kun mies ei tahdo naimisiin

  • Viestiketjun aloittaja mangoliini
  • Ensimmäinen viesti
mangoliini
kiitos vasatauksesta minzu.

mutta en ole yrittämäsä korjata suhdetta naimisiinmenolla vaan pidän sitä luonnollisena asiana koska meillä on yhteinen koti, lapsi ja elämme yhdessä.
tottakai kuvittelin kun kihlasormuksen sain että häät on joskus.
Mies on sillä kannalla että emme tarvitse mitään turhaa papinaamenta tähän. Koska meillähän on jo kaikki.
Meillä on siis aivan eri käsitys naimisiinmenosta.
Tottakai me muutettiin yhteen kun rakastuttiin ja yhdessä oltiin kokoajan.
Helppohan se teidän naimisiin päässeiden on sanoa :'(
nyt olette melkein saaneet minut taas uskomaan niinkuin ennen eli mies ei välitä musta pas**n vertaa, on vaan "olemisen pakosta" ja odottaa jotain parempaa ja jättää mut. vaikka väittää ettei niin ole.
 
Hei mangoliini. Anteeksi, ei ollut tarkoitus saada sinua uskomaan miehestäsi mitään. Kuten sanoin, niin noi on vain mun ajatuksia, enkä halunnut loukata niillä ketään. Enkä pelkästään vastannut sinun aloituskirjoitukseesi vaan ihan yleisesti halusin kirjoittaa aiheesta.

Ikävää silti, että olette miehenne kanssa eri mieltä noinkin tärkeästä ja merkittävästä asiasta. Ja kun se kuulostaa olevan sinulle kuitenkin tärkeä asia, niin ihmettelen suuresti miehesi käytöstä, kun ei halua täyttää rakkaansa toivetta.

Mutta kaikkea hyvää teille ja toivottavasti pääsette vielä yhteisymmärrykseen asiasta! :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 12:24 ei daijjaa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 11:49 niksaus kirjoitti:
Mun on henkilökohtaisella tasolla hyvin vaikea ymmärtää seurustelua tai suhdetta, jossa vain "leikitään yhdessäoloa". Ilman mitään pitkäaikaisia suunnitelmia toisen osapuoleen pitäisi olla saatavilla. Kuitenkin tilanteen voiden muuttua koska hyvänsä "noin vain".
Miksi vain "leikitään yhdessäoloa"? En ymmärrä. Voi sitä olla hyvin sitoutunut ilman naimisiinmenoakin.
Tämä varmaan riippuu vähän siitä, millaisia odotuksia on parisuhteelta. Esimerkiksi itse ns naimaikäisenä ja vielä lisää lapsia tahtovana naisena kokisin pelleilynä, jos mies haluaisi ikäänkuin pitää minut "varattuna" ilman "vakavia aikomuksia" suhteeni.

Olisin järkyttävän pettynyt, jos vuosien jälkeen osoittautuisi, että mies olisi vain halunnut jakaa kanssani saman osoitteen tahtomatta mitään perhe-elämää - siis avioliittoa, lapsia...

Mieluummin sitten olisin sinkku ja käyttäisin "miehen tuhlatun" aikani kaikkeen itseni piristämiseen, työhön tai luovaan työhön.

 
ei daijjaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 14:43 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 12:24 ei daijjaa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 11:49 niksaus kirjoitti:
Mun on henkilökohtaisella tasolla hyvin vaikea ymmärtää seurustelua tai suhdetta, jossa vain "leikitään yhdessäoloa". Ilman mitään pitkäaikaisia suunnitelmia toisen osapuoleen pitäisi olla saatavilla. Kuitenkin tilanteen voiden muuttua koska hyvänsä "noin vain".
Miksi vain "leikitään yhdessäoloa"? En ymmärrä. Voi sitä olla hyvin sitoutunut ilman naimisiinmenoakin.
Tämä varmaan riippuu vähän siitä, millaisia odotuksia on parisuhteelta. Esimerkiksi itse ns naimaikäisenä ja vielä lisää lapsia tahtovana naisena kokisin pelleilynä, jos mies haluaisi ikäänkuin pitää minut "varattuna" ilman "vakavia aikomuksia" suhteeni.

Olisin järkyttävän pettynyt, jos vuosien jälkeen osoittautuisi, että mies olisi vain halunnut jakaa kanssani saman osoitteen tahtomatta mitään perhe-elämää - siis avioliittoa, lapsia...

Mieluummin sitten olisin sinkku ja käyttäisin "miehen tuhlatun" aikani kaikkeen itseni piristämiseen, työhön tai luovaan työhön.
En ymmärrä vieläkään. Voi olla sitoutunut ilman avioliittoakin.

Tuntuu vaan että monille naisille tuo avioliitto on itse tarkoitus, ei se toinen osapuoli.
 
En tarkoittanut
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 09:41 mangoliini kirjoitti:
anteeksi tyhmyyteni mutta en ymmärrä nyt yhtään mitä tarkoitat!? :eek:
että mussa on siis joku vika kun en kelpaa vaimoksi?
en minä siitä asiasta jokapäivä jankkaa, viimeksi siitä puhuttiin keväällä, senjälkeen kysyin "ohimennen" kerran tässä kesällä asiasta...
En tarkoittanut että sinussa on jotain vikaa, tarkoitin että semmoisen kuvan voisi saada jos hinku olisi liian kova eli haluaisit nimen paperille ennen kun joku pimeä salaisuus paljastuisi tms.
 
mangoliini
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 14:58 En tarkoittanut kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 09:41 mangoliini kirjoitti:
anteeksi tyhmyyteni mutta en ymmärrä nyt yhtään mitä tarkoitat!? :eek:
että mussa on siis joku vika kun en kelpaa vaimoksi?
en minä siitä asiasta jokapäivä jankkaa, viimeksi siitä puhuttiin keväällä, senjälkeen kysyin "ohimennen" kerran tässä kesällä asiasta...
En tarkoittanut että sinussa on jotain vikaa, tarkoitin että semmoisen kuvan voisi saada jos hinku olisi liian kova eli haluaisit nimen paperille ennen kun joku pimeä salaisuus paljastuisi tms.
ihan pakko vastata että ei todellakaan mitään tuollaista :eek:
huh huh...

 
mangoliini
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 14:26 mintzu kirjoitti:
Hei mangoliini. Anteeksi, ei ollut tarkoitus saada sinua uskomaan miehestäsi mitään. Kuten sanoin, niin noi on vain mun ajatuksia, enkä halunnut loukata niillä ketään. Enkä pelkästään vastannut sinun aloituskirjoitukseesi vaan ihan yleisesti halusin kirjoittaa aiheesta.

Ikävää silti, että olette miehenne kanssa eri mieltä noinkin tärkeästä ja merkittävästä asiasta. Ja kun se kuulostaa olevan sinulle kuitenkin tärkeä asia, niin ihmettelen suuresti miehesi käytöstä, kun ei halua täyttää rakkaansa toivetta.

Mutta kaikkea hyvää teille ja toivottavasti pääsette vielä yhteisymmärrykseen asiasta! :flower:
kiitos ja niin vähän ajattelin että ylesesti ottaen kirjoitit.
onneksi löytyy ihmisiä jotka edes ajattelee vähän kuin minä siitä ko asiasta koska miehestä olen varmaan vähän hölmö tuon suhteen.
tämä tuppaa nyt meikäläisen mielessä taas olemaan mutta luojan kiitos osaan jo kevyemmin suhtautua asiaan kuin esim vuosi sitten
:)

olisipa mielenkiintoista saada miehiltä kommentteja asiaan! :xmas: <br><br>
 

[/quote]

En ymmärrä vieläkään. Voi olla sitoutunut ilman avioliittoakin.

Tuntuu vaan että monille naisille tuo avioliitto on itse tarkoitus, ei se toinen osapuoli.
[/quote]

Tossa olet sen verran oikeassa, että en mä miehen kanssa eläisi vain siksi, että hengailisin lapsettomana ja naimattomana kunnes kuolo korjaisi.

Mutta siinä mielessä se ei pidä paikkansa, että kyllä sillä kumppanilla ja lasten isällä on hemmetisti väliä - pitää olla ihminen, jonka kanssa haluaa jakaa arjen.

Kumppanille olen sanonut sata kertaa, että jos hän tulisi muutaman vuoden kuluttua siihen tulokseen, et hän haluaa vain "olla yhdessä ilman sitoumuksia", niin olisin tosi pettynyt ja kokisin tulleeni petetyksi.
 
avomies
Olen avoliitossa, meillä on kaksi lasta.

Olen ihan täysin yhtä sitoutunut tähän yhteiselämään kuin olisin naimisissa avopuolisoni kanssa. Se ei muuttaisi tilannetta mitenkään.

Avioliittojakin puretaan samaa tahtia kuin viljaa puidaan...
 
Kyllä vielä monessa lakiasiassa aviopuolison leski on ihan toisella tavalla turvattu kuin avopuolison.

Ja itse vähän katson kieroon, jos lapsia tehdään mutta ei mennä naimisiin. Mun silmissä se antaa viestin, että haluaisi pysyä poikamiehenä.
 
nii
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:26 viekku kirjoitti:
Kyllä vielä monessa lakiasiassa aviopuolison leski on ihan toisella tavalla turvattu kuin avopuolison.

Ja itse vähän katson kieroon, jos lapsia tehdään mutta ei mennä naimisiin. Mun silmissä se antaa viestin, että haluaisi pysyä poikamiehenä.
Jos on yhteisiä lapsia, on äidinkin oikeudet turvattu.
 
avomies
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:26 viekku kirjoitti:
Kyllä vielä monessa lakiasiassa aviopuolison leski on ihan toisella tavalla turvattu kuin avopuolison.

Ja itse vähän katson kieroon, jos lapsia tehdään mutta ei mennä naimisiin. Mun silmissä se antaa viestin, että haluaisi pysyä poikamiehenä.
Onko silmät ristissä?

Olen avomiehenä yhtä sidottu, ellen sitoutuneempi kuin suurin osa tuntemistani aviomiehistä.

Ei se sormus vaan ajatusmaailma.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:31 nii kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:26 viekku kirjoitti:
Kyllä vielä monessa lakiasiassa aviopuolison leski on ihan toisella tavalla turvattu kuin avopuolison.

Ja itse vähän katson kieroon, jos lapsia tehdään mutta ei mennä naimisiin. Mun silmissä se antaa viestin, että haluaisi pysyä poikamiehenä.
Jos on yhteisiä lapsia, on äidinkin oikeudet turvattu.
Tämä nyt ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Lapset toki ovat perillisiä, mikäli ne on käyty tunnustamassa, mutta esim. leskeneläkettä ei AVOpuoliso saa.
Testamentillakin jätetystä perinnöstä saa maksaa korkeimman perintöveron.

Sitoutunut voi olla myös avoliitossa, mutta avioliitto on turvallisempi ikävien tilanteiden varalle. Ja osoittaa ihan toisenlaista sitoutumista kuin avoliitto.
 
yksi avopuoliso
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:45 vaimo kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:31 nii kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:26 viekku kirjoitti:
Kyllä vielä monessa lakiasiassa aviopuolison leski on ihan toisella tavalla turvattu kuin avopuolison.

Ja itse vähän katson kieroon, jos lapsia tehdään mutta ei mennä naimisiin. Mun silmissä se antaa viestin, että haluaisi pysyä poikamiehenä.
Jos on yhteisiä lapsia, on äidinkin oikeudet turvattu.
Tämä nyt ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Lapset toki ovat perillisiä, mikäli ne on käyty tunnustamassa, mutta esim. leskeneläkettä ei AVOpuoliso saa.
Testamentillakin jätetystä perinnöstä saa maksaa korkeimman perintöveron.

Sitoutunut voi olla myös avoliitossa, mutta avioliitto on turvallisempi ikävien tilanteiden varalle. Ja osoittaa ihan toisenlaista sitoutumista kuin avoliitto.
Minulle sitoutuminen on henkinen käsite, ei sormus sormessa.

Lähinnä ihmetyttää se KIIRE mikä monilla on naimisiin. Miksi NYT, miksei voi odottaa sellaista hetkeä että se on molemmille sopiva.

Jotkut ottaa jopa nuorena älyttömiä lainoja jotta voi pitää isot häät, oisko fiksumpi odottaa että on varaa niihin häihin muutenkin?
 
Häät ja avioliitto ovat eri asia. Me menimme naimisiin kaksistaan. Ja onnellisina.

Jos ei ole varaa järjestää mieleisiään häitä, miten voi olla varaa lapsiin ?

Mielipiteitä on varmaan joka lähtöön, mutta minä pidän arvossa sitä, että minusta tehtiin lähiomainen ja vaimo.
 
Ja en kai minä mitään sormuksesta puhunutkaan :)
Sitoutuminen on meilläkin ihan jotain muuta kuin sormus, vaikka mieheni halusi minulle teettää sormukset ihan sen vuoksi, että ovat vertauskuva hänen rakkaudestaan vaimolleen.
 
mandariini
Koko listan lukeneena on pakko itsekin laittaa jotain.

Itse olen ollut avoliitossa 11 vuotta, 15 vuotta olemme olleet yhdessä. En sitä nuorena onnenhuumassa tullut ajatelleeksi kun avoliittoon muutettiin, että mies taisi tarkoittaa sitä pysyväksi tilaksi. Enkä siinä vaiheessa tullut kysyneeksi että aikooko toinen joskus naimisiin, ja montako vuotta herra ajatteli avoliitossa olevan? Kun esikoista odotin, ajattelin että jossain vaiheessa piakkoin mies ehdottaisi virallistamista, mutta ei, eikä toisen ja kolmannenkaan lapsen jälkeen mitään kosintoja kuulunut.

Nykyään ei auta muu, kuin ajatella että ei meidän parisuhde yhtä papin aamenta tarvitse, ei se aamen meidän arkea sen kummemmaksi muuttaisi. Meneehän meillä ihan kivasti ilman aamentakin. Ja samanlaillahan sitä eroavat avoliitosta kuten avioliitostakin.

Mutta, pitää kyllä myöntää, että kyllä tämä meikäläiselle tietyntyylinen kipupiste on, jotenkin sitä miettii välillä, että missä vika, kun toinen ei halua tehdä tästä virallista? Ja usein huomaa, kun jotkut utelevat, että kyllä se kirvelee selitellessä. Mikä meidän suhteessa sitten mättää, kun mies ei halua naimisiin? Haluaako pitää tavallaa pako-oven varalla, eikö hän ole varma että minä olisin se oikea? Luulisi että hän olisi miettinyt sen asian silloin, kun ehdotti lapsia. Itse oletin silloin kun lapsista puhuimme että asiaan liittyy tietysti avioliitto, mutta näin ei sitten ollutkaan. Tavallaan sitä on jollakin tavalla turvaton, epävarma olo, sitä miettii, että miksi toinen ei halua tehdä asioista virallista, vaan haluaa pysyä perheellisenä poikamiehenä. Ajoittain, varsinkin kun on kesä ja paljon kesähäitä, niin on semmoinen haikea mieli.

Nykyään välillä olen miettinyt, kun esikoinen jo kouluun meni, että mitähän sitä lapsille selittää, miksi isä ja äiti eivät ole naimisissa? Kyselevätköhän ne joskus, kun alkavat ymmärtää?
 
miksei
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 16:02 avomies kirjoitti:
Siis kyllä minäkin naiseni vielä avioon saatan. Ihan varmasti. Mutta ei sillä asialla mikään kiire ole, ei meistä kumpikaan ole minnekään menossa.
ihmettelen, että miksei ihmiset mene naimisiin,jos kerran toista rakastaa ja haluaa viettää tämän kanssa loppuelämänsä. Minusta avoliitto on jo sanana ihan ristiriitainen, että ihan avoinna suhde tästä voipi helposti lähteä kun ei enää huvita. Avioliitto on Jumalan säätämä lahja suojelemaan lahden ihmisen suhdetta,julkinen sitoutuminen. Ihan sama sitten onko vihitty 300 vieraan edessä vai 2 todistajan, joka tapauksessa liitto on julkinen, ja Jumalan siunaama.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:52 yksi avopuoliso kirjoitti:
Jotkut ottaa jopa nuorena älyttömiä lainoja jotta voi pitää isot häät, oisko fiksumpi odottaa että on varaa niihin häihin muutenkin?
No tässäkin on sitten se, että haluaako häät vai haluaako olla naimisissa. Itselleni jälkimmäinen on merkittävämpi asia. Meillä oli niin pienet häät, ettei niitä varten tarvinnut lainoja.
 
naimakaupat
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 17:11 miksei kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 16:02 avomies kirjoitti:
Siis kyllä minäkin naiseni vielä avioon saatan. Ihan varmasti. Mutta ei sillä asialla mikään kiire ole, ei meistä kumpikaan ole minnekään menossa.
ihmettelen, että miksei ihmiset mene naimisiin,jos kerran toista rakastaa ja haluaa viettää tämän kanssa loppuelämänsä. Minusta avoliitto on jo sanana ihan ristiriitainen, että ihan avoinna suhde tästä voipi helposti lähteä kun ei enää huvita. Avioliitto on Jumalan säätämä lahja suojelemaan lahden ihmisen suhdetta,julkinen sitoutuminen. Ihan sama sitten onko vihitty 300 vieraan edessä vai 2 todistajan, joka tapauksessa liitto on julkinen, ja Jumalan siunaama.
Jos ei usko avioliittoon instituutiona tai sillä ei vain yksinkertaisesti ole hänelle mitään merkitystä elämän kannalta.

Ja tosiaan, avioliitosta erotaan ihan yhtä lailla kuin avoliitostakin nykyään. (tuttu erosi juuri, aika helpolla vielä)

Minulle on tärkein se toinen ihminen, ei se avioliitto.
 
S-mies
Kristillinen tapakasvatus pehmittää eräiden ihmisten päät ja he saavat pakkomielteekseen naimisiin menon. Kiva riitti ei siinä mitään, mutta ei se mitään muuta. Ympäristö luo paineet joita noudattamalla tunnet olosi niiiiin turvalliseksi ja auvoiseksi.

Mutta ymmärrän naimisiin menon näin rahalliselta pohjalta erittäinkin järkeväksi toimenpiteeksi. Helpottaa yhteisten raha-asioiden hoitoa ja tosiaankin turvaa sen lesken eläkkeen, mutta taas toisaalta pitää tehdä avioehto ettei sitten jos ja kun toisella kilahtaa päässä niin lähde kaikki roposet.

Tässä teille naiset todella romanttista ja ahh niin ihanaa miehistä pohdintaa! Ja palaan tiede lehtieni ääreen ;)
 
mangoliini
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 16:02 avomies kirjoitti:
Siis kyllä minäkin naiseni vielä avioon saatan. Ihan varmasti. Mutta ei sillä asialla mikään kiire ole, ei meistä kumpikaan ole minnekään menossa.
ei jaksanut kirjautua mutta mielenkiinnolla kommentteja taas lukemassa.
kiitos vaan kaikille jotka ovat viitsineet osallistua :)

tälle avomiehelle; niinpä niin sinulla siis on päämääränä myöskin naimisiin mennä ja avovaimostasi tehdä se vaimo!
joten helppohan sinun on sanoa tässä nyt mitä vaan kun sinä kuitenkin tiedät myös naimisiin meneväsi.
mun avokkini ei aio ikuna mennä naimisiin :kieh:
koska sillä ei ole hänelle mitään merkitystä, toisin kun mulle on.
joku kirjoitti tuolla että ei taida avokki minua sitten tarpeeksi kunnioittaa kun ei rakkaan toivetta voi ymmärtää.
niinpä, siltä se tuntuu. hän ei kertakaikkiaan ymmärrä minulle asian tärkeyttä ja minulle se on tullut tärkeäksi jo pienestä asti, ehkä hullulta kuulostaa mutta, kerronpa nyt taustaani.
minun vanhemmat ei ole olleet koskaan naimisissa eikä yhdessä tietääkseni kun olin vauva...
olen pienestä kuulunut perheeseen jossa olen ollut se ainut jolla eri sukunimi kun muilla. minulla on sisarpuolia ja ties mitä.
sekava perhe/perheitä isän ja äidin puolelta.
olen pienestä toivonut että kun kasvan aikuiseksi, menen naimisiin ja annan lapselle sen mitä minulla ei ollut.
että hänen ei tarvitse selitellä miksi perheessä muilla on eri nimi kuin hänellä. joojoo tiedän, että nykyään se on ihan "tavallista" uusioperheet jne... mutta kai tämä pinttymä juontaa juurensa tuonne.
ja oikeasti, minä aioin jo erota kokonaan mm.tämän takia jokunen aika sitten, mutta ei sitten erottukaan.(oli siinä syitä muitakin).
että näin.
kiitos rakkaat palstalaiset että olen saanut purkaa "kiukkuani" tai mitä lie, tänne :flower:
 

Yhteistyössä