kun pinna vaan palaa!

meillä rangaistuskeinoina on jonkin kivan asian menettäminen, esim jos poika vaan kiukuttelee, ei kerää lelujaan jne. uhkaillaan karkkipäivänamujen menettämisellä. usein tulee toinen ääni kelloon.

jos pojat ovat tapelleet oikein kunnolla esim jostakin tavarasta niin sitten viedään tavara yhdessä lähimetsään oravan poikasille. siinä on katkeria kyyneleitä itketty matkalla kun on jouduttu antamaan uusi hieno lelu oraville. Mutta yleensä meidän orava tuo tavaran takaisin kun pojat ovat olleet tarpeeksi kauan kiltisti

 

Onpa jotenkin helpottavaa lukea että toisetkin äidit menettää hermonsa niinkuinn minä 4 vuotiaaseen poikaani, joka osaa välillä olla NIIIN rasittava.
Olen monesti kärsinyt huonoa omaa tuntoa siitä että huudan ja raivoan, sekä joskus joudun myöskin tukistamaan.
Ja noita naapureita olen myös miettinyt, että mitähän nekin minusta ajattelee, kun huudan väliin miehelle ja välillä pojalle... ja minullakun ei mikään ihan hento ääni ole, et varmasti kuuluu naapuri taloonkin... :/
Ja sitten kun vielä toisista huoneistoista ei ikinä kuulu mitään, vaikka joka asunnossa on lapsiperheitä! Välillä hävettää... :ashamed:
Mutta tosiaan helpotus kuulla etten todellakaan ole ainoa. Nyt vielä kun olen raskaana, niin pinna palaa 10 kertaa herkemmin... :headwall: Pitäisi laittaa teippi suun eteen.. :x

 

Juu samat ongelmat meillä...Minä olen huommannut että kun pinna alkaa palamaan niin jätän lapsen siihen paikkaan (siis kotona) ja käväisen itse pihalla laskemassa muutaman kerran kymmeneen. Se auttaa yleensä, mutta ei aina. Volumea meilläkin löytyy äitistä, mutta myös lapsesta.

 

kyllä palaa pinna joka pvä melkein..olen todella lyhyt pinnainen ollut aina ja hermo saattaa mennä jo lasten kitinään..vanhin 3v on onneks tottelevaisempi kun tuo uhmakas 2v johon hihat palaa useita kertoja päiväs.Yleensä huudan,mutta joskus myös luunapin ja tukistusta annan.Paha mieli tulee aina kun joutuu suuttuun mutta aina pyydetään anteeksi ja halataan..Tuossa vielä kasvamassa kolmas uhmakas,vaavi nyt 6kk ja oikeen vauhdikas jo nyt,mutt ei mulla häneen hermot oo menny...

 

Mua ei kyllä yhtään helpota lukea noita kirjoituksia tuntuu vaan siltä että onko ihan tosissaan mahdotonta käsitellä uhmakasta lasta rakkaudella ja järjellä. Synnytän toisen lapsemme parin viikon päästä ja itse en tosiaankaan ole lastamme lyönyt eikä mieheni liioin, mutta joku ratkaisu on keksittävä pian. Tuntuu että alennun usein lapseni kanssa samalle tasolle vaikka yritän kuinka neuvotella ja keskustekka rauhallisesti niin kun mikään ei mene perille niin pinna yksinkertaisesti vain palaa. Olen tosi tarkka kasvatuksellisista asioista ja haluan että lapseni käyttäytyy ja osaa olla ihmisiksi enkä tosiaankaan sellainen että sallisin häneltä ihan minkälaista käytöstä tahansa mutta keinot ovat vähissä kun en halua fyysistä kurittamista harjoittaa..

 

Palaa ja usein, toinen on murrosikäinen omapäinen neiti ja pikkukakkonen alkaa olla uhmaiässä, siinäpä on huumoria
Ja kun meikäläisen pinna on muutenkin tooosii lyhyt, onneksi asutaan omakotitalossa, ei oo naapureita kuulemassa huutoo \|O
Oikeesti, usein alkaa kaduttamaan mesomisen jälkeen ja sitten nolona saa pyydellä anteeksi :ashamed:

 

kyllä menee hermot, toisina päivinä useimmin ja toisinaan taas jaksaa olla ymmärtäväinen ja kattelee läpi sormien muksun sanoja ja tekoja. Kyllä olen tukistanut, laittanut pihalle jäähylle, nurkkaan, omaan huoneeseen ja joskus joutuu raahaamaan kädestä pitäen muksua takaisin paikkaan jossa hänen pitää miettiä tekojaan ja ääni se on kyllä niin kovalla joskus että onneksi asumme omakotitalossa, ja mahtaa naapurit silti kuulla. Lapsella nyt jokin uhma vaihe meneillään kun kaikki asiat saa sanoa 1000000000000kertaa ja ei silti mitään muutakuin valitusta ja aukoo päätään minulle. Sitä sitten koittaa 100000000000kertaa ensin selvittää juttua että miten se nyt menee, mutta kun toinen jankkaa jankkaa ja jankkaa samaa juttua ja on muka ettei ymmärrä ja väittää koko ajan vastaan, niin silloin palaa pinna ja muksuu kuulee kunniansa. Tämä kaikki varmasti helpottaa kun pääsee kotoa töihin, ettei tarvi täällä olla koko ajan 24 tuntia kuuntelemassa toisen viisasteluja ja sitä kuinka tyhmä olen.

Mutta yleensä näiden kaikkien jälkeen kaikki sopivat riitansa

mutta antakaa nyt hyvänen aika jotain hyviä vinkkejä jos teillä on ??!!

 

lohduttavaa kuulla et muilla on samoja ongelmia tässä.meillä on 3 ja 1v lapset ja kyllä mun äänihuulet on kovilla suunnilleen joka päivä.vanhemmalle myönnän antaneeni myös luunappeja useita kertoja ja muutaman kerran ottanut tukasta kiinni. sit tuntuu et yhteinen aika miehen kanssa niin kortilla, et senkin takia raivoan myös hänelle......nyt jotenkin niin paha olla, ettei saa edes unta..ja kun on väsynyt, niin hermot menee entistä helpommin...voi tätä!! Omat lapset ovat ihaninta maailmassa, jospa sitä pystyisi nyt taas hillitsemään omat hermonsa, koska eivät ne lapset sitä ymmärrä miksi äiti taas on vihainen...

voimia kaikille äideille!