Kuka luki "meidän perhe"-lehdestä sen lapsi-jutun...?

No koulussa viimeistään on tyttöjen ja poikien erot esillä

Ja millä tavalla! Tytöt ovat kilttejä ja hiljaisia, pojat saavat riehua ja olla fyysisiä leikeissään, tytöt opetetaan ompelemaan, pojat vasaroimaan, tyttöjen tunnusväri on punainen, poikien sininen, tytöt ihastuvat poikiin, pojat tyttöihin... Näitähän riittää. Olisi kyllä ihanaa, jos omat lapset välttyisivät tällaiselta soopalta, jota tyttöjen ja poikien eroiksikin jotkut kutsuvat...

 

saattaa olla lapselle outoa sittten joskus mennä kouluun tai päiväkodin ryhmään, siellä nyt kuitenkin ollaan tyttöjä ja poikia...

 

ja onhan tytöillä ja pojilla erikseen liiksatunnitkin.

 

Minä vuonna lapsi oli syntyny? 2008 on yksi ruu ja se on poika.
2007 on yksi ruu ja se on tytölle annettu.

 

No koulussa viimeistään on tyttöjen ja poikien erot esillä

Ja millä tavalla! Tytöt ovat kilttejä ja hiljaisia, pojat saavat riehua ja olla fyysisiä leikeissään, tytöt opetetaan ompelemaan, pojat vasaroimaan, tyttöjen tunnusväri on punainen, poikien sininen, tytöt ihastuvat poikiin, pojat tyttöihin... Näitähän riittää. Olisi kyllä ihanaa, jos omat lapset välttyisivät tällaiselta soopalta, jota tyttöjen ja poikien eroiksikin jotkut kutsuvat...

Mä olin koulussa tosi raisu ja villi, ja tunneilla näsäviisas ja muutenkin levoton. Ja olen tyttö. Ja olin puukässässä, pelasin koulun joukkueessa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Opettajat suorastaan kannusti. Ja käsityönhän saa valita, joko rättikässää tai puukässää. Meitä oli kaksi tyttöä puukässässä, rättikässässä yksi poika.

Mutta toivotaan että sun lapset säästyy kaikenlaiselta soopalta, kuten vastakkaiseen sukupuoleen ihastumiselta...

 

Käykö sulle useinkin niin, ettet määrittele vastaantulevaa henkilöä naiseksi tai mieheksi ennen kuin katsot housujen sisään?

Mä käsitin sen niin, että se pimppi tai pippeli määrittelee sun sukupuolen joka tapauksessa, vaikka kukaan ulkopuolinen ei koskaan ikinä sua näkiskään. Eli et sä ole nainen siksi että joku ulkopuolinen on kadulla kattonu että toi on varmaan nainen, vaan siksi että sulla on tarpeelliset tilpehöörit tuolla haaruksissa.

Jos ihan tarkkoja ollaan niin kromosomit määrittelee sukupuolen. Se jos mikä on vissi että ulkopuoliset ei sitä tee.

Näin se varmasti on. Siksi mä tässä ihmettelenkin, miksi ihmiset täällä vauhkoavat, kun eivät saa tietää tämän lapsen sukupuolta?

Mitä väliä sillä pitäisi olla, mitä hänellä on housujen välissä tai dna-ketjussaan? Kuitenkin monille tuntuu olevan jo kynnyskysymys se, ettei voi valita 1-vuotiaalle vaatteita ellei ole se haaroväli selvillä...! Ja toisaalta lehtijutun vanhemmat kyllä ottivat huomioon, että ihmisillä on pakonomainen tarve jakaa lapset sukupuolen mukaan erilaisissa tilanteissa ja että heidänkin lapsi tulee sen kokemaan esim. lastentarhassa, kun totuus housujen sisällöstä paljastuu. Olisikin helppoa, jos kaikki suhtautuisivat asiaan niin, että sulla on pimppi/pippeli ja that's it, eikä niin, että koska sulla on pippeli, olet poika ja KOSKA olet poika, olet sellainen ja tällainen käytökseltäsi ja ulkonäöltäsi jne.

 

Käykö sulle useinkin niin, ettet määrittele vastaantulevaa henkilöä naiseksi tai mieheksi ennen kuin katsot housujen sisään?

Mä käsitin sen niin, että se pimppi tai pippeli määrittelee sun sukupuolen joka tapauksessa, vaikka kukaan ulkopuolinen ei koskaan ikinä sua näkiskään. Eli et sä ole nainen siksi että joku ulkopuolinen on kadulla kattonu että toi on varmaan nainen, vaan siksi että sulla on tarpeelliset tilpehöörit tuolla haaruksissa.

Jos ihan tarkkoja ollaan niin kromosomit määrittelee sukupuolen. Se jos mikä on vissi että ulkopuoliset ei sitä tee.

Näin se varmasti on. Siksi mä tässä ihmettelenkin, miksi ihmiset täällä vauhkoavat, kun eivät saa tietää tämän lapsen sukupuolta?

Mitä väliä sillä pitäisi olla, mitä hänellä on housujen välissä tai dna-ketjussaan? Kuitenkin monille tuntuu olevan jo kynnyskysymys se, ettei voi valita 1-vuotiaalle vaatteita ellei ole se haaroväli selvillä...! Ja toisaalta lehtijutun vanhemmat kyllä ottivat huomioon, että ihmisillä on pakonomainen tarve jakaa lapset sukupuolen mukaan erilaisissa tilanteissa ja että heidänkin lapsi tulee sen kokemaan esim. lastentarhassa, kun totuus housujen sisällöstä paljastuu. Olisikin helppoa, jos kaikki suhtautuisivat asiaan niin, että sulla on pimppi/pippeli ja that's it, eikä niin, että koska sulla on pippeli, olet poika ja KOSKA olet poika, olet sellainen ja tällainen käytökseltäsi ja ulkonäöltäsi jne.

Kai tässä vauhkotaan ettei LAPSI saa tietää sitä. Se on kuitenkin niin olennainen osa omaa minäkuvaa ja identiteettiä että tietää kuka MINÄ olen.

Ei se minua haittaa jos en jostakin naapuruston lapsesta tiedä kumpaa laatua on. Kunhan lapsi itse tietää.

Samahan se on aikuisilla, pääasia että itse tietää kuka on, se on oma asia kuinka paljon sitä muille näyttää. Itsestään epävarmat ihmiset tuppaavat terapiassa etsimään sitä sukupuoli-identiteettiäänkin, jos on vaikka se jäänyt lapsuudessa kehittymättä....

 

No koulussa viimeistään on tyttöjen ja poikien erot esillä

Ja millä tavalla! Tytöt ovat kilttejä ja hiljaisia, pojat saavat riehua ja olla fyysisiä leikeissään, tytöt opetetaan ompelemaan, pojat vasaroimaan, tyttöjen tunnusväri on punainen, poikien sininen, tytöt ihastuvat poikiin, pojat tyttöihin... Näitähän riittää. Olisi kyllä ihanaa, jos omat lapset välttyisivät tällaiselta soopalta, jota tyttöjen ja poikien eroiksikin jotkut kutsuvat...

Mä olin koulussa tosi raisu ja villi, ja tunneilla näsäviisas ja muutenkin levoton. Ja olen tyttö. Ja olin puukässässä, pelasin koulun joukkueessa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Opettajat suorastaan kannusti. Ja käsityönhän saa valita, joko rättikässää tai puukässää. Meitä oli kaksi tyttöä puukässässä, rättikässässä yksi poika.

Mutta toivotaan että sun lapset säästyy kaikenlaiselta soopalta, kuten vastakkaiseen sukupuoleen ihastumiselta...

Onpas sulla ollut hyvä onni, että on kannustettu sellaisena kuin olet ja tekemään mieleiseksi kokemiasi asioita! Valitettavasti kaikkialla ei vain ole noin fiksuja kasvattajia...

En toki tarkoittanut, että vastakkaiseen sukupuoleen ihastuminen olisi soopaa, mutta tykkäisin, jos lapsille opetettaisiin, että ihastuminen ja toisten rakastaminen on ylipäänsä positiivinen asia eikä ensisijaisesti sukupuolikysymys. Jottei esim. samaan sukupuoleen ihastunut lapsi tai lapsi, jonka lähipiirissä on homoseksuaali pariskunta, tunne oloaan oudoksi/vääränlaiseksi, tule kiusatuksi tai joudu salaamaan asioita pelon vuoksi.

 

Kettu ja susi Ikään kuin haluttaisiin lempinimillä väistää sitä tosiasiaa että toinen vanhemmista on äiti (nainen) ja toinen isä (mies).

Toisaalta ymmärrän vanhempien valitseman tien, toisaalta en... Tai ehkä mun on vaikeaa ymmärtää sitä, miksi sukupuoli on päätetty ns. kieltää kokonaan.
Mun 3-vuotiaani tietää olevansa tyttö ja tietää että tytöistä kasvaa naisia ja pojista miehiä. Sukupuoli ei kuitenkaan ole millään tavalla rajoittava tekijä ja mä olen tietoisesti pyrkinyt siihen, etten vähäisimmässäkään määrin liitä tiettyjä juttuja tietylle sukupuolelle kuuluvaksi.
Minusta sukupuoli on itsessään positiivinen asia

 

Näin se varmasti on. Siksi mä tässä ihmettelenkin, miksi ihmiset täällä vauhkoavat, kun eivät saa tietää tämän lapsen sukupuolta?

Mulle on ihan sama, onko ko. lapsi tyttö vai poika... En vaan tajua, miksi sukupuoli täytyy salata? Ja kyllähän lapsi joskus tajuaa, että sillä on erilainen värkki jalkovälissään, kuin naapurin Mikolla/Maijalla, ja kuinka osaa sen liittää jompaan kumpaan sukupuoleen, kun lapsesta on kasvatettu sukupuoletonta olentoa? Tuleeko siitä lapselle kriisi, kun tajuaa, että täällä on kahta eri sukupuolta olevia ihmisiä, eivätkä kaikki ole sukupuolettomia?

 

Minuu jäi vään ihmetyttämään että jos vanhemmat on kettu ja susi niin mitä nämä sitten ovat?

 

Onpas sulla ollut hyvä onni, että on kannustettu sellaisena kuin olet ja tekemään mieleiseksi kokemiasi asioita! Valitettavasti kaikkialla ei vain ole noin fiksuja kasvattajia...

Sepä se, mutta silti olen hyvin selkeästi naispuolinen ja ylpeä siitä, ja silloin aikoinani siitä että olen tyttö. Ei mun mielestä tarvi sukupuoltaan kieltää vain siksi että ei anna sen itseään rajoittaa.

Mun mielestä noi vanhemmat vois nimenomaan toimia kannustamalla lastaan ennakkoluulottomasti kokeilemaan rajojaan, eikä yrittämään piilottaa niiden rajojen olemassaoloa. Varsinkin kun lapselle aivan varmasti jossain vaiheessa asian laita selviää, ja se voi tulla järkytyksenä.

 

Minuu jäi vään ihmetyttämään että jos vanhemmat on kettu ja susi niin mitä nämä sitten ovat?

Äiti ja isä?

 

Sukupuolihan on osa persoonaa. Minäkin ennen poikaa ajattelin, että kasvatan hänestä "sukupuolettoman" ostan siis nukkeja ym. tyttömäisiä leluja mutta myös autoja jne. mutta jo 8 kk iässä ajoi milloin milläkin ja päristeli. Sukupuoli on muutakin kuin pippeli tai pimppi. Hän tietää, että hän on poika ja hänen suurin idoli on hänen oma isänsä ja ukkinsa. Hän jonain päivänä tekee samoja asioita "miesten töitä" sahaa moottorisahalla.
Tosin hän useimmiten tiskaa, imuroi vielä! Nyt poikani on kolme vee.

Ihan kuin mun suustani ja poikakin on saman ikäinen olen pienestä pitäen tarjonnut leikkeihin sekä nukkeja että autoja ja välillä yrittänyt rohkaistakin leikkimään nukeilla,poneilla tai pehmoelukoilla,mutta autot,mopot ja mönkijät on vaan ne mitkä iskee ja aina puhuu miten kasvaa yhtä isoksi kuin isi.

 

Jotenkin pelottavaa. Muistan sen yhden dokumentin, jossa kerrottiin "tytöstä", joka oli vastasyntyneenä leikattu tytöksi, koska hänellä oli syntyessään kummatkin sukuelimet. Tosin kromosomeiltaan hän oli poika, mutta lääkäri halusi kokeilla teoriaansa käytännössä, hän kun uskoi että ulkomaailma määrää 100% sen alkaako ihminen käyttäytyä tyttömäisesti vai poikamaisesti.

Tulos oli katastrofaalinen, tämä "tyttö" oli ihmisraunio ja aikuisiällä oli muuttanut itsensä takaisin mieheksi, mutta koska hänen identiteettinsä oli palasina niin päätyi lopulta itsemurhaan.

Toki ymmärrän että tuossa lehtijutussa on kyse hieman eri asiasta, mutta mielestäni liikutaan silti hieman samalla suunnalla. Aika pelottavaa.

 

se mitä näissä keskusteluissa tunnutaan kans unohtavan on se, että sukupuoli ei todellakaan ole pelkkää biologiaa. voidaan puhua biologisesta sukupuolesta ja sit sosiaalisesta ja psyykkisestä sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä jne.

lisäksi mulla on sellainen käsitys ettei jutun perhe pyrkinyt kieltämään biologiaa tai pakottamaan lastaan tiettyyn muottiin. eikö ne siitä puhuneet ihan erikseen.

 

Kun luin tota juttua, niin ensimmäisenä heräs ajatus, että siinä sitä kasvatetaan lasta, joka ei koskaan tiedä omaa identiteettiään ja kävelee sen takia joskus nuorena junan alle..
Onpa varmaan mahtavaa isovanhemmistakin ollut kun on ilmoitettu, että meille on syntynyt lapsi eikä sitten kerrota sukupuolta, kiva sanoa että "musta tuli mummu". "No kumpi tuli?" "En tiedä kun eivät kertoneet" Turhanaikaista vouhotusta..

 

Mun mielestä lähtökohta on täysin väärä, jos ei edes pyritä muuttaan asenteita vaan pyritään muuttaan lasta. Eli ei kannusteta lasta olemaan oma itsensä joko tyttönä tai poikana ja tekemään asioita joista pitää välittämättä kaavoista, vaan piilotellaan sukupuolta koska asenteet eivät varmasti muutu.

Jos kärjistetään, niin tuo on vähän sama kun ei opettaisi lastaan puhumaan, ettei tämä kärsi muitten ikävistä puheista...

 

Kai tässä vauhkotaan ettei LAPSI saa tietää sitä. Se on kuitenkin niin olennainen osa omaa minäkuvaa ja identiteettiä että tietää kuka MINÄ olen.

Ei se minua haittaa jos en jostakin naapuruston lapsesta tiedä kumpaa laatua on. Kunhan lapsi itse tietää.

Samahan se on aikuisilla, pääasia että itse tietää kuka on, se on oma asia kuinka paljon sitä muille näyttää. Itsestään epävarmat ihmiset tuppaavat terapiassa etsimään sitä sukupuoli-identiteettiäänkin, jos on vaikka se jäänyt lapsuudessa kehittymättä....

Ajattelen, että identiteetti on niin paljon muutakin kuin sukupuoli. Lapsi, jonka sukupuolta ei ole korostettu päinvastoin ei joudu kohtaamaan kysymyksiä vaikkapa siitä, onko hän normaali, kun on poika ja haluaa olla prinsessa.
Sitähän tuossa jutussa ei kerrottu, miten perheessä puhutaan lapsen sukuelimestä (ylipäätään tuntuu, että eri perheissä on vähän eri nimityksiä näille, kaverin lapsi oli ihmetellyt, mikä on kikkeli, kun kotona käytettiin sanaa pippeli ). Niin tai näin, kyllähän jokainen itse itsensä parhaiten tuntee niin fyysisesti kuin henkisellä puolellakin. Ymmärrän, ettei vanhemmat halua yhdistää lapsen sukuelintä ja ns. biologista sukupuolta käsitteeseen "tyttö" tai "poika", kun ajattelevat niiden olevan rajoittavia rooleja. Kulttuurin sanelemia roolejahan ne pitkälti ovatkin, muuten emme liittäisi esim. tyttö-kategoriaan ns. tyttömäisiä juttuja vaan pelkän kromosomin tai haarovälin. Vähän sama juttu, kun puhutaan ihonväristä; mitä valkoinen ja musta tuovat meille mieleen, mitä tarkoittavat, yhdistetäänkö niihin helposti muitakin ominaisuuksia kuin ihon pigmenttipitoisuus. Sukupuoli tuntuu vain olevan vielä vaikeampi käsite sen suhteen, mikä on biologiaa ja mikä kulttuurista ja pelkkiä tapoja.

Onpa muuten kiva keskustella ja vaihtaa mielipiteitä jonkun kanssa näillä palstoilla järkevästi ilman sellaista ihmeellistä teilausta ja asian ohi puhumista!

 

Mun mielestä lähtökohta on täysin väärä, jos ei edes pyritä muuttaan asenteita vaan pyritään muuttaan lasta. Eli ei kannusteta lasta olemaan oma itsensä joko tyttönä tai poikana ja tekemään asioita joista pitää välittämättä kaavoista, vaan piilotellaan sukupuolta koska asenteet eivät varmasti muutu.

Jos kärjistetään, niin tuo on vähän sama kun ei opettaisi lastaan puhumaan, ettei tämä kärsi muitten ikävistä puheista...

Fiksuin kommentti koko ketjussa!

 

Onpa varmaan mahtavaa isovanhemmistakin ollut kun on ilmoitettu, että meille on syntynyt lapsi eikä sitten kerrota sukupuolta, kiva sanoa että "musta tuli mummu". "No kumpi tuli?" "En tiedä kun eivät kertoneet" Turhanaikaista vouhotusta..

Eli se onkin noloa isovanhemmille? Oliko tässä nyt tärkeää lapsi vai isovanhemmat? Omituista muuten, että yleensä se ensimmäinen kysymys on, oliko tyttö vai poika, eikä esim. oliko terve tai kuinka lapsi ja vanhemmat voivat.

Voihan noihin sukupuolikyselyihin onneksi vastata, ettei tiedä vielä sukupuolta, kun lapsi ei ole vielä sitä kenellekään kertonut.

 

No koulussa viimeistään on tyttöjen ja poikien erot esillä

Ja millä tavalla! Tytöt ovat kilttejä ja hiljaisia, pojat saavat riehua ja olla fyysisiä leikeissään, tytöt opetetaan ompelemaan, pojat vasaroimaan, tyttöjen tunnusväri on punainen, poikien sininen, tytöt ihastuvat poikiin, pojat tyttöihin... Näitähän riittää. Olisi kyllä ihanaa, jos omat lapset välttyisivät tällaiselta soopalta, jota tyttöjen ja poikien eroiksikin jotkut kutsuvat...

no onhan poikien ja tyttöjen välillä selviä eroja.. miksi lapsi pitäisi kasvattaa niin että koska olet poika olet tälläinen ja et voi tehdä näitä asioita, tai tyttö... miksi ei voi opettaa että sinä olet tyttö isona sinusta kasvaa nainen, voit synnyttää lapsia.. saat tehdä niitä asioita mistä pidät, saat olla sellainen kuin olet, saat tykätä niistä asioista mistä haluat... sama pojille... kyllä mie opetan pojalleni että se on poika, opetan myös että miten koti siivotaan, miten ruokaa laitetaan, miten vasaroidaan etc. oppii tekemään kaikkea, koska niin teen minäkin... se mitä tulee vaatteisiin: nyt puen pojan niinkuin mie haluan, isompana se saa pukea ylleen mitä haluaa, tietyin poikkeuksin... hametta se ei saa, eikä mitään vaaleanpunaista... koska mie inhoan kyseistä väriä :snotty: :ashamed:
opetan myös että naiset synnyttää, miehet siittää... se on biologiaa ja sitä ei voi muuttaa... myöskin sen että naiset voivat imettää vauvaa, miehet ei, mutta miehet voivat syöttää pullosta ja se on yhtä tärkeää...

 

Ymmärrän, ettei vanhemmat halua yhdistää lapsen sukuelintä ja ns. biologista sukupuolta käsitteeseen "tyttö" tai "poika", kun ajattelevat niiden olevan rajoittavia rooleja.

Mutta ongelmahan piilee siinä, että jos lapsi mieltää että ns. biologisia sukupuolia on kahta lajia, hän kehitykseensä kuuluvana alkaa miettiä että osa ihmisistä kuuluu siihen toiseen, osa toiseen. Lapsia tietyssä iässä kiinnostaa mitä sieltä kaverin pöksyistä löytyy, sulla on tollanen, mulla on tällänen. Ja minusta on riskialtista siinä vaiheessa kieltää, että kyllä, olemme erilaisia, osa on tällaista merkkiä ja osa toista. Tehdä siitä erosta joku tabu, peiteltävä ja piiloteltava asia, eikä aivan luonnollinen.

Ja minusta on virhe lähteä ajattelemaan sukupuolta rajoittavana roolina, enemmänkin mahdollisuutena. Lapsi pitäisi kasvattaa olemaan ylpeä itsestään ja arvostamaan molempia sukupuolia. Ja koska lapsi väistämättä kohtaa maailman jossain vaiheessa, on kotoa hyvä antaa siihen kohtaamiseen eväät.

Ymmärrän kyllä perinteisten kaavamaisten sukupuoliroolien kritisoinnin, mutten lainkaan ymmärrä sukupuolen kieltämistä. Se on kiistämätön tosiasia. Se, mitä sillä tosiasialla tekee, on sitten ihmisen valittavissa - ja siihen valintaankin niitä eväitä kotoa pitäisi antaa...

 

Minut juttu pisti ajattelemaan. Meillä käytetään lapsilla kaiken värisiä vaatteita ja pojat saavat imettää nukkea siinä missä tyttö saa porata ja korjata autoja, mutta joskus tosiaan ärsyttää kun tytölle tuodaan lahjaksi pitsiröyhelömekkoja (joista ei ole yhtäkään käytetty kertaakaan..) ja pojille pelkkää traktori-jääkiekko-jalkapalloaiheisia vaatteita, ja leluistakin näkee sukupuoleen suuntaavaa ohjausta, kun poika saa työkalupakin ja tyttö saa silitysraudan..

Lehtijutun vanhemmilla oli varsin tiukkapipoista tuo sukupuolen piilottelu, mikä kyllä on outoa minusta. En voi tuomita, mutta outona pidän heidän toimintaansa.

 

Ovatko nämä vanhemmat unohtaneet, että biologinen sukupuoli on olemassa, halusivatpa he sitä tai eivät? Ymmärrän tavallaan heidän pointtinsa kasvattaa lasta mahdollisimman sukupuolineutraalisti, jotta lapsen sosiaalinen sukupuoli pääsee kehittymään ja kukoistamaan kuten haluaa.

Mutta biologinen sukupuoli on hyvin ensisijainen määrittäjä meillä ihmisilläkin, me olemme joko miehiä tai naisia biologisesti. Emme me ihmiset ole niin kovin kauas vielä kehittyneet muista kädellisistä, etteikö sukupuoli ja sukupuolisuus, seksuaalivietti ja suvunjatkaminen ohjaisi meidän toimintojamme melko pitkällekin.

Ja olisi syytä myös pohtia, tekeekö sukupuolen kieltäminen ihmisestä jotenkin sukupuolineutraalimman? Onko se näin yksinkertaista?