Kun me sairaanhoitajat ollaan tästä lähtien yksiä paskoja, niin miten tästä eteenpäin?

Ette te ole paskoja ja minusta on mukavaa, että palkkanne nousee. Tosin se palkankorotus ei tarkoita sitä, että julkiselle hoitoon pääsisi yhtään sen paremmin kuin nytkään vaan on käytettävä yksityistä ihan kuten ennenkin. Ja yksityisellä on aina ollut mukavia hoitajia. Mutta jos tapahtuisi joskus sellainen ihme, että julkiselle pääsisi, niin on mukavaa tietää, ettei siellä enää ole yrmynaamaisia, pieneen palkkaansa tympiintyneitä hoitajia vaan palvelu on hyvää ja hoitajilla hymy herkässä =)

 

Ja miksi paskoja hoitsuja tulee vastaan? SIksi, ettei enää koulutuksessa ole niitä psykologisia testejä!! Kuka vaan voi mennä hoitoalalle !! sinne hakeutuu muutenkin ihmisiä, jotka itse tarvitsee hoitoa.

Kyllä hoitoalalle ON psykologiset testit(sekä kirjallinen että psykologin haastattelu ) ainakin Turun AMK missä minä olin testeissä. Ehkä koulujen välillä on eroja,sitä en tiedä.
Ja myös lähihoitajaksi hakeville on testit ja haastattelut.
Että ei taas kannattaisi puhua asiasta jos ei siitä tiedä!

 

Minä en ainakaan ole mikään paska. Olen hyvä hoitaja ja työssäni sen myös näytän. Kaikkea en suvaitse potilailta, omaisilta, työkavereilta, työnantajalta -ja sanon sen. Liian kiltti hoitaja ei ole hyvä hoitaja.

Itse en haukkuisi ketään, joka tekee työtä elantonsa eteen. En edes hauku niitä , jotka eivät tee mitään elantonsa eteen. En saa haukkumisesta mitään iloa -ehkä te saatte. Mutta eikö teillä todellakaan ole mitään muuta tekemistä elämässänne? Eikö teille tule huono mieli haukkumisesta ja pahan puhumisesta? Minulle tulisi.

Eikö asioita voi parantaa muilla keinoin kuin ilkeilemällä ja syyttämällä? Itseasiassa kaikki menee vain huonommin. Parinkymmen vuoden kuluttua käytettyämme energiamme haukkumiseen, nolaamiseen, syyllisten etsimiseen -potilaan, lapsen, vammaisen ja vanhuksen asema on yhtä huono kuin nytkin -ellei huonompi.

Palkalla joka hoitajalle maksetaan ei nosteta hoidon tasoa, mutta houkutellaan alalle uusia hoitajia -Suomesta tai ulkomailta. Uudet kasvot yhdessä vanhojen tuovat uusia ajatuksia, uusia näkemyksiä ja jatkuvasti parantavat hoidon tasoa. Sehän on meille kaikille eduksi.

En kärjistäisi asioita keskustelun toivossa. Keskustelu on tärkeää, mutta asioiden oikeilla nimillä, ilman henkilökohtaisuuksiin menemisiä. Toivottavasti keskustelu asioituu, sillä vain niin saadaan pysyviä muutoksia aikaan.

Antaisitteko lapsenne ryhtyä sairaanhoitajaksi tai antaisitteko osan palkastanne sairaanhoidon kehittämiseen? Siinä esimerkiksi hyviä kysymyksiä.