Kun ei tunnu pahalta, vaikka 15 vuotta sitten olen tehnyt abortin

En tunne yhtään ihmistä joka olis katunut aborttiaan tai suris sitä mitenkään.

Eiköhän sellanen "surija" ole pelkkä myytti, urbaani legenda abortin vastustajien keskuudessa.

Ja kaikkikohan myöntää sen jollekin? Monethan ei edes itselleen, niinkun hyvin voidaan havaita...

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

JOS, olisin synnyttänyt lapsen/lapset, niin saattaisi olla niin, ettei kukaan meistä olis enää hengissä. "Isä" oli lievästi sanottuna mielenvikainen ja väkivaltainen... Itse olin 16- ja 18-vuotias kun keskeytykset tapahtuivat, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Luojan lykky on, että pääsin irti suhteesta ja miehestä (joka on nyt kuollut) ja sain mahdollisuuden "kunnon" elämään.

 

Ja kaikkikohan myöntää sen jollekin? Monethan ei edes itselleen, niinkun hyvin voidaan havaita...

Sulla on liian vilkas mielikuvitus.. tai olet joku naivi hihhuli.

 

5 vuotta sitten tein, enkä kadu.

 

En tunne yhtään ihmistä joka olis katunut aborttiaan tai suris sitä mitenkään.

Eiköhän sellanen "surija" ole pelkkä myytti, urbaani legenda abortin vastustajien keskuudessa.

Sen uskon kyllä, että sinun tuttavapiiriisi kuuluukin enemmän niitä joilla on tunne-elämän häiriöitä ja moraaliton mieli.

 

Sen uskon kyllä, että sinun tuttavapiiriisi kuuluukin enemmän niitä joilla on tunne-elämän häiriöitä ja moraaliton mieli.

Juu, pelkkiä sadisteja ja sosiopaatteja kaikki. Epäihmisiä. Liejuryömijöitä. Makaabereja lorttoja ja pukkeja. Belsebuubin kätyreitä.

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

JOS, olisin synnyttänyt lapsen/lapset, niin saattaisi olla niin, ettei kukaan meistä olis enää hengissä. "Isä" oli lievästi sanottuna mielenvikainen ja väkivaltainen... Itse olin 16- ja 18-vuotias kun keskeytykset tapahtuivat, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Luojan lykky on, että pääsin irti suhteesta ja miehestä (joka on nyt kuollut) ja sain mahdollisuuden "kunnon" elämään.

Noniin, eli sinäkin selvisit, miksei lapsesi olisi selvinneet ihan yhtä hyvin?
Sinä et taida olla ihan paras paheksumaan jonkun toisen väkivaltaisuutta ja mielenvikaisuutta...

 

Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

Siihen mitään tunne-elämänhäiriötä tarvi.
Itse olen tehnyt abortin, enkä sitä jäänyt murehtimaan.
Mulle alta 12vk toukka on vaan sikiö, ei vauva.

Minusta olisi vähän outoakin jos jäisi vuosiksi murehtimaan sikiötä. Samoin voisi kysyä, että tunnetteko huonoa omaatuntoa kun syötte lihaa tai käytätte nahkatuotteita?

 

Mä tunnen yhden.

Ja lehmät lentää.

 

Sen uskon kyllä, että sinun tuttavapiiriisi kuuluukin enemmän niitä joilla on tunne-elämän häiriöitä ja moraaliton mieli.

Juu, pelkkiä sadisteja ja sosiopaatteja kaikki. Epäihmisiä. Liejuryömijöitä. Makaabereja lorttoja ja pukkeja. Belsebuubin kätyreitä.

Sinähän se oletkin terveyden perikuva

 

Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

Siihen mitään tunne-elämänhäiriötä tarvi.
Itse olen tehnyt abortin, enkä sitä jäänyt murehtimaan.
Mulle alta 12vk toukka on vaan sikiö, ei vauva.

Minusta olisi vähän outoakin jos jäisi vuosiksi murehtimaan sikiötä. Samoin voisi kysyä, että tunnetteko huonoa omaatuntoa kun syötte lihaa tai käytätte nahkatuotteita?

Jos söisin ihmisen lihaa tai käyttäisin ihmisen nahasta tehtyä tuotteita niin aivan varmasti tuntisin huonoa omaatuntoa.

 

kellään muulla näin, että ei mitenkään ikään kuin kaipaa syntymätöntä lasta tai tunne huonoa omaatuntoa? Jotenkin mä vaan olen ajatellut niin, että tilanne tuolloin oli parempi niin (yksin, ilman vakiduunia, mies "pettäjä", vielä ns. keskenkasvuinen (20-v.).

30 vuoden iän ylitettyäni pienen taaperon äiti ja rakastan lastani ehdoitta.

Kuitenkaan tuo abortti ei mitenkään kummittele päässä.

mäin abortin 17v. ja en katdu päätöstä. voisin tehdä saman uudestaan jos tilanne sitä vaatisi.

tuo kuulostaa jo sairaalta... niinku tosta vaan heittelet roskakoriin alkioita,
tyyliin enpäs nyt haluakaan tuota lelua.
Lapset ei ole leluja jotka voi palauttaa takaisin kauppaan!!
En jaksa enempää, koska tiedän että toisilla ei ole kykyä ymmärtää
asioita eikä eettisiä arvoja.

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

JOS, olisin synnyttänyt lapsen/lapset, niin saattaisi olla niin, ettei kukaan meistä olis enää hengissä. "Isä" oli lievästi sanottuna mielenvikainen ja väkivaltainen... Itse olin 16- ja 18-vuotias kun keskeytykset tapahtuivat, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Luojan lykky on, että pääsin irti suhteesta ja miehestä (joka on nyt kuollut) ja sain mahdollisuuden "kunnon" elämään.

Noniin, eli sinäkin selvisit, miksei lapsesi olisi selvinneet ihan yhtä hyvin?
Sinä et taida olla ihan paras paheksumaan jonkun toisen väkivaltaisuutta ja mielenvikaisuutta...

Mutta minä olen validi paheksumaan toisen mielenvikaisuutta ja väkivaltaisuutta. Olisi ollut pahempaa tehdä itsekin vielä lapsena lapsia tuollaiselle hirviölle. Mielestäni teit oikean ratkaisun aikanasi. Teit mielestäni erittäin kypsän ratkaisun itsekin vielä ollessasi lapsi ja hankalassa tilanteessa. Todennäköisesti et olisi muuten kyennyt irroittautumaan väkivaltaisesta miehestä. Olen iloinen että olet saanut toisen mahdollisuuden pilaamatta kenenkään muun elämää.

 

Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

Siihen mitään tunne-elämänhäiriötä tarvi.
Itse olen tehnyt abortin, enkä sitä jäänyt murehtimaan.
Mulle alta 12vk toukka on vaan sikiö, ei vauva.

Tuon perusteella sinä olet iso toukka ja mitäs sille tehdään??

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

JOS, olisin synnyttänyt lapsen/lapset, niin saattaisi olla niin, ettei kukaan meistä olis enää hengissä. "Isä" oli lievästi sanottuna mielenvikainen ja väkivaltainen... Itse olin 16- ja 18-vuotias kun keskeytykset tapahtuivat, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Luojan lykky on, että pääsin irti suhteesta ja miehestä (joka on nyt kuollut) ja sain mahdollisuuden "kunnon" elämään.

Noniin, eli sinäkin selvisit, miksei lapsesi olisi selvinneet ihan yhtä hyvin?
Sinä et taida olla ihan paras paheksumaan jonkun toisen väkivaltaisuutta ja mielenvikaisuutta...

Mutta minä olen validi paheksumaan toisen mielenvikaisuutta ja väkivaltaisuutta. Olisi ollut pahempaa tehdä itsekin vielä lapsena lapsia tuollaiselle hirviölle. Mielestäni teit oikean ratkaisun aikanasi. Teit mielestäni erittäin kypsän ratkaisun itsekin vielä ollessasi lapsi ja hankalassa tilanteessa. Todennäköisesti et olisi muuten kyennyt irroittautumaan väkivaltaisesta miehestä. Olen iloinen että olet saanut toisen mahdollisuuden pilaamatta kenenkään muun elämää.

Eh... tuohan pilasi totaalisesti jo kahden ihmisen elämän?!

Ei kai sulla vaan ole se oma lehmä ojassa kun tollasia puolustuspuheita ja ylistyksiä on tultava toitottaan..?

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

JOS, olisin synnyttänyt lapsen/lapset, niin saattaisi olla niin, ettei kukaan meistä olis enää hengissä. "Isä" oli lievästi sanottuna mielenvikainen ja väkivaltainen... Itse olin 16- ja 18-vuotias kun keskeytykset tapahtuivat, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Luojan lykky on, että pääsin irti suhteesta ja miehestä (joka on nyt kuollut) ja sain mahdollisuuden "kunnon" elämään.

Noniin, eli sinäkin selvisit, miksei lapsesi olisi selvinneet ihan yhtä hyvin?
Sinä et taida olla ihan paras paheksumaan jonkun toisen väkivaltaisuutta ja mielenvikaisuutta...

Mutta minä olen validi paheksumaan toisen mielenvikaisuutta ja väkivaltaisuutta. Olisi ollut pahempaa tehdä itsekin vielä lapsena lapsia tuollaiselle hirviölle. Mielestäni teit oikean ratkaisun aikanasi. Teit mielestäni erittäin kypsän ratkaisun itsekin vielä ollessasi lapsi ja hankalassa tilanteessa. Todennäköisesti et olisi muuten kyennyt irroittautumaan väkivaltaisesta miehestä. Olen iloinen että olet saanut toisen mahdollisuuden pilaamatta kenenkään muun elämää.

Eh... tuohan pilasi totaalisesti jo kahden ihmisen elämän?!

Ei kai sulla vaan ole se oma lehmä ojassa kun tollasia puolustuspuheita ja ylistyksiä on tultava toitottaan..?

Kyllä minulla on oma lehmä ojassa -mutta ei niin kuin sinä luulet. Minä en ole tehnyt aborttia. Mutta nuoruusvuosieni muutama kaveri teki alaikäisena lapsia, itsekin lapsina eivätkä uskaltaneet aborttia tekemään vaikka tiesivät ettei heistä ole vielä äideiksi, eikä varsinkaan isistä iseiksi saati puolisoiksi. Vuosien varrella kuulumisiin on kuulunut mustia silmiä, katkenneita kylkiluita, alkoholisoitumista, lääkkeiden väärinkäyttöä. Ja tämä toistuu vaikka ero olisi tehty, väkivaltainen alkoholisti ei perheelleen eroa anna vaikka perhe hänet jättäisi ja yrittäisi aloittaa normaalin elämän. Näiden lasten syntymistä on kulunut 15-20 vuotta ja valitetttavasti se ensimmäinen on jo itse vankilassa puukotuksesta. En tiedä mitä hyvää abortittomuudesta on ollut. Kerro sinä kun tunnut tietävän.

 

tein abortin 17-vuotiaana, 8 vuotta sitten, en kadu. itkin silloin kauhusta kun testin tein.




Nyt on ammatti opiskeltuna ja olen naimisissa, ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun raskaana olen oikea aika

Kuulostaa kamalalle, en tiedä miksi.... Ironista jotenkin, puistattaa.

 

Kyllä minulla on oma lehmä ojassa -mutta ei niin kuin sinä luulet. Minä en ole tehnyt aborttia. Mutta nuoruusvuosieni muutama kaveri teki alaikäisena lapsia, itsekin lapsina eivätkä uskaltaneet aborttia tekemään vaikka tiesivät ettei heistä ole vielä äideiksi, eikä varsinkaan isistä iseiksi saati puolisoiksi. Vuosien varrella kuulumisiin on kuulunut mustia silmiä, katkenneita kylkiluita, alkoholisoitumista, lääkkeiden väärinkäyttöä. Ja tämä toistuu vaikka ero olisi tehty, väkivaltainen alkoholisti ei perheelleen eroa anna vaikka perhe hänet jättäisi ja yrittäisi aloittaa normaalin elämän. Näiden lasten syntymistä on kulunut 15-20 vuotta ja valitetttavasti se ensimmäinen on jo itse vankilassa puukotuksesta. En tiedä mitä hyvää abortittomuudesta on ollut. Kerro sinä kun tunnut tietävän.

Joo, ja kaikillehan käy tietysti samoin jotka saa lapsia "liian" nuorena.. miksi noissa tapauksissa ei olis vaikkapa adoptio ollu parempaa kuin kuolettava väkivalta ennen syntymää? Kaikki ei ehkä myöskään oo aivan sitä miltä sun silmissä näyttää.

 

Ei kai se epänormaalia ole, ehkä ollut sinulle tuolloin sitten se oikea ratkaisu. Itse jouduin omista terveyssyistäni kerran abortin tekemään ja kannan sitä surullisena muistona mukanani loppuikäni. Koskaan en tule pääsemään eroon siitä, ja näin luullakseni käy useimmilla aborttin päätyneillä.

 

Mun kaveri teki mukavuussyistä abortin 20 vuotiaana. Oli jo naimisissa silloin ja edelleen saman kanssa. Hän katuu sitä katkerasti.

 

Kyllä minulla on oma lehmä ojassa -mutta ei niin kuin sinä luulet. Minä en ole tehnyt aborttia. Mutta nuoruusvuosieni muutama kaveri teki alaikäisena lapsia, itsekin lapsina eivätkä uskaltaneet aborttia tekemään vaikka tiesivät ettei heistä ole vielä äideiksi, eikä varsinkaan isistä iseiksi saati puolisoiksi. Vuosien varrella kuulumisiin on kuulunut mustia silmiä, katkenneita kylkiluita, alkoholisoitumista, lääkkeiden väärinkäyttöä. Ja tämä toistuu vaikka ero olisi tehty, väkivaltainen alkoholisti ei perheelleen eroa anna vaikka perhe hänet jättäisi ja yrittäisi aloittaa normaalin elämän. Näiden lasten syntymistä on kulunut 15-20 vuotta ja valitetttavasti se ensimmäinen on jo itse vankilassa puukotuksesta. En tiedä mitä hyvää abortittomuudesta on ollut. Kerro sinä kun tunnut tietävän.

Joo, ja kaikillehan käy tietysti samoin jotka saa lapsia "liian" nuorena.. miksi noissa tapauksissa ei olis vaikkapa adoptio ollu parempaa kuin kuolettava väkivalta ennen syntymää? Kaikki ei ehkä myöskään oo aivan sitä miltä sun silmissä näyttää.

En väittänyt että kaikille jotka saa "liian" nuorina lapsia käy niin, minä kommentoin kyseistä tapausta ja kerroin tarinan jonka itse tunnen, en yleistänyt niinkuin sinä.

 

Te olette kovasti täällä aina tuomitsemassa mikä on hyvää vanhemmuutta ja mikä ei. Abortin kuitenkin jyrkästi kiellätte.

Yhtenä päivänä täällä oli nainen, joka kertoi koko raskauden ajan pahoinpidelleensä eri tavoin sekä itseään että samalla lasta. Siinä ketjussa jo moni toivoi että olisi mieluummin tehnyt abortin.


Onko lapsen hyvä syntyä alkoholisteille? Tai narkkareille? Syvästi masentuneille? Raiskauksesta? Tai vahinkona alaikäisille vailla ammattia jne, itsekkin vielä lapsia? Sellaisille jotka eivät yksinkertaisesti kykene kasvattamaan lasta? Eivät tajua hakea apua eivätkä kykene paranemaan edes lapsen takia.

Seuraavaksi joku sanoo että aina voi antaa lapsen adoptioon. Tiedättekö kuinka katkeria monet sellaiset ovat, jotka eivät ole saaneet kasvaa omien vanhempiensa kanssa. Monet heistä miettivät koko elämänsä miksi heidät hylättiin, syyllistävät itseään.

Ja onko se sitten hyvä että lapsi joudutaan parivuotiaana huostaanottamaan? Lapsella on jo muisto vanhemmistaan, varmasti traumoja riippuen millaista elämä on ollut.

En ala sivutolkulla tapella kenenkään kanssa, tällä halusin vain muistuttaa, että tässä elämässä on hyvä kyetä ajattelemaan muutakin kuin mitä sielä oman pään sisällä pyörii ja mitä oma moraali sanoo.

 

Te olette kovasti täällä aina tuomitsemassa mikä on hyvää vanhemmuutta ja mikä ei. Abortin kuitenkin jyrkästi kiellätte.

Yhtenä päivänä täällä oli nainen, joka kertoi koko raskauden ajan pahoinpidelleensä eri tavoin sekä itseään että samalla lasta. Siinä ketjussa jo moni toivoi että olisi mieluummin tehnyt abortin.


Onko lapsen hyvä syntyä alkoholisteille? Tai narkkareille? Syvästi masentuneille? Raiskauksesta? Tai vahinkona alaikäisille vailla ammattia jne, itsekkin vielä lapsia? Sellaisille jotka eivät yksinkertaisesti kykene kasvattamaan lasta? Eivät tajua hakea apua eivätkä kykene paranemaan edes lapsen takia.

Seuraavaksi joku sanoo että aina voi antaa lapsen adoptioon. Tiedättekö kuinka katkeria monet sellaiset ovat, jotka eivät ole saaneet kasvaa omien vanhempiensa kanssa. Monet heistä miettivät koko elämänsä miksi heidät hylättiin, syyllistävät itseään.

Ja onko se sitten hyvä että lapsi joudutaan parivuotiaana huostaanottamaan? Lapsella on jo muisto vanhemmistaan, varmasti traumoja riippuen millaista elämä on ollut.

En ala sivutolkulla tapella kenenkään kanssa, tällä halusin vain muistuttaa, että tässä elämässä on hyvä kyetä ajattelemaan muutakin kuin mitä sielä oman pään sisällä pyörii ja mitä oma moraali sanoo.

Viisaita sanoja. Kiitos että kiteytit koko keskustelun ytimen.

 

Itsetuhoiset tehköön itselleen mitä lystää, kunhan ei vahingoita tai tapa ketään toisia! Sillon jos tämä vaara on, on heitä estettävä vaikka pakkokeinoin jos se on tarpeen. Syntyvät päättäköön itse mitä elämällään tekevät, useimmat adoptoidutkin tuntuvat kuitenkin olevan mieluummin elossa kuin kuolleita..

 

sinun abortoitu lapsesi on 15 vuotias tällä hetkellä, taivaassa hän kasvaa. ihme on, ettet tunne mitään, hänhän on lapsesi.