Esikoinen, tyttö, painoi 4kg syntyessään, käynnistettiin 42+1 ja oli tosi rankka synnytys: kalvot puhkastiin ja kun ei siitä lähtenyt cytotecilla vauhditettiin. Supistukset oli jotain aivan järkyttäviä! Ponnistusvaihe kesti yli tunnin, vaikka kätilöitten mukaan ponnistin ihan oikein (ponnistuksentarvetta ei ollut epiduraalin takia). Repesin tosi pahasti.
Toisella kertaa odotin poikaa ja pelkäsin, että mitä jos on vielä isompi. Ultrattiin rv 38 ja arvioitiin tuolloin muistaakseni 3,6kg JA lääkäri kokeili sisäkautta käsiään levittämällä, että tarpeeksi iso lantio, vaikka tulisi vähän ylikin sen 4kg! Eli en saanut käynnistystä, vaikka sitä vähän toivoin, kun oli "hieman" traumoja edellisestä synnytyksestä. Käynnistettiin sitten myös rv 42+1 ja painoi 4,2kg. Sillä kertaa ei onneksi tarvittu cytotecia, vaan synnytys lähti kalvojen puhkaisulla käyntiin ja ainakin mulla supistuskivut oli cytotecin kanssa PALJON pahempia! Ja onneksi lääkäri oli oikeassa, että hyvin mahtui poika tulemaan, eikä tällä kertaa tullut yhden yhtä repeämää!
Voisiko sultakin jotenkin tarkistaa lantion tilavuutta? Koska, jos tilanne täysin epäkypsä, eikä ole ite käynnistymässä, keinotekoinen käynnistys on yleensä hankala ja suurempi todennäköisyys päätyä sektioon. Itellä oli paikat jo molemmissa käynnistykseen mennessä kypsät: ekassa 3cm auki, tokassa 2cm auki.
Vaikea päätös, tsemppiä sulle!
