Mieheni tai minä emme kumpikaan kuulu kirkkoon, mutta haluaisimme silti nimetä lapsellemme ns. elämänkummin, joka olisi sukulaisten lisäksi läsnä lapsemme elämässä. Mistään uskonnollisen kasvatuksen vastuusta ei siis missään nimessä olisi kyse, vaan olemme ajatelleet ihmistä, jonka maailman- ja elämänkatsomus on mielestämme kohdallaan, ja jonka toivoisimme pysyvän läheisenä lapsellemme ja meille.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten olette esittäneet asian ko. henkilölle? oletteko järjestäneet jonkinlaisen nimenantotilaisuuden, jossa "kumma" on muihin nähden erityisasemassa? Luuletteko, että kristilliseen kirkkoon kuuluva henkilö kokee myös tämän vaihtoehtoisen kummiuden samanlaisena vastuullisena etuoikeutena, kuin kastetun lapsen kummina olemisen?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten olette esittäneet asian ko. henkilölle? oletteko järjestäneet jonkinlaisen nimenantotilaisuuden, jossa "kumma" on muihin nähden erityisasemassa? Luuletteko, että kristilliseen kirkkoon kuuluva henkilö kokee myös tämän vaihtoehtoisen kummiuden samanlaisena vastuullisena etuoikeutena, kuin kastetun lapsen kummina olemisen?