Minä olen imettänyt molemmat lapseni vuoden ikäiseksi ja korviketta he saivat todella harvoin vauvana. Imetin koska koin sen helpommaksi tavaksi ja maitoa riitti. Esikoisella ei ole mitään allergioita ja kuopus on allerginen porkkanalle, tomaatille, omenalle ja mansikalle. Allergiset reaktiot eivät ole suuria vaan vain pientä ihottumaa... neuvolalääkäri ei pitänyt noita oikeastaan edes allergisina reaktioina vaan ennemminkin yliherkkyytenä. Lapset ovat olleet todella vähän sairaana ja esikoinen on syönyt yhden antibioottikuurin elämänsä aikana, kuopus ei yhtään. Esikoinen täyttää kohta 3 vuotta ja kuopus on vuoden ikäinen.
Kysymys onkin, että jos kuopus olisi ollut ruokittu korvikkeella niin olisiko allergiat voimakkaampia? Vai onko suurempi tekijä siedättäjänä meidän kaksi koiraa, joiden seassa lapset ovat pyörineet vauvasta saakka? Koirien kanssa tehdään metsäretkiä päivittäin.. lapset painivat koirien kanssa ja varmasti ovat maistelleet koiria tassuista hännänpäähän
Entäs onko sillä merkitystä, että asumme maaseudulla ja lapset ovat saaneet vapaasti liikkua pihassa ja metsässä heti liikkeelle lähdettyään ja varmasti ovat maistelleet kaikkea pikku kivistä lähtien. Olisiko kuopuksemme moniallergisempi, jos olisi juonut korviketta, asuisimme suht "steriilisti" kaupungissa ja ilman koiria? Olisiko silloin esikoisellakin allergioita? Hmmm...
Entäs keisarinleikkaus ja alatiesynnytys? On todettu, että keisarinleikkauksella syntyneiden lasten riski saada allergisia oireita lapsuusiässä on suurempi kuin alatiesynnytyksellä syntyneiden (tämän kertoi wikipedia.. tarkempaa lähdettä ei ole antaa). Omat lapseni ovat syntyneet normaalisti alateitse..
Allergia on myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Minulla ja miehellä ei ole allergioita kuten ei vanhemmillammekaan. Molempien perheet ovat maaseudulta eläinten keskeltä.. tosin minä ja mieheni olemme molemmat syntyneet keisarinleikkauksella. Meidät molemmat on ruokittu rintamaidolla n. 3 kk ikään ja sen jälkeen jatkettu "puolimaidolla" ja silloisilla korvikkeilla. Kiinteitä olemme saaneet jo parin kuukauden iästä lähtien. Minulle on aikuisiällä muodostunut kosketusallergia raakaan kalaan (kädet turpoaa kaksin kertaisiksi ja parin viikon päästä lähtee nahkat).
Näissä keskusteluissa kannattaisi muistaa, että ei välttämättä ole olemassa yhtä ainutta laukaisevaa tekijää olemassa, vaan lapsen kehitys on useiden tekijöiden summa. Mutta onhan tuolla korvike asialla helppo syyllistää vanhempia...
Anteeksi jos tuli vähän epäselvät lauseet, mutta täällä on aamuhärdelli päällä ja kirjoitin pätkissä..