopia ja siinä menetetty munajohdin 1/07, sekä keskeytynyt keskenmeno, ja kuolleen vauvan synnytys raskausviikolla 18 10.4.08... :'( Ja koko ajan ollaan yrittämällä yritetty.

Voi sisu... :hug:
Miten kauheeta ja surullista onkaan oman lapsen menettäminen...
En osaa sitä sanoiksi pukea

 

3 vuotta yritettiin ukolla siittiövasta-aineet, multa löytyi endometrioosia (ei vaivannut mitenkään, löytyi vatsaontelon tähystyksessä...). Ehdittiin jo hoitoihinkin, joista tuloksena yksi tuulimuna ja yksi keskenmeno. Tyttö sai sitten alkunsa viimeisen hoitomme (joka epäonnistui) jälkeisestä kierrosta. Aluksi luulin, että hormonit on vaan sekaisin, mutta plussa sieltä pamahti (tän muistelu nostaa vieläkin vedet silmiin, vaikka aikaa asiasta on jo 11 vuotta...)

Toista ei sitten tullut, ei hoidoilla eikä ilman Muutama vuosi olisi ehkä vielä aikaa raskautua, mutta aktiivisesti ei yritetä enää. Ainoamme on meille aarre

Onnea teidän tuleviin yrityksiin! Jospa miehesi siitä taipuisi...

 

Epätoivonen ja vauvakuumeinen

jospa se sinunkin miehesi lämpenee ajatukselle...kyllä meilläkin meni tuota aikaa kun alettiin miettimään tosissaan perheen lisäystä...ollaan oltu kohta 8-vuotta yhdessä...aina sanottu uteliaille, että joskus kolmen vuoden päästä ehkäpä?...no nyt sitten on mennyt aikaa tosiaan enemmänkin...täytyy vain nyt toivoa että tosiaankin saatais se pienoinen...

Niin...Meiltä ei niin kauheesti olla onneks kyselty tms. kun ollaan kumminki nuoria(parikymppisiä kumpikin)
Mutta esim siskon mies on kyselly monet kerrat ku ollaan siellä käyty ja noh anoppi jotenki on semmonen että sillä haluttas kysyä muttei kehtaa...

 

Voi, just samalla lailla minunkin ukko jutteli... että siis kertalaakista... Ja sitten kun ei sitä vauvaa alkanutkaan kuulua, mentiin tutkimuksiin, ja suurin asiaa selittävä syy löytyikin ukosta

No, meidän neiti on isälle kyllä tosi rakas, ja neiti on aina ollut iskän tyttö.

Ja itse olin 26 kun alettiin yrittää... Etten vielä vanhakaan

Kuinka kauan teillä oli yritystä?Oliko siittiöt liian hitaita vai mikä?
Mä oon kauheesti miettiny sitä et jos sitä ei lasta saakkaan. Ku paljon tuntuu olevan nuoria joilla on yritystä takana vaikka 1½vuotta ja kaikenmaailman hoidot...

Meillä on pikkukakkosta yritetty nyt 1v 11kk. Tulos: kohdun ulkoinen raskaus+ laparoskopia ja siinä menetetty munajohdin 1/07, sekä keskeytynyt keskenmeno, ja kuolleen vauvan synnytys raskausviikolla 18 10.4.08... :'( Ja koko ajan ollaan yrittämällä yritetty.

Voi sisu... :hug:
Miten kauheeta ja surullista onkaan oman lapsen menettäminen...
En osaa sitä sanoiksi pukea

Ylihuomenna haudataan tämä meidän enkelityttö. Elmä voi olla tosi epäreilua! Meille todella on osoitettu kovimman kautta, että lapsia saadaan, ei tehdä. Ei tarkoituksena ollu tulla masentaa sua, mutta ihan realiteetteja peliin, että aina ei onnistu ja kaikki mene siten kun suunnitellaan.

 

3 vuotta yritettiin ukolla siittiövasta-aineet, multa löytyi endometrioosia (ei vaivannut mitenkään, löytyi vatsaontelon tähystyksessä...). Ehdittiin jo hoitoihinkin, joista tuloksena yksi tuulimuna ja yksi keskenmeno. Tyttö sai sitten alkunsa viimeisen hoitomme (joka epäonnistui) jälkeisestä kierrosta. Aluksi luulin, että hormonit on vaan sekaisin, mutta plussa sieltä pamahti (tän muistelu nostaa vieläkin vedet silmiin, vaikka aikaa asiasta on jo 11 vuotta...)

Toista ei sitten tullut, ei hoidoilla eikä ilman Muutama vuosi olisi ehkä vielä aikaa raskautua, mutta aktiivisesti ei yritetä enää. Ainoamme on meille aarre

Onnea teidän tuleviin yrityksiin! Jospa miehesi siitä taipuisi...

Itku meinaa tulla ku lukee...Teidän tyttö on sitten kyllä oikee aarre teille.
Kunpa oma mies tajuaisi ettei aina kannattais miettiä kaikkee niin viimesen päälle...

 

Voi, tiedän minäkin tuon vauvakuumeisen olotilan.
:hug:

 

Niin, olen miettinyt usein, että nämä elämän "suurimmat" asiat eivät todellakaan aina ole meidän ihmisten käsissä.

Voimia Sinulle, Sisu!

 

Voi, just samalla lailla minunkin ukko jutteli... että siis kertalaakista... Ja sitten kun ei sitä vauvaa alkanutkaan kuulua, mentiin tutkimuksiin, ja suurin asiaa selittävä syy löytyikin ukosta

No, meidän neiti on isälle kyllä tosi rakas, ja neiti on aina ollut iskän tyttö.

Ja itse olin 26 kun alettiin yrittää... Etten vielä vanhakaan

Kuinka kauan teillä oli yritystä?Oliko siittiöt liian hitaita vai mikä?
Mä oon kauheesti miettiny sitä et jos sitä ei lasta saakkaan. Ku paljon tuntuu olevan nuoria joilla on yritystä takana vaikka 1½vuotta ja kaikenmaailman hoidot...

Meillä on pikkukakkosta yritetty nyt 1v 11kk. Tulos: kohdun ulkoinen raskaus+ laparoskopia ja siinä menetetty munajohdin 1/07, sekä keskeytynyt keskenmeno, ja kuolleen vauvan synnytys raskausviikolla 18 10.4.08... :'( Ja koko ajan ollaan yrittämällä yritetty.

Voi sisu... :hug:
Miten kauheeta ja surullista onkaan oman lapsen menettäminen...
En osaa sitä sanoiksi pukea

Ylihuomenna haudataan tämä meidän enkelityttö. Elmä voi olla tosi epäreilua! Meille todella on osoitettu kovimman kautta, että lapsia saadaan, ei tehdä. Ei tarkoituksena ollu tulla masentaa sua, mutta ihan realiteetteja peliin, että aina ei onnistu ja kaikki mene siten kun suunnitellaan.

Niin...Koittanu sanoo miehelle että sitä ei voi ikinä tietää miten käy ja että ei aina kannata joka asiassa miettiä liikaa tai jää lopulta vaan näppejä nuolemaan...
Teillä on raskas päivä tulossa. Voimia sinne :heart:

 

Niin, olen miettinyt usein, että nämä elämän "suurimmat" asiat eivät todellakaan aina ole meidän ihmisten käsissä.

Voimia Sinulle, Sisu!

Kiitos. Sitä todella tarvitaan ylihuomenna...

 

Joo ja kun siihen vauvakuumeeseen lisää luulotaudin niin :headwall: Itsekki joka kk:si oottaa et josko nyt saatais vauva.... Ja sitten tuo on totta kun toiset hehkuttaa raskaudellaan niin siin alkaa v*tuttaan vaikka pitäs olla onnellinen toisen puolesta :headwall:

 

n2v tämä tauti,joka näyttää tarttuvan. Mies ei ymmärrä että meille menee parhaat vuodet odottaessa ohi...

Teille nuoremmille täytyy sanoa että älkää odottako sitä täydellistä elämäntilannetta,voi olla ettei sitä tule koskaan... :/
Niin kuin näyttää meille käynneen

 

Joo ja kun siihen vauvakuumeeseen lisää luulotaudin niin :headwall: Itsekki joka kk:si oottaa et josko nyt saatais vauva.... Ja sitten tuo on totta kun toiset hehkuttaa raskaudellaan niin siin alkaa v*tuttaan vaikka pitäs olla onnellinen toisen puolesta :headwall:

Sanoppas muuta.
Mulla olis pitäny viimestään huomenna alkaa menkat ellei sitten veny kierto.
Mutta ei näy ja kaks testiä negaa.
Hyvä ystävä saa lauantaina vauvan,miten paha olo vaikka hänen puolestaan olen onnellinen

 

vauvakuume on kyllä aika hassu...en koskaan ennen ois voinut kuvitelle seuraavaa:
meilläkin töissä kaksi naista raskaana..haikeena katselen heidän pyöreitä massujaa...
oispa mullakin. =)

 

vauvakuume on kyllä aika hassu...en koskaan ennen ois voinut kuvitelle seuraavaa:
meilläkin töissä kaksi naista raskaana..haikeena katselen heidän pyöreitä massujaa...
oispa mullakin. =)

Se on kumma miten sitä kattelee ihmisiä eri tavalla...
Nykyään pikku pömpönki huomaa...ahaa tuolla voiki olla vauva...

Mä en sinänsä niin kauheesti haaveile siitä että saa olla sen mahan kanssa 24/7 ja käy ostaa pikku vaatteita,vaikka sitäki ootan kyllä kovasti.

Mutta enemmänki sitä että saa hoitaa pientä ja pitää huolta toisesta.Että kun joku tarttee muakin...

Aika tyhjä olo tavallaan...vaikka on ihana mies(lukuunottamatta tätä uumoilua vauva-asioissa) ja söpö koirakin

 

Mä podin vauvakuumetta 5 vuotta (esikoisen jälkeen)..mut mies ei vaan lämmennyt ajatukselle..oli huono taloudellinen tilanne (molemmat töissä,hän vakituisessa) yms kaikkee huonoja selityksiä. Mulla tuli välissä oikein pahoja kausia ku ajattelin että mies on kyllä nyt jättämässä mua (tms.) ku ei sitä perheenlisäys kiinnosta -EN VAAN PYSTYNYT YMMÄRTÄMÄÄN!! Sit luovutin, ajattelin että niin on tarkoitettu, meillä on vain yksi ihana ja kultainen lapsi. Vuoteen en puhunut mitään..Sit mies yks kesäinen ilta sanoo että on vähän ajatellut jonko aikaa (JONKU AIKAA !!?) että me voitaiski tehdä vielä yks lapsi!
Mää olin ihan Mut uskokaa tai älkää, en kauaa epäröiny :heart: Eli ajattelin vaan rohkaista ja antaa toivoa kaikille kuumeisille että kyllä se vaan joku päivä voi pää kääntyä :flower: Ja nyt tilanne siis se että vauvaa odotellaan pian syntyväksi LA 10.5 :heart:

 

Mulla on jo ihan omasta takaa. Ei lisää kiitos :headwall: .

 

Niin pitäs varmaan pitää vaan suu kiinni.
Mutta tuntuu vaan että jos sitä ihan hiljaa on niin sitten sitä vasta saaki oottaa ;(

 

Mä podin vauvakuumetta 5 vuotta (esikoisen jälkeen)..mut mies ei vaan lämmennyt ajatukselle..oli huono taloudellinen tilanne (molemmat töissä,hän vakituisessa) yms kaikkee huonoja selityksiä. Mulla tuli välissä oikein pahoja kausia ku ajattelin että mies on kyllä nyt jättämässä mua (tms.) ku ei sitä perheenlisäys kiinnosta -EN VAAN PYSTYNYT YMMÄRTÄMÄÄN!! Sit luovutin, ajattelin että niin on tarkoitettu, meillä on vain yksi ihana ja kultainen lapsi. Vuoteen en puhunut mitään..Sit mies yks kesäinen ilta sanoo että on vähän ajatellut jonko aikaa (JONKU AIKAA !!?) että me voitaiski tehdä vielä yks lapsi!
Mää olin ihan Mut uskokaa tai älkää, en kauaa epäröiny :heart: Eli ajattelin vaan rohkaista ja antaa toivoa kaikille kuumeisille että kyllä se vaan joku päivä voi pää kääntyä :flower: Ja nyt tilanne siis se että vauvaa odotellaan pian syntyväksi LA 10.5 :heart:

:hug: hihiihih ihanaa :hug: