... kun mies ei ymmärrä...

Pari vuotta on yritetty. Miehellä ed. liitosta yksi lapsi. Ja kerran olen varmasti ollut raskaana miehestäni. Se meni aikaisin kesken. Toisenkin kerran Raskaustesti näytti tosi haaleaa plussaa, mutta... kuukautiset tulivat ajallaan. Vuotojen jälkeen vieläkin haalea plussa. Menin tutkimuksiin. HCG kuitenkin alle 1.Kun HCG oli todettu alle 1:ksi, ei pissatestikään enää mitään näyttänyt. Lääkärin mukaan en ollut varmaankaan edes raskaana. No, mene ja tiedä. Predictorin pitäisi olla luotettava. Tämä krt jäi kysymysmerkiksi.

Tiedän, että menkat alkaa taas kohta. Raskaustesti ei näytä plussaa, eikä oireet ole mielestäni sen mukaisia. Mulla on PCO, mutta ovulaation pitäisi kai tulla joka kerta, kierto 28-35 päivää. Tutkimuksissa ei häikkää ja tutkimuksen jälkeisestä kierrosta tulin raskaaksi, mutta se siis meni kesken.

Haluaisin hoitoihin, mutta mies ei halua. Hän ei edes suostu viemään spermaansa tutkittavaksi. Tästä on hirveät riidat. Helppoahan hänen on siinä olla, kun yksi lapsi jo on! Itse kärsin todella paljon, ja hän ei tunnu tätä tajuavan.

Aloitan varmaan Clomit; en kestä enää. Mutta se sperma... jos siinä on häikkää, ei clomit auta yksin! Clomeihin suhtautuminen on miehelläni:" sehän on sun kroppasi, sä päätät, mitä teet." Yritin vääntää, että eikö tämä ole meidän molempien asia?? Ei mene jakeluun, ei millään.

En enää kestä, että kuukausi toisensa jälkeen tulee pettymyksiä ilman, että edes yritetään mitään. En jaksa enää.

Mitä teen?? Pitäisikö ampua kovemmilla ja uhata jo erolla, jos mies ei suostu mitään tekemään? Mies on tosin itse uhannut erolla, jos painostan häntä tutkimuksiin...

 

... Ja nyt varmaan ihmettelette, miten olen tuollaisen ääliön kanssa. Ei muilla osa-alueilla ole tällaista vääntöä asioista. En ymmärrä, miksi lapsettomuushoidot on noin iso juttu negatiivisessa mielessä...

 

Hei!
Meillä oli vähän samansuuntaista joskus aikoinaan... Yritimme mieheni kanssa 2 vuotta lasta ilman mitään tulosta. Aiemmassa suhteessa minulla oli yksi keskenmeno.
Kahden vuoden yrityksen jälkeen päätin, että lähden tutkituttamaan, löytyykö minusta jotain "vikaa". Menin suoraan yksityiselle gynelle, joka ultrasi ja kertoi munasarjojeni olevan monirakkulaiset ja ettei minulta näin ollen joka kuukausi edes irtoa munasolua (kaikki rakkulat olivat samankokoisia, siinä vaiheessa kuuta olisi pitänyt löytyä ns. johtorakkula tms. huomattavasti muita suurempi). Samalla kertaa gyne otti verikokeet ja papan, viikkoa myöhemmin kävin uudestaan kuulemassa tulokset ja samalla kertaa sain Clomi-reseptin. Puhetta oli jo ensimmäisellä käyntikerralla, että myös miehen pitäisi käydä tutkimuksissa, mutta miehelleni se oli tosi kova paikka, hermostui aina kun muistutin häntä käymään antamassa näytteen (sanoikin suoraan ettei kestä sitä, jos saa tuomion ettei voi saada lapsia, mielummin olisi tietämättä asiasta).
Sovimme, että minä vedän Clomi-kuurin, 5 tabl/kk neljän kuukauden ajan ja mies käy sen jälkeen antamassa oman näytteensä.
Meillä kävi niin suuri onni, että miehen ei tarvinnut näytettä antaa... Lopetin Clomit toukokuussa ja heinäkuussa tein positiivisen raskaustestin. :heart: Tuosta hoidosta meillä siis jo prinsessa on. :heart: Nyt menossa ivf-hoito tukkeutuneiden piuhojen takia.

 

Kiitos tuosta. Mulla on monirakkulaista kuulemma, mutta yksi selvästi isompikin on kolmena eri kiertona ollut havaittavissa. Kuulemma se johtorakkulakaan ei välttämättä aina puhkea, mikä on normaalia. Näin viimeksi kerrottiin.

Joten en oikein usko kauheasti hyötyväni Clomeista, paitsi... Kiertoni saisi ehkä vähän vauhtia ja säännöllisyyttä. Nyt kierto 28-35pv, yleensä 29-32. Ehkä yruittäminen olisi vähän helpompaa, kun tietäisi paremmin, milloin kannattaa...

Miehenikin kokee kai, ettei kestä, jos tuomio tulisi. Mutta hänellähän on jo yksi lapsi ja minäkin olen hänestä ollut raskaana! Joten korkeintaan voitaisiin joutua inseminaatioon, jonka yhteydessä hänen spermaansa paranneltaisiin. Mutta tämäkin tuntuu hänestä, että on liikaa. Minähän saan näyttää persettäni vieraille! Ei hän!

Miten clomien kanssa? Joutuuko ravaamaan ultrassa jatkuvasti? Mahd. pistämiset ei pelota, mutta se jatkuva lääkärillä ravaaminen ei oo kivaa. En haluaisi selitellä työkavereilleni...

Vai onko vain tablettina lievemmissä tapauksissa?

 

Mulla oli ainoastaan tabletteina enkä käynyt kertaakaan niiden aikana näytillä. Gynen kanssa sovittiin, että mikäli en tabujen jälkeen puoleen vuoteen ole raskautunut niin uusi käynti ja tarkastetaan annostusta.

 

OK, ehkä tuo riittäisi minullekin... Tosin pistämisellä kai varmistetaan irtoaminen. Ehkä sekin olisi hyvä ottaa samantien. Kaikki vain peliin, kun kerran aloittaa! Mitä maksoi nuo lääkkeet?

 

Jos en ihan väärin muista niin toi mun tarvitsema annos eli 20 tabletin purkki maksoi jotain 50-55 euron välillä.

 

Meillä on myös ollu erimielisyyttä hoidoista. Erottukin ollaan pari kertaa, toisella kertaa ainoastaan sen takia että mies pakitti hoidoista juuri kun ois pitäny alottaa ne. Kaikenkaikkiaan niiden alotus viivästy 2 vuotta, jona aikana endo sai tietysti pahentua..
Nykyään se kai tajuaa jo että kotiyrityksellä on jokseenkin turhaa toivoo enää mitään kun endoleikkauksessa johtimet näytti tukkosilta. Sanoin myös että jos nyt jonkinlaisessa (etä )suhteessa vielä ollaan niin eihän mun pidä joutua jonkun vieraan siittiöitä käyttään! Ja että oon päättäny alottaa hoidot jokatapauksessa jollain siittiöillä, kun en halua viivytellä enää yhtään tän taudin/iän kanssa.. ja niin se sovittiin sitten että osallistuu toistaseks "lahjottajana" hoitoinhin

Jos tämmösessä asiassa kumpikaan ei jousta ollenkaan niin melko vaikeeks menee :/ se joka haluaa lasta, joutus luopuun liian tärkeestä asiasta elämässä, ja se ajan myötä varmasti katkeroittaa jos sen on joutunu tekeen vaan toisen mieliks ja haluttomuuden takia.. tää on tietysti vaan mun näkemys asiasta.
Oon jo tässä vaiheessa sanonu miehelle että en aio tulevaisuudessa vaatia mitenkään että sen ois jäätävä mun luo ja "uhrattava" koko isyytensä (sillä ei oo lapsia, mulla yks) mun takia, jollen sitä pysty antaan ja hoidoillakaan ei tuu mitään...vaikeeta toi oli sanoo, kun en kestä ajatellakaan että vaan tän paskan takia tulis ero kun muuten on mukavaa yhdessä,.. :'( mutta onneks sen kanta on ollu aina ettei asialla oo mikään kiire, tulee jos on tullakseen, jne. :heart:

 

Hitsiläinen, ei teilläkään ole helppoa! Mietin tosissani, olenko ainoa tästä kärsivä. Tää palstahan tuntuu olevan pullollaan parisuhteessa eläviä, joiden miehet on täysillä mukana hoidoissa jne.

On kamalaa joutua koko lapsettomuus-keskenmenopaskan lisäksi miettimään, saanko mieheni mukaan jne.

Nyt varmaan aloitan ne clomit. Mieheni lupasi, että hän tekee, mitä minä käsken... Hmm... Olisi kiva, jos hän olisi vähän aloitteellisempi, mutta parempi kai näin kuin ei tätäkään.

Ehdotin, että syön 3 kk clomeja, ja sitten "mietitään uudestaan". Ehkä hän sen jälkeen suostuu viemään spermansa... niin paljon itkua hän on minusta nähnyt. Nyt oon myös sellaisessa kriisissä tämän sakia, että jäin "flunssaisena" kotiin loppuviikoksi. Esimiehelleni (joka on hyvin ymmärtäväinen) kerroin totuuden. Pitää vissiin hankkia apua itselleni.

 

Tuo on niin tuttua. Jos käyt katsomassa minun kirjoituksia, tilanne vähän samanlainen. Mies ei innostu hoidoista, vaikka lasta haaveillaan tosissaan. Meidät on molemmat tutkittu ja todettu että kaiken pitäisi toimia normaalisti. Ensin tutkittiin minut ja sitten kun sain clomit käyttöön, vaadin että ennen niiden käytön aloitusta tutkitaan mies. Helppoa se ei ollut, mutta suostui kuitenkin, kun mietti että jos joudun syömään turhaan lääkkeitä. Myös miehelläni on ennestään lapsi. Jotenkin hän ei koe olevansa lapseton eikä siten kanna niin suurta huolta vaikka lasta ei kanssani saisikaan. Minulla ei ole ennestään lasta, joten koen tämän paljon pahemmin.

Nyt ollaan tilanteessa, että ollaan kokeiltu clomit ja lugesteronit ja pitäisi alkaa päättämään mitä seuraavaksi. Hitaasti kaikki etenee minusta, mutta kun toisellakin täytyy olla valinnan vapaus. Hän luottaa yhä luomuihmeeseen (koska kuulemma vikaa ei lääkärinkään mukaan ole). Jossakin vaiheessa joudumme kai tilanteeseen, jolloin on päätettävä rankempien hoitojen käytöstä. Toivon todella että luomuihme saapuisi sitä ennen.

Mutta voimia varmasti vaatii kun ajatuksen hoidoista ei mene yhteen. Yritä jaksaa ja toivotaan ihmettä

 

Ikua ja huutoa Vaikka olen aina mainostanut, kuinka kiitollinen olen (ja muistan sen mihelleni sanoa), että hän on täysillä mukana. On meilläkin riidelty asiasta JA KUNNOLLA! Alussa siitä, että minä en tajua kuinka vaikeaa on julkisessa rakennuksessa ruikkia purkkiin ja nyt viimeaikoina uskon puute hoitoihin ajaa kriiseihin... Mies on joka toinen kuukausi lopettamassa hoitoja "ei niistä kuitenkaan ole hyötyä". Ja siitähän se helvetti repeää. Minä en halua luovuttaa ennen kuin kaikki on kokeiltu. Ehdotin jo miehelle vaimon vaihtoa "toimivampaan" ja sikiävään versioon! :kieh:
Loppujen lopuksi taitaa kummallakin olla sama epäonnistumisenpelko...
Eli enpä usko, että on kovin montaa parisuhdetta, joka kestää tämän pyörityksen ilman minkäänlaista kriisiä!