Kumpi perheessä päättää niistä todella erikoisista lasten nimistä?

Mä tunnen ilmeisesti vain tietyntyyppisiä perheenisiä, kun en voisi kuvitellakaan heidän huutelevan tarhan pihalla tai puistossa Pinkki Pippuriinaa, Vadelma Unelmaa, Vanilija Kanelia, Elea-Omenaa, Nukaa, Neoa tai Karmoa.

Mulla tulee väistämättä mieleen, että perheen äiti on sanonut viimeisen sanan näiden nimien kohdalla ja mies on tyytynyt osaansa. Voin olla toki väärässäkin, olenko?

Meillä nimistä on päätetty yhdessä ja molempia täysin miellyttävän nimiyhdistelmän löytämiseen on kyllä saatu soutaa edestakaisin aika kauankin.

 

Mä tunnen ilmeisesti vain tietyntyyppisiä perheenisiä, kun en voisi kuvitellakaan heidän huutelevan tarhan pihalla tai puistossa Pinkki Pippuriinaa, Vadelma Unelmaa, Vanilija Kanelia, Elea-Omenaa, Nukaa, Neoa tai Karmoa.

Mulla tulee väistämättä mieleen, että perheen äiti on sanonut viimeisen sanan näiden nimien kohdalla ja mies on tyytynyt osaansa. Voin olla toki väärässäkin, olenko?

Meillä nimistä on päätetty yhdessä ja molempia täysin miellyttävän nimiyhdistelmän löytämiseen on kyllä saatu soutaa edestakaisin aika kauankin.

Yhdessä on päätetty tai sitten minä etunimen mies tokan nimen, ja seuraavan lapsen kohdalla päinvastoin. Nimet on suomi-japani-englanti yhdistelmiä.

 

no meillä mies inhoaa kaikenmaailman hippinimiä & ulkomaalaisia nimiä ja..
toisin sanoen, on pirun niminirso! nuoremman tytön keskimmäinen nimi onkin Usva, koska mies ei ikinä olisi suostunut siihen etunimenä

 

no meillä mies inhoaa kaikenmaailman hippinimiä & ulkomaalaisia nimiä ja..
toisin sanoen, on pirun niminirso! nuoremman tytön keskimmäinen nimi onkin Usva, koska mies ei ikinä olisi suostunut siihen etunimenä

Hippinimiä

 

Yhdessä päätetty. Tai mies ehdotti ja yhdessä mietittiin ja päätettiin että kelpaa. Meillä siis suvusta vähän erikoisempi vanha nimi mutta itselläni on myös nimi jonka omistaa alle100 suomessa joten ei mikään kynnys lähteä antamaan erikoista nimeä. Ja se oman lapsen nimi ei loppujenlopuks kuulosta kauheen erikoiselta kun sen sanoo joka päivä kymmeniä kertoja niin siitä tulee hyvinkin arkinen

 

Eiköhän me olla molemmat "erikoisten" nimien suosijoita. Poikamme ekan etunimen kekkasi mies ja Viktor sopi minullekin. Kumpaakin miellytti nimi Aurora ja pojan toinen nimi Aurelius on vain muunnos siitä. Hauskasti sattui myös niin että Antiikin Rooman poliitikko/historioitsija Sextus Aurelius Victor sopi järjestyslukua myöten perheen tilanteeseen, tosin Sextus jätettiin pois ja nimien järjestys vaihdettiin.

Toivottavasti vielä tyttö saataisiin ja hälle varastossa nimi Eimi Elizabeth, jota en nyt ehkä superhuikentelevan erikoiseksi luonnehtisi? Toinen poika olisi ehkä Erik Ambrosius tai Magnus Maximus.

 

Meidän lasten nimet eivät ehkä ole kovin erikoisia, mutta yhdessä ne on päätetty. Monet erikoisemmat nimet, joista minä olisin tykännyt, on mies hylännyt. Toisaalta siellä miehen hylkäämissä nimissä on myös tavallisempia nimiä, joista ei ole vaan tykännyt.

Eli periaatteessa joo, meillä ainakin on mennyt niin, että minä niitä nimiä olen ehdotellut ja mies on ilmaissut mielipiteensä. Ehkä ne Pippuriinat yms. ovat naisten keksimiä, tai sitten eivät.

Saa kyllä olla tosi tossukka mies, jos ei kykene sanomaan mielipidettään oman lapsensa nimestä.

 

Vikille olisi kyllä sopinut näön puolesta muutama muukin nimi, mutta noita minun ehdotuksiani mies ei vaan sulattanut. Peik tai Ukko olisi ollut pikkuiselle vallan sopiva valinta myös.

 

No meidän mies olisi halunnut pojan nimeksi mm. tico....

ja ihan tavallinen perheenisä se on.

 

Meillä on lapsella aika tavalliset nimet, mutta mies se oli joka keksi ja olisi enemmän halunnut erikoisia nimiä. Yksi nimistä on hyvin harvinainen, se oli yhdessä päätetty.

 

Jaa. Mun veli halus nimenomaan lapsilleen erikoiset nimet, sellaiset joita ei ole muilla. Mä en ollut edes tajunnut, että nimiä vois keksiä itse. Olis munkin lapsille sopinut jotkut erilaisemmat nimet, mutta voidaanhan me käyttää lempinimiä.