Kun raskaus/synnytys pelottaa

Olen kärsinyt suunnattomasta vauvakuumeesta jo vuosia. Nyt olemme avokkini kanssa päässeet elämäntilanteeseen, joka olisi otollinen perheen perustamiselle. Teimme yhteisen päätöksen että vauva saa nyt tulla. Enpä olisi uskonut mutta nyt minut on vallannut pieni pelko tulevasta. Ylitsepääsemätön se ei ole mutta mukavaa tietenkin olisi jos pelkotilat hieman helpottaisi. Toki uskon että kun/jos plussatesti tehdään niin luonto tekee tehtävänsä ja pelot katoaa raskauden myötä. Lähinnä jännittää raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ja riskit. Itsellä kun on aika vahva sydän-ja verisuonitauti sukurasite taustalla kummittelemassa. Myös se, että olen vain 156 cm pitkä mietityttää sillointällöin vaikka tiedän että sillä nyt ei ole väliä juurikaan minkä pituinen äiti on. Ja sitäpaitsi puuttuvat sentit korvaa mieletön tarmo ja tempperamentti

Onko täällä muita jotka ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia ennen ensimmäistä raskautta?

Kaikesta huolimatta, olen superonnellinen tekemästämme päätöksestä ja lähden into piukalla mukaan tähän projektiin :heart:

 

Mä olin alunperin jo päättänyt, että meille ei tule koskaan lapsia. Synnytys itsessään pelotti NIIN paljon ja toisaalta en halunnut myöskään sukumme jatkuvan. Mutta niin sitten se mieli vaan muuttui parin vuoden mietinnän jälkeen ja raskauduinkin. Odotusaikana pelot siirtyivät sinänsä syrjään ja niiden tilalle tuli uusia, todellisempia pelkoja. "Onko tämä vuoto normaalia? Onko nämä vihlaisut normaaleja? Kestääkö selkäni loppuraskauden ja pääsenkö vielä kävelemään lopuksi? jne..." Mutta kaikki meni ihan hyvin, vaikka raskaus ei ollutkaan helppo. Ja siellä loppumetreillä sitä ihan oikeasti on niin valmis synnyttämään vaikka kuinka pelottaisi, luonto kyllä hoitaa

Nyt kuumeilen ihan täysillä kakkosta ja raskaus ja synnytys ei pelota ollenkaan, vaan lähinnä se, että kuinka sitä kahden lapsen kanssa sitten selviää

Tsemppiä sinne, kaikki menee varmasti ihan hyvin! :hug: :heart: