Kummit

Millaiset kummit olette lapsillenne valinneet ja oletteko jälkeenpäin katuneet tai olleet todella onnellisia valinnastanne?
Mitä asioita painotatte valitessanne kummia?

 

Meillä sylikummiksi valittiin mun paras ystävä ja sen mies. Kriteerejä ehjä perhe, omia lapsia, pitkä ystävyyssuhde... Sitten vielä molemmilta valittiin hyvät ystävät ilman puolisoja (eivät ole naimisissa kumpikaan). Näin saatiin tasapuolisuutta ja kummeja myös isän kotipaikkakunnalta.
Meillä todettiin, et perheenjäseniä tai (lähi)sukulaisia ei valita, koska ne on lasta lähellä ja tärkeitä ilman kummeuttakin.

 

Mun mielestä kummin tärkein ominaisuus piilee hänen arvomaailmassaan. Meille oli erittäin tärkeää, että kummeilla oli arvot "kunnossa". Ollaan oltu tosi tyytyväisiä toiseen valintaamme. Kummit ovat kiinnostuneita kummilapsestaan ja omalla esimerkillään opettavat hänelle mielestämme oikeita arvoja.

Paras ystävä ei välttämättä ole paras valinta lapsesi kummiksi. Valitsimme kummeiksi kaksi pariskuntaa, joista tämä meille kaukaisempi on siis osottautunut erittäin esimerkilliseksi kummivalinnaksi. Toinen pariskunta on aikaisemmin ollut meille todella läheinen, mutta kummin tehtävät ei sitä juuri kiinnosta.

 

Meillä on kummeja miettiessä ensin käyty omat sisarukset ja lähisukulaiset läpi. Nykyisin ei ole enää kummin valinta helppoa, kun kaikilla ketä on miettinyt kummiksi, on jo useampia kummilapsia eikä sellaista enää viitsi kysyä. Itse tykkään jos kummi pitää säännöllisesti yhteyttä lapseen sekä vanhempiin(myös toisinpäin pitää toimia). Ja pariskuntia(ainakin lapsettomia) kummeiksi mietin harkiten...meillä yhden lapsen kummit erosivat n. kuukausi ristiäisten jälkeen(aivan yllättäen), toinen heistä käy synttäreillä kun kutsutaan, toinen keksii siihenkin verukkeita, eli evvk. Mutta onneksi tämän lapsen kohdalla sylikummi on yliverto =)

 

Sisaruksia valittiin ja muutamia kavereita. Toiset pitävät enemmän yhteyttä kuin toiset. En näe kummiudella kovin suurta merkitystä. En odota lastenhoitoapua tai mitään erityistä. Jos jouluna ja synttäreinä pienesti muistavat olen tyytyväinen. Näin teen itsekin.

 

\

Meillä on kummeja miettiessä ensin käyty omat sisarukset ja lähisukulaiset läpi. Nykyisin ei ole enää kummin valinta helppoa, kun kaikilla ketä on miettinyt kummiksi, on jo useampia kummilapsia eikä sellaista enää viitsi kysyä. Itse tykkään jos kummi pitää säännöllisesti yhteyttä lapseen sekä vanhempiin(myös toisinpäin pitää toimia). Ja pariskuntia(ainakin lapsettomia) kummeiksi mietin harkiten...meillä yhden lapsen kummit erosivat n. kuukausi ristiäisten jälkeen(aivan yllättäen), toinen heistä käy synttäreillä kun kutsutaan, toinen keksii siihenkin verukkeita, eli evvk. Mutta onneksi tämän lapsen kohdalla sylikummi on yliverto =)

Meillä on myös sukulaiset koluttu jo läpi. Jos viides lapsi joskus tulisi, niin kummien löytäminen olis kyllä tosi vaikeeta. Nyt oon todella tyytyväinen kaikkien lasten kummeihin. Kaikki pitävät lapsiin yhteyttä ja myö pidetään kummeihin yhteyttä... =)

 

Esikoisella on mun hyvä ystävä ja veli sekä mieheni sisko kummeina. Ovat olleet tosi hyviä kummeja. Ovat kiinnostuneita kummilapsestansa ja vieneet esim elokuviin yms viettäneet aikaa tytön kanssa. Keskimmäisellä on yksi mun kaveri pariskunta, olen tuntenut yli 20 vuotta tämän ystäväni. Välillä ollaan oltu enemmän ja välillä vähemmän tekemisissä. Sekä mieheni työkaveri vaimonsa kanssa. Asuvat parin kilometrin päässä. Ovat olleet kanssa kiinnostuneita kummitytöstään ja käyvät usein katsomassa häntä.Nyt tulevalle vauvalle olemme vähän miettineet kummeja. Sukulaisissa ei ketään ehdokasta, joten taas tulee kaveripiiristä valittua. Olemme jo aika varmoja ketä pyydämme kun se aika koittaa. Minusta on kiva saada kummit jotka ovat kiinnostuneita kummi-lapsestaan. Se on lapselle tosi tärkeää. Olemme aina haluneet kummit, jotka asuvat lähellä, joten heihin on helppo olla yhteydessä.

 

Esikoiselle tuli valittua 6 kummia! Ensinnäkin itsestään selvyytenä pidimme omaa veljeäni vaimoineen sekä miehen ainoata veljeä. Lisäksi halusin parhaan ystäväni miehensä kanssa ja vielä oman nuorehkon serkkutyttönikin. Paras ystäväni erosi miehestään, joten sinänsä harmi, että yksi kummi on nyt unohtunut ja unohtanut.

Keskimmäiselle valittiin sitten kummeiksi taasen veljeni vaimoineen, koska he sitä itsekin halusivat (ja haluavat nimenomaan olla kaikkien lastemme kummeja, kun eivät itse saa lapsia). Lisäksi halusin kummiksi "uudelleen löytyneen" lapsuuden- ja nuoruuden ystäväni miehensä kanssa. Olen tuntenut ystäväni ekasta luokasta saakka, mutta meillä oli vähemmän kontaktia lukio- ja jatko-opiskeluaikoina. Nyt olemme enemmän yhteydessä ja meistä tuli heidän esikoisen kummeja.

Kuopukselle valitsimme siis myös veljeni vaimoineen ja lisäksi toisen lapsuuden ystäväni miehensä kanssa. Hyvin loogista siis enkä mitenkään miettinyt kuka hyvistä ystävistäni ansaitsisi eniten tuon kummiuden. Se tuli jotenkin vain sen hetkisen yhteydenpitdon ja olotilan mukaan.

Jos meille tulisi neljäs lapsi, veljeni vaimoineen pääsisi taas kummilistalle, mutta sitten pitäisi jo miettiä kuka niistä "jäljellä olevista" ystävistäni olisi hyvä kummi. Uskoisin kyllä jo tietäväni.

Olemme olleet ihan tyytyväisiä valintoihimme, mutta ei meillä kyllä yksikään lasten kummeista ole vielä mitenkään Erityisen paljon ollut kummilapseensa yhteyksissä. Lähinnä vain pakollisissa perhejuhlissa ja sitten muutama visiitti muuten vain. Kivaa olisi, jos lapset vanhempinakin lähtisivät kummien kanssa retkelle, lintsille, matkalle yökylään jne. Ehkä senkin aika koittaa, kun nuo tuosta vähän vielä kasvavat. =)

Kummilta odotan siis sitä yhteydenpitoa ja lapsen muistamista muutenkin kuin synttärien ja joulun aikaan. Pitäisi itsekin kummina ryhdistäytyä...

 

\

Sisaruksia valittiin ja muutamia kavereita. Toiset pitävät enemmän yhteyttä kuin toiset. En näe kummiudella kovin suurta merkitystä. En odota lastenhoitoapua tai mitään erityistä. Jos jouluna ja synttäreinä pienesti muistavat olen tyytyväinen. Näin teen itsekin.

Samoilla linjoilla olen. Mielestäni kummeudesta tehdään usein turhan iso juttu. Kunhan joskus käyvät kylässä se riittää. Poitsun kummeille olen sanonut, ettei tarvitse olla ostamassa mitään ihmeellisiä lahjoja tai muutenkaan turhaa stressata asialla.

Lähisukulaisia valittiin kummeiksi, koska yleensä sukulaisiin tulee aina pidettyä yhteyttä. Kavereihin saattaa yhteydenpito helpommin katketa.

 

Monenlaisia kummeja on kolmella lapsellamme. Nuorempana pidin hyvin tärkeänä että kummit pitävät yhteyttä kummilapsiinsa, vieläkin pidän, mutta olen ajatellut nyt myöhemmin niin, että koska myös näillä ihmisillä jotka ovat lapsiemme kummeja, on heilläkin omat perheensä ja kiireensä, niin riittää että tiedämme heidän välittävän :heart: Enkä tarkoita välittämisellä lahjomista tms. vaan sitä että pidetään yhteyttä sen verran kuin aika antaa myötä =) Ja vieraillaan sitten kun on aikaa rupatella, ei niin että heitetään paketti oven välistä, tähän mun täytyy sanoa että yksi sellainen kummipariskunta löytyy Tuo tuntuu minusta jo pahalta...siis ilman kyläilyä. Itse olemme käyneet kuitenkin heillä silloin tällöin, eli en ole ihminen joka "näyttäisi naamaa" tällaisenkaan asian vuoksi. Se on kai vaan hyväksyttävä että toiset ei vieraile :/ enkä voi väittää että itse vierailisimme usein, kummilapset ja muut sukulaislapset yritämme muistaa ja tavata heitä parhaamme mukaan :heart:

 

no, mun ajatus on kans se, vähän vanhanaikainen kai.. se arvomaailma ja sit olen valmistautunut siihen, et jos kummilapsen vanhemmille sattuis jotain, mä ehdottautuisin lapsen huoltajaksi. Olen miettiny tosi tarkkaan lähdenkö kummiksi jos kysytään. Tässä lähiaikoina kävi sitten niin, etten lähtenyt. Miehen veli vaimoineen olis tarvinnut kummia. siis vain minua kysyttiin ei m un miestäni ollenkaan, jonka veljestä on kyse. Minusta oli vähän hassua miksi meidät olisi erotettu ja kun veljekset on tosi hyvissä väleissäkin.Pitkään mietin ja kieltäydyin nätisti. Kerroin etten voi lähteä koska en voi olla äidin kanssa tekemisissä niin kuin ajattelen et kummilapsen äidin kanssa haluaisin olla. Yrittänyt olen kaikin keinoin, mutta tällä ihmisellä ei ole ystäviä eikä se haluakaan. se ihan eristäytyy. Joku on sanonut et se on epävarma omasta osaamisestaan lastenhoidossa. En tiedä. Kun kysyin miksi mua kysytte, ne vastas kun ei tässä nyt muitakaan ole. Hitsin hyvä peruste tietty sekin. Mä en niin lahjojen perään myöskään ole. Ekalla lapsella otettiin sukulaisia ja niistä kauimmainen on hoitanut myös fyysisen vierailun paremmin kuin samalla kylällä asuva. Lähinnä olijat kantaa lahjat jouluna ja synttäreillä. Kauimmainen toi vanhoja kirjoja ja ne on muodostuneet rakkaimmiksi koska hän myös tuodessaan luki niitä lapselle. Lähimmät henkilöt toi paljon kaikkea, mut mikään niistä ei ollut varmastikaan ajatuksella hankittua, mitä ainakin minä arvostan. Mutta lapsi itse päättää mistä tykkää, joten omia mielipiteitä en ole sen kuullen sanonut. Nyt markkinoiden aikaan tapahtui ihme! Kummitäti pyysi meitä kanssaan markkinoille. Se oli mieluinen yllätys ja lähensi kummasti lasta ja kummia.
Toisen lapsen kohdalla päätin, et lähin kummi on sellainen jonka kanssa ollaan luonnostaan tekemisissä, joten lenkkikaverista tuli se. Muina kummeina on sukulaisia.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kävi vielä niin, että mun veljen vaimo ei kummiksi suostunut, koska ei halua olla meidän kanssa tekemisissä ja mä sen ymmärrän. Parempi niin. Vaikea se olisikin lapselle selittää jos ei kemiat toimi.
Tähän voisi laittaa jatkokysymyksen onko teistä epäkohteliasta kieltäytyä kummiudesta vai onko se ihan sopivaa huomioiden syyt?

 

Ensimmäisen lapsen kohdalla kävi vielä niin, että mun veljen vaimo ei kummiksi suostunut, koska ei halua olla meidän kanssa tekemisissä ja mä sen ymmärrän. Parempi niin. Vaikea se olisikin lapselle selittää jos ei kemiat toimi.
Tähän voisi laittaa jatkokysymyksen onko teistä epäkohteliasta kieltäytyä kummiudesta vai onko se ihan sopivaa huomioiden syyt?
[/quote]

Lainasin tekstin loppuosaa vastatakseni kysymykseesi.

Ei se minusta ole epäkohteliasta kieltäytyä kummiudesta, mutta itse olen pahoittanut kerran mieleni kun oman lapsen kohdalla läheinen ihminen kieltäytyi kummiudesta. Loukkaannuin tuolloin, ja ihan surin sitä. Myöhemmin, muutaman vuoden kuluttua tajusin että hänellähän oli hyvä selitys, minun on ihan turha miettiä asiaa enää yhtään enempää; hän kieltäytyi koska heillä miehensä kanssa oli jo niin monta kummilasta. Tämän selityksen minä hyväksyin =) Siis tottakai olimme pyytäneet myös hänen miestään kummiksi mutta luonnollisesti he kummatkaan eivät sitten tulleet. Nämä ihmiset ovat minulle/meille niin rakkaita, ettei kummittomuus vaikuta huonontavasti meidän suhteisiin, miksi se vaikuttaisi kun tiedämme että he välittävät sekä meistä aikuisista että lapsistamme, kuin myös toisinpäin :heart:

Nuorena tällaiset asiat varmaan ottaa muutenkin paljon henk.kohtaisemmin, luullakseni, koska nyt ajattelen tästäkin asiasta niin eri tavalla kuin vuosia sitten. Mutta tämä oli vain minun/meidän esimerkki, toinen asia on sitten jos joku sanoo vaikkapa että: "en/emme tule!", eli jos ei kerro syytä, tuota tuskin juuri tapahtuu, vaikea kuvitella Että siis kohteliaasti voi mielestäni kieltäytyä.

Mun on pakko kertoa että meillä kävi todella huono tuuri sitten kolmannen lapsen kohdalla Emme pyytäneet näitä ihmisiä kummeiksi toistamiseen kun ajattelimme että: "eivät he varmaan nytkään jaksa ruveta kummeiksi", emmekä siis kyselleet. Sitten kun tuli aika jutella näitten ihmisten kanssa kummiudesta, he olisivatkin tulleet kummeiksi Eli he olivat jutelleet asiasta että: "jos pyytävät niin suostumme". Aika huono tuuri vai mitä? He olisivat vielä voineet tulla kummeiksi koska ristiäisiä ei oltu vielä vietetty, mutta eivät kehdanneet kun olisivat olleet kolmannet kummit. Mutta he ovat edelleen kovin rakkaita meille :heart:

Vielä tuli sellainen asia mieleen että meille on käynyt myöskin niin että vain minua on pyydetty kummiksi, mutta miestä ei Minä sitten kilttinä tyttönä menin vaikka tiesin kuinka paha mieli miehelläni oli (en kehannut avata suutani, nyt kyllä kehtaisin, hienovaraisesti . Onneksi tämä minun läheinen ihminen tajusi sitten jälkeenpäin kysyä asiasta, eli oli tajunnut että toinen taisi pahoittaa mielensä vaikkei mieheni sitä mitenkään näyttänytkään, ja näin he sitten pyysivät mieheni jälkeenpäin lapsen kummiksi =)

Näitä tahattomia mokia sattuu, ne kolahtaa joskus sisimpään, kun olemme niin kovin erilaisia ja näin ollen ajattelemme myös asioista kovin eri tavoin. Annettakoon tällaiset "erehdykset" anteeksi :heart:

 

Meidan kolmella lapsella on kummeja ihan laidasta laitaan. Kaikille on kuitenkin yhteista pitka valimatka eli asuvat eri maassa kuin me.
Tasta johtuen tavataan harvoin,joten kummius on keskittynyt synttari-ja joululahjoihin, mika on ikavaa. Eika kaikki edes muista synttareita millaan tavalla... Mielestani olisi ihanaa, jos kummi olisi lapsen aikuinen ystava ja he pitaisivat yhteytta muutenkin kuin lahjojen merkeissa.Olisin iloinen,jos kummit menisivat lasten kanssa esim.elaintarhaan tai viettaisivat aikaa yhdessa muulla tavoin.Meilla nain ei ole ,ainakaan viela.

 

arttuli: Minusta kummiudesta kieltäytyminen on ehkä monen kohdalla että "ei kehtais", itsekin ajattelin jossain vaiheessa näin. Meillä sattui kuopuksen kohdalla tilanne että kun kysyimme tuttava pariskuntaa kummiksi niin he heittivät vastakysymyksen. Olimme juuri lupautuneet "viimeisen" kerran sukulaiseni lapsen kummiksi, joten vastasin rehellisesti tälle kaverille että mikä on tilanne ja että en voi ainakaan luvata mitään varmaksi, että katsellaan sit kun lapsi syntyy.(mulla kummilapsia 3 ja miehen kanssa yhteisiä 2). No, sitten kun kaverini vauvan ristiäiset lähestyi ja juteltiin tarjottavista yms. niin tarkistin vielä että onko kummit valittu. Oli valittu ja meitä ei sit uudemman kerran kysytty, olemme kyllä edelleenkin väleissä että ei siitä kai sit mitään "pahaa makua" jäänyt. Mulla myös sellainen tilanne takana että minua kysyttiin kummiksi mutta miestäni ei(olemme naimisissa), mutta en siitä sen kummemmin kysynyt että miksi vain toinen. Tai jospa hän ajatteli pariskunta kummeista samoin kuin mitä itsekin aikaisemmin kirjoitin, en tiedä.

 

meillä kummeina ovat esikoisella 2 parasta ystävääni.Toinein kummeista käy usein meillä ja soittelemme päivittäin.Toinen asuu kauempana,mutta kirjoittelemme sähköpostia lähes joka päivä.Molemmat kummit muistavat lasta merkkipäivinä ja jouluna.Kuopuksella on kummeina äitini ystävä ja mieheni sisko.Äitini ystävä soittelee usein kyselee kuulumisia ja käy kylässä&muistaa merkkipäivinä ja jouluna.Mieheni sisko ei muista kummilastaan millään tavalla.Ei edes kastepäivänä.Susittelen kummeiksi sellaisia ihmisiä,joitten kanssa muutenkin pidätte yhteyttä,ettei tule ikäviä yllätyksiä.

 

Kummeiksi haluttiin pitkäaikaisia ystäviämme ja mahdollisimman noria jotta lapsella olisi toivottavasti heistä iloa hyvin pitkään. Mieheni ei esim koskaan muista nähneensä kummejaan koska ovat kuolleet jo monia vuosia sitten, kun olivat jo iäkkäitä.Joten mieheni vaatimus oli ehdottomasti että kummit ei olisi mitään ikäloppuja.
meillä muutenkin sitten toki minun ainoa siskoni ja mieheni ainoa veli vaimonsa kanssa on kummeina pojallemme.Meillä pojalla 7kpl kummeja ja kaikki ovat aivan ihania.
Toivon kummilta lapsellemme aikaa, sitä aikaa että saavat olla kaksin tai kolmisin ja touhuilla kaikkea kivaa ilman meitä vanhempia.Mielestäni tärkeintä on juuri kummiudessa se aika lapselle.
En halua kalliita lahjoja vaan ainoastaan että kummi pitää yhteyttä olemalla läsnä lapsen elämässä ja tukemassa meitä vanhempia sekä kummilastaan.Meille kummit ovat erittäin rakkaita ja saammekin kyllä olla kiitollisia ihanista kummivalinnoistamme =)

 

Meillä on kummiksi valittu miehen 2 hyvää ystävää (miespuolisia).
Toinen pitää yhteyttä ja kyselee miten menee. Toinen ei ole kiinnostunut ollenkaan.

 

mamma-72, eikö miehelläsi ole ystäviä?

 

\

mamma-72, eikö miehelläsi ole ystäviä?

Siis täh?? MItes se alkuperäiseen kysymykseen liittyi? Siis "hänen kaksi hyvää ystävää" valittiin. EI mullakaan ole HYVIÄ ystäviä kovin montaa mutta ne onkin sitä parempia. KAtos ei ei se määrä vaan LAATU.

 

Meillä oli aluksi kriteerinä, että kummien tulee olla sukulaisia, mieluiten pariskunta. Näin siksi, että meidän lähipiirissä on useitakin tapauksia, joissa ei-sukulais-kummit on häipyneet jossain vaiheessa kun taas näitä sukulais-kummeja näkee väkisellä edes sukujuhlissa.

No, esikoiselle sitten valittiin kummeiksi loppuviimeen mun paras ystäväni ja hänen miehensä, joka sattuu olemaan mun mieheni pitkäaikainen kaveri. Aateltiin, että jos ollaan yhteyttä pidetty muutenkin tuollaiset 25 vuotta, niin ehkä se yhteyden pito säilyy nytkin. He olivat muutenkin todella otettuja kun pyysimme heitä kummeiksi, eivät osanneet odottaa sitä ollenkaan ja ovat hoitaneet kummin tehtävänsä oikein mallikkaasti.

Kuopukselle taas pyysimme miehen siskoa miehineen. Tämä oli vähän sellainen kompromissi-ratkaisu tai turvallinen-valinta. Ei mitään suuria tunteita kumminkaan puolin, olemme myös itse mieheni kanssa heidän poikansa kummeja. Leppoisissa merkeissä tapaillaan ja se kummeus menee siinä sivussa. Meidän piti aluksi pyytää kummeiksi minun serkkuani miehineen, mutta yhteydenpito katkesi hetkeksi, joten aateltiin, ettei kuitenkaan viitsi heitä pyytää kun ei kerran nähdäkään oikeastaan koskaan. Jos joskus saamme kolmannen lapsen, niin ehkä sitten on heidän vuoronsa...

Meillä ylipäätään kummeilusta ei tehdä mitään suurta numeroa. Juhliin kutsutaan ja lahjoja vaihdellaan kun siltä tuntuu. Muuten nähdään just silleen kuin oltais tapailtu ilman kummeilu-juttujakin.

 

Tämä ketju sai minut miettimään, millainen kummitäti itse olen kummipojilleni. Huomasin, että siihen lapseen, jonka vanhempien kanssa emme ole niin kovin läheisiä (olemme serkuksia lapsen isän kanssa) on ollut jotenkin helpompi muodostaa oma ja läheisempi suhde, ts. kun käyn heillä kylässä, menen nimenomaan tapaamaan poikaa. Kun taas lapsuudenystäväni poika omana itsenään jää jotenkin minun ja hänen äitinsä ystävyyssuhteen varjoon. En tiedä minkä verran asiaan vaikuttaa sekin, että vanhempi kummipoikani on luonteeltaan tosi sosiaalinen ja pitää itsekin minuun yhteyttä, kun taas nuorempi on melko ujo.

Joka tapauksessa kuulostaa aika kamalalta! Pitäisi varmasti nyt aivan tietoisesti tehdä asialle jotain. Oletteko te muut kokeneet mitään vastaavaa? On helppo huolehtia, että kaikki kummilapset saavat suurinpiirtein yhtä arvokkaat lahjat yhtä monta kertaa, mutta kuinka muuten pitää jokaista yhtä suuressa arvossa?

 

...Näkkärin pohdinta sai minutkin miettimään asiaa kummina olemisen kannalta.

Itselläni on 5 kummilasta, joista miehen kanssa 3 yhteistä. Osa on sisarusten, osa ystävien lapsia.

Kyllä se näin on, että näihin lapsiin, joiden vanhempien kanssa en ole kovin läheinen,(vaan ehkä ns. velvollisuudesta pyydetty) on vaikeampi muodostaa omaa suhdetta vielä, kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Isompiin sen sijaan on helpompi olla yhteydessä näin kännykkä aikana varsinkin.

Silti pyrin huomioimaan kaikkia lapsia tasavertaisesti. Vaikka on kai selvää, että jos toiset asuvat lähempänä (alle 10 km säteellä) kuin toiset (yli 500 km), on näihin lähempänä asuviin luontevaa olla useammin yhteydessä.

Mutta kaikki saavat samanarvoiset lahjat synttäreinä ja jouluna, nimipäivät huomioidaan myös. Kastepäiviä en muista sen kummemmin, siis muistan kyllä, mutta en huomioi.

Isommat kummilapset ovat olleet meillä viikonloppuina ja lomillaan, on ollut tosi kiva viettää heidän kanssaan aikaa juuri esim. särkänniemessä tai puistossa tai uimahallissa jne. Samaa yhdessäoloa toivoisin omien lasten kummeilta. Ei tavaroiden paljoutta ja hienoutta, vaan aitoa välittämistä.

Aika vaikeata on kyllä kummin olla (pieneen) lapseen yhteydessä, jos vanhemmat eivät halua yhteyttä pitää. Ovat kai ystävät olleet vähissä sillä hetkellä, kun kummia on tarvittu, kun ristiäisten jälkeen ei ole kertaakaan kutsua kuulunut, aina pitää sitten itse "tuppautua". Eikä olla kai vaivaksi asti kyläilty, kerran-pari vuodessa. Pahinta on se, että kun lasta ei opi tuntemaan pienenä, on myöhemmin vaikea muodostaa hyvää suhdetta. Näin on käynyt omien kummieni kanssa, toiset eivät ole pitäneet mitään yhteyttä25 vuoteen, nyt pitäisi yhtäkkiä olla niin kummitätiä ja kummityttöä että. Ja toisten kanssa olen ollut paljon tekemisissä, joten luontevaa on yhteydenpito nytkin. Niin se vain menee.


[

 

Eka lapsellani on 3 kummia; siskoni, rakkain lapsuudenystäväni ja lapsen isän kaveri. Viimeksi mainittu lopetti yhteydenpidon kun erosimme lapsen ollessa alle 2 v. Toimittaa synttärilahjan rahana siis kerran vuodessa, mutta ei pidä lapseen minkäänlaista yhteyttä. Siskoni myös omien rajoitteittensa vuoksi on jäänyt lapseni elämästä. Saattaa tosin soittaa pari kertaa vuodessa ja toimittaa lahjat. Ystäväni sen sijaan on aktiivinen. Hän on todella aidosti kiinnostunut lapseni elämästä. He kirjoittelevat sähköpostia toisilleen ja viettävät aikaa yhdessä vaikka kummi asuu eri kaupungissa. Hänen kohdallaan joskus raivostuttaa 2 kummin vetäytyminen; ihan kuin lahja olisi se juttu, miksi on kummiksi pyydetty!
Toka lapsellani on myös 3 kummia: rakas lapsuudenystäväni ja lapsen setä ja tämän vaimo. Ystäväni kyllä jonkin verran seurailee lapseni elämää, mutta tämä setä ja vaimo ovat aivan loistava valinta!! Vaikka heillä on omia lapsia ja useita kummilapsia, he aina jaksavat huolehtia lapsestani. Ottavat yökylään ja käyvät puolin ja toisin luona, pitävät yhteyttä jatkuvasti. Lahjakin on saattanut olla: reissu uimahalliin ja sitten ravintolaan syömään kummien kanssa tms. Aivan mahtavaa!!