Kun mies painostaa töihin

Meillä 1v lapsi ja mies on alkanut puhumaan, että minun olisi aika palata töihin. Itse olen täysin eri mieltä, koska lapsi ei edes vielä kävele ja olen ilmoittanut monta kertaa hänelle, että ainakaan ennen 2v. en töihin palaa. Kaikki taas kiinni rahasta. Ei meillä mitään tiukkaa ole, mutta miestä tietysti harmittaa, että kaikki mitä tulee myös menee, mutta niin menee minullakin ja vielä säästöt päälle. Minä säästin tarkoituksella monta vuotta ennen lasta, että voin sitten olla kotona. ostin miehelle auton, että pääsen itse toisella autolla tekemään lapsen kanssa kauppareissut jne. tässä kiitos. Asunnon käsirahatkin ym. olen minä tienannut kun olin töissä ja mies opiskeli. Nyt sitten minä en saisi jäädä lapsen kanssa kotiin, kun hän tienaa, koska hänellä ei jääkään säästöön mitään. Hemmetti kun ottaa välillä päähän.

 

Sitä saa mitä tilaa. Oliskohan kannattanut tuostakin asiasta keskustella kunnolla ennen lapsen tekoa.
Meillä mies olisi halunnut minun vieläkin jäävän kotiin (olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla) muttei enää pää kestänyt kotona olemista, halusin jo vähän muutakin elämältäni kuin kitiseviä lapsia 24/7

 

No onpa tilanne taas. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen. Ehkä miehesi tajuaa, että tuo on vain väliaikainen tilanne.

 

minä kyllä suosittelen kaikille äideille välillä töissä käymistä, olkoon niitä lapsia sitten 1 tai 10...

 

Vaikea juttu jos ollaan eri mieltä. Jonkinlainen kompromissi asiasta pitäisi teidän saada. Sopimalla ja sitoutumalla siihen.
Meillä oli hiukan vastaava tilanne, mies painosti töihin ja sitten meninkin, kun lapsi oli tasan 1v. Tosin ennätin olla vain puoli vuotta töissä kun kakkonen syntyi ja silloin jo ennen lapsen syntymää sovittiin, että menen takaisin töihin kakkosen ollessa kaksivuotias.
Kuitenkin nyt jälkikäteen minua vähän harmittaa, että esikoinen joutui olemaan hoidossa niin pienenä, vaikkakin sen puoli vuotta.

 

Sitä saa mitä tilaa. Oliskohan kannattanut tuostakin asiasta keskustella kunnolla ennen lapsen tekoa.
Meillä mies olisi halunnut minun vieläkin jäävän kotiin (olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla) muttei enää pää kestänyt kotona olemista, halusin jo vähän muutakin elämältäni kuin kitiseviä lapsia 24/7

Oliskohan kannattanut tuotakin ajatella ennen kuin tekee kitiseviä lapsia ?!?

 

Meillä mies ilmoitti, että kun mun äippäloma loppuu marraskuun lopussa, niin viikonloppu keikkaa voin tehdä (mies katsoo silloin muksuja) mutta muuten vielä pitää pysyä kotona. Ja sopiihan tuo mulle.

 

Mä olen sitä mieltä että alle kaksivuotiaan tulee viettää suurin osa hereillä olo ajastaan sen ihmisen/ihmisten kanssa joihin hänellä on lähin vuorovaikutus ja kiintymyssuhde. Sitten kun on taitoa ilmaista itseään nälkä, vessahätä, paha mieli ym. mennään vieraalle hoitoon.

 

voitahan aloittaa vaikka iltatyöllä Sinä hoidat aamusin ja mies sitten iltasin... ei tarvi viedä lasta hoitoon ja saat vahän lisäraraa.

 

Sitä saa mitä tilaa. Oliskohan kannattanut tuostakin asiasta keskustella kunnolla ennen lapsen tekoa.
Meillä mies olisi halunnut minun vieläkin jäävän kotiin (olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla) muttei enää pää kestänyt kotona olemista, halusin jo vähän muutakin elämältäni kuin kitiseviä lapsia 24/7

Oliskohan kannattanut tuotakin ajatella ennen kuin tekee kitiseviä lapsia ?!?

Mä oon kyllä samaa mieltä siinä, että tuo(kin) asia olisi kannattanut keskustella selväksi ennen lasten hankkimista.

 

Kuulostaa miehesi itsekkäältä.
Meillä sama tilanne, mies oli tyhjätasku kun tapasimme. Opiskeli paljon pitempään kuin minä ja useamman ammatin kun itse olin töissä. Menin ensimmäisen lapsen äitiysloman jälkeen töihin, että mies sai opiskella.

Nyt toisen jälkeen olen kotona aivan niin kauan kuin haluan, kun mies on töissä. tosin haluan antaa miehelle myös saman vapauden, eli toivon hänen tekevän työtä jossa viihtyy. Minä saan tehdä meillä mitä haluan, samoin mies.

 

Joo että mitäs sitä töissä kulkemaan kun ukko elätää perheen ja mä vaan istun ja kirjoitelen tässä ei kai NAISTEN ( ÄIDIT ) työtä tarvitse tehä )))))))

Sitä saa mitä tilaa. Oliskohan kannattanut tuostakin asiasta keskustella kunnolla ennen lapsen tekoa.
Meillä mies olisi halunnut minun vieläkin jäävän kotiin (olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla) muttei enää pää kestänyt kotona olemista, halusin jo vähän muutakin elämältäni kuin kitiseviä lapsia 24/7

Oliskohan kannattanut tuotakin ajatella ennen kuin tekee kitiseviä lapsia ?!?

 

sinä siis ostit miehelle auton?? hmm. no varsinaiseen asiaan minustakaan 1v paikka ei ole hoidossa! ehkä miehesi ei ymmärrä että 1v on vielä pieni! ja jos siitä ei tule taloudellista ongelmaa(eli em saa maksettua laskut ja ruokaa kaappiin) niin vaikka jostain omista menoista joutuisikin karsimaan rahallisesti niin se on sen arvoista. ei se lapsi pieni ole ikuisuuksia.

-kuulostaa just yhtä kylmältä ja itsekkäältä mieheltä kuin minun lapseni isä =(

jos taivut miehen tahtoon niin luulen että harmittaa pitkään,minua ainakin olisi.

eihän se nyt ole iso aika aikuisille odottaa vaikka vuosi että on enemmän rahaa käytössä,mutta lapsi kehittyy vuodessa melkoisesti

 

NAISET ( ÄIDIT ) OVAT LOISIA

Joo että mitäs sitä töissä kulkemaan kun ukko elätää perheen ja mä vaan istun ja kirjoitelen tässä ei kai NAISTEN ( ÄIDIT ) työtä tarvitse tehä )))))))

Sitä saa mitä tilaa. Oliskohan kannattanut tuostakin asiasta keskustella kunnolla ennen lapsen tekoa.
Meillä mies olisi halunnut minun vieläkin jäävän kotiin (olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla) muttei enää pää kestänyt kotona olemista, halusin jo vähän muutakin elämältäni kuin kitiseviä lapsia 24/7

Oliskohan kannattanut tuotakin ajatella ennen kuin tekee kitiseviä lapsia ?!?

 

ja siis sinä kustansit kaikkea kun miehesi opiskeli,ja nyt et saisi olla kotona lapsen vuoksi(saahan siitäkin kotihoidontuen+lapsilisän varmaan enemän mitä miehesi sai opiskellessa?)

 

noo minä olen kotona lapsen kanssa ja ukko maksaa tasan 124/kk. sillä ei paljon juhlita.hahhahhaa.

 

Heh, MIEStä harmittaa, kun ei kukaan provosoidukaan=). Kukin pariskunta tyylillään, mutta eihän ketään voi pakottaa töihin, joten kompromissi on tosiaan löydyttävä.
Osa-aikatyö, keikkahommat, etätyö, tai miehesi voi harkita oman työmääränsä lisäämistä mikäli tarvitsee enemmän rahaa. Sinähän et kaipaa enempää rahaa, joten ongelmahan ei ole sinun. Jos menisit töihin, niin ei kai se miehesi tuloja kasvata... Miehesi jos haluaa rahaa säästöön, niin ottaa kynän käteen ja laatii budjetin. Lähes jokaisella ihmisella on mahdollisuus saada jotain karsittua menoistaan ja säästöön siihen aiemmin kulutettu raha. Tai vaihtaa auton julkisiin kulkuneuvoihin/mopoon/pyörään. Ei ole yhtä mukavaa ei, mutta tuleepa rahaa säästöön, eikä tuo sinustakaan olisi mukavaa mennä töihin ja jättää pieni lapsi hoitoon vieraille. Kärsiköön epämukavuudesta se ken on sitä rahaa vailla.

 

NAISET ( ÄIDIT ) OVAT LOISIA

Joo että mitäs sitä töissä kulkemaan kun ukko elätää perheen ja mä vaan istun ja kirjoitelen tässä ei kai NAISTEN ( ÄIDIT ) työtä tarvitse tehä )))))))

Sitä saa mitä tilaa. Oliskohan kannattanut tuostakin asiasta keskustella kunnolla ennen lapsen tekoa.
Meillä mies olisi halunnut minun vieläkin jäävän kotiin (olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla) muttei enää pää kestänyt kotona olemista, halusin jo vähän muutakin elämältäni kuin kitiseviä lapsia 24/7

Oliskohan kannattanut tuotakin ajatella ennen kuin tekee kitiseviä lapsia ?!?

Onneksi et ole minun mies |O
Meillä sentäs mies sanoo kuinka helppoa on tulla kotiin, kun ruoka ja lapset ja koti hoidettu, pyykit pestynä.
Vaihtoehtona on että Olisin kolmivuorotyössä ja mies hakee muksut hoidosta ja aamulla laittaa koululaiset matkaan ja vie pienemmät hoitoon. Laittaa illalla ruoan ja pyykit(kun minä iltavuorossa). On kolme viikonloppua kuukaudessa lasten kanssa, kun minä töissä.
Tämän on nimittäin kokenut,kun olin töissä ennen äippälomaa.
Ja kun äippäloma loppuu, teen viikonloppu keikkaa ja saan tästä samat rahat(kotihoidontuki+palkka) kun olisin täyspäiväisesti töissä ja maksaisin hoitomaksut ja auton bensat ym.

Vai ottaako päähän, kun et itse pysty emäntääs elättämään sen aikaa kun on pienten lasten kanssa kotona. Aika säälittävä.

 

Joo, eikä mun mies... heh, se mikään mies varmaan edes ollut kun joku katkera eukko.

 

Meillä 1v lapsi ja mies on alkanut puhumaan, että minun olisi aika palata töihin. Itse olen täysin eri mieltä, koska lapsi ei edes vielä kävele ja olen ilmoittanut monta kertaa hänelle, että ainakaan ennen 2v. en töihin palaa. Kaikki taas kiinni rahasta. Ei meillä mitään tiukkaa ole, mutta miestä tietysti harmittaa, että kaikki mitä tulee myös menee, mutta niin menee minullakin ja vielä säästöt päälle. Minä säästin tarkoituksella monta vuotta ennen lasta, että voin sitten olla kotona. ostin miehelle auton, että pääsen itse toisella autolla tekemään lapsen kanssa kauppareissut jne. tässä kiitos. Asunnon käsirahatkin ym. olen minä tienannut kun olin töissä ja mies opiskeli. Nyt sitten minä en saisi jäädä lapsen kanssa kotiin, kun hän tienaa, koska hänellä ei jääkään säästöön mitään. Hemmetti kun ottaa välillä päähän.

:hug: Meillä ennen lapsia keskusteltiin asiasta, mutta miehen mieli muuttui. Hän ei osannut kuvitella, miten pienellä sitä sitten pitää pärjätä. Itse tunsin pärjäävämme, mutta miehellä oli tuskaa kun ei saanut mitään uutta ja isoa. Menin töihin esikoisen ollessa 7kk ikäinen, ensiaskeleet katsoin videolta. Tokan lapsen saatuamme olin mielelläni kotona, mutta pian alkoi kuulua pyyntöjä töihinmenosta ja minut otettiinkin huutaen takaisin töihin.

Välillä minulla oli niin paljon töitä, että näin perhettäni lennosta, mieheni marmatti siitäkin aika ajoin. Meillä oli riitoja rahasta ja siitä, että mies mielellään käytti niitä omiin tarkoituksiinsa. Kerran paukautin suoraan hänelle, että: "vittuako minäkin töissä käyn, kun ei näy missään muussa kuin lasten käytöksessä."

En tiedä alkoiko siitä miettiä, mutta sen jälkeen lasten etu on mennyt edelle. Ja nyt olen kotona, vaikka lapseni ovat jo isoja -miehenikin sanoo: "koululainen tarvitsee aikuista koulupäivän päätteeksi." Meillä nimittäin tässä välissä tapahtui semmoista, mikä sai meidät molemmat ajattelemaan (taas kerran) elämän rajallisuutta ja sitä, että rahaa ja taloja tärkeämpää on yhdessäolo ja rakkaus. Nuorimmainen otettiin meiltä pois. Jo ennen hänen syntymäänsä, olimme päättäneet, että olen kotona niin kauan, kuin on tarvetta. Viis rahasta. Ja ilmeisesti nyt saan ollakin kotona, vaikkei meillä ihan pieniä enää olekaan.

 

Puhu miehellesi. Ehkä voisit myös muistuttaa miestäsi niistä sinun tekemistäsi panostuksista miehesi/perheenne hyväksi silloin kun hän opiskeli. Ei minusta vuoden kotonaolo vanhempainloman jälkeen elämässä nyt voi niin katastrofaalista olla, jos kerran kyse on pelkästä rahan säästämisestä. Se aika kuluu tosi nopeasti. Eri asia olisi, jos nainen miehen tahtomatta jäisi kotiin esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi ja mies painaisi niska limassa töitä elättääkseen perheen.