Kukaan ollut terapiassa?

Jotain kokemuksia kaipaisin.

Millaista oli, kyselikö täti/setä jotain vai kerrotaanko siellä itse tajunnanvirtana kaikki mikä tulee mieleen, tuleeko jotain ns tehtäviä, koitko että oli jotain hyötyä vai kenties haittaa, miten kauan/säännöllisesti kävit...?

Syytä ei tarvitse kertoa, sillä tiedolla en minä tai muut tee mitään.

 

Nainen kyseli miten on mennyt. Mitä tapahtunut missäkin elämän osa-alueella, opiselu, työ seurustelu koti yms. Itse sai kertoa mielessä olevia asioita ja nainen kyseli tarkemmin jos halusi ja kyseli mitä mistäkin ajatteli.

Mä olin siis psykologilla. Tuossa alempana LisaMarie selittää todellisuusterapiasta ja ratkaisukeskeisestä terapiasta mutta mä en tiedä kumpaa oli.
Multa kyseltiin esim.
Miten on mennyt koulussa?
Tunnenko itseni onnelliseksi silloisen poikaystävän kanssa?
Miten välit äidin kannssa voivat ja voisivatko olla paremmat/huonommat jos olisin tehnyt/jättänyt tekemättä.

Kävin yli vuoden, mutta lopetin kun se nainen jäi pitkälle lomalle enkä halunnut toiselle selittää kaikkea.
Olin silloin kovin nuori, mutta apu tuli.

 

täti/setä kysyi ja sit ite vaan alkoi puhua ja puhua. kyllä ne ajatukset ja fiilikset tulee ihan itestään. alussa saattaa olla vaan pikkasen epämiellyttävää ku ei silleen luota siihen toiseen. :|

 

Riippu varmsti niin paljon terapiasta ja terapeutista.
Mä olen tutustunu ns. todellisuusterapiaan ja ratkaisukeskeiseen terapiaan.
Todellisuusterapiassa kerrotaan oma elämäntarina, etsitään omat virheet ja pyritään muuttaman ne.
Ratkaisukeskeinen terapia on muuten samanlaista, mutta siinä ei mietitä elämäntarinaa ja menneisyyttä, vaan ainoastan tätä hetkeä. Eli otetaan ongelma ja ratkaistaan se. Terapeutti kyselee lähinnä sellaisia kysymyksiä kuin "miksi? mitä tapahtuisi jos?" Eli ratkasut on löydettävä itse.
Terpia on aina sellasta, että kun se alkaa oikeasti toimia se lakkaa olemast kivaa :/ Se on aika raakaa siinä vaiheessa ja sit pitää joko valita kestääkö sen läpi ja ottaa vastuun elämästään vai "ruikuttaako lopun ikäänsä" ja odottaa että joku tulee ja antaa valmiit ratkaisut.

 

Täti kyseli aloitti aina kysymällä "No mitä kuuluu." Siitä sitten lähettiin juttelemaan kaikkea... Saattoi kysellä tarkentavia kysymyksiä tai jos istuin vaa hiljaa niin yritti kysellä, mitä mietin. Välillä ehdotti tyyliin "Voisiko olla, että sinä ajattelet näin koska..." ja sitten mä vastasin.

Terapia oli ihan ok, mutta siinä elämäntilanteessa musta ei ollut säännölliseks asiakkaaks. Se kyllä antoi tosi hyvät eväät jatkamaan itsenäisesti!

 

Mä kävin kriisiterapiassa aikoinaan muutaman kerran, se jo helpotti eikä muuta terapiaa sit tarvittukaan. Pari ekaa kertaa itkin, titämättä edes miks. Sit pikkuhiljaa aloin jutellakin, täti siellä kyseli ja avitti vähän alkuun. Välillä puhuin isoista asioista, välillä ihan pienistä.

 

Kaikkea tuota.
Yleensä kysy, että onko viikon aikana tapahtunu jotain josta haluaisin puhua. Käytiin elämänkertaa läpi, yritettiin saada kiinni ajatuksista ja tunteista joita joihinki asioihin liittyi. Puhuttiin ihan konkreettisistakin ratkaisumalleista ongelmiin...
Tehtäviä oli kanssa, piti esim. kirjata ylös jotain asioita, jotka aiheutti tiettyjä tuntemuksia.
Apua siitä oli ehdottomasti. Mutta valehtelematta se oli helvetin rankkaa. Kun jotain sellasta pääsee viimein ulos, jonka on sulkenu johonki mielen syvimpään sopukkaan ja kieltäytyny käsittelemästä, niin se on järisyttävä tunne, joka aiheutta aika voimakkaita reaktioita.
Tämä näin lyhyesti. Yv:nä saa kysyä lisää, jos haluaa

 

Kiitos vastauksista :flower: Tietää vähän mitä odottaa..

 

Keskustelua terapioista löytyy mm.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/list.asp?fid=8&p=1