Kun olet surullinen, niin syötkö suruusi vai meneekö sulta ruokahalu?

Sekä että, riippuu murheen laadusta.

 

Syön suruun, iloon sekä tylsyyteen.

 

Syön suruun, iloon sekä tylsyyteen.

Niin mäkin. Jostain syystä se vaan ei lihota mua

 

En syö suruun tai muuhunkaan tunteeseen. Jos on paljon muuta mietittävää, saatan unohtaa syödä ja esim. huomaan vasta iltapäivällä neljän, viiden tienoissa, että vasta aamupala oon syönyt .

 

Mulla menee ruokahalu. Ja kyllä voi huolestua, jos on paino päässyt paljon tippumaan.

 

Menee ruokahalu ja paino tippuu luvattoman alas.

 

Multakin menee ruokahalu

 

Miksi stressistä, pelosta tai surusta menee ruokahalu?
Mikä siinä tekee sen?

 

Vitutukseen syön suklaata. Suru/ahdistus/masennus vie ruokahalun.

 

Kyllä mä oon lohtusyöjä... :snotty:

Silloin, jos suru on tosi suuri, niin kyllä siinä ruokahalukin menee...

Just näin

 

Mä syön aina - nytkin!

 

Multa menee ruokahalu jos olen surullinen tai vihanen tai ahdistaa! Jos oon ilonen niin syön enemmän vissiin..

 

Menee ruokahalu. Ruoka unohtuu kokonaan. Janoon käyn juomassa. Hoikka oon, ja siinä kait syy. Kun erosin, niin tippu 10 kiloa.