Kun toinen lapsi lyö

Meillä on naapurissa 2-vuotias poika, joka on aina tilaisuuden tullen lyömässä ja repimässä 1-vuotiastani. Poika tulee pihallemme asti lyöminen mielessään. Tätä on jatkunut jo monta kuukautta. Pojan vanhemmat kyllä "kieltävät" lastaan, mutta eivät riittävän tiukasti ja vie kieltoa loppuun asti. He eivät ilmeisesti pidä asiaa kovinkaan kummoisena. Eivät koskaan edes pahoittele, jos puolustuskyvytön ja luottavainen lapseni rupeaa itkemään tukkapöllyn saatuaan. Joudun aina itse puuttumaan ja estämään lyömisen vanhempien seisoessa vieressä.Mielestäni pojan käytös ei ole enää normaalia eikä mikään ohi menevä vaihe, niin kuin hänen vanhempansa väittävät.Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun hyvä naapurusuhde on jo pahasti vaarassa?

 

Meillä on melkein kaksivuotias taapero joka lyö, tukistaa, raapii monesti ihan verille asti, puree pienempää sisarustaan. Ei siinä kuule 2-vuotias ole sen viisaampi mitä 1-vuotias. 2-vuotias kyllä ymmärtää puhetta, mutta ei se välttämättä muista enää hetken päästä mitä sille on sanottu, hei oikeasti mietipä itsekin 2-vuotiaan maailmaa, ei se oikeastikaan voi vielä ymmärtää kaikkea, asioiden syitä ja seurauksia. Kaikkemme tehdään vanhempina, mutta tämä vain meillä jatkuu. Aina ei jaksa todellakaan olla edes komentelemassa, monesti auttaa jos ei ole huomaavinaankaan. Tietysti jos selvä vaara uhkaa niin silloin puolustetaan pienempää mutta sekään ei aina auta. Sitten tullaan isin tai äitin kimppuun. Monesti meilläkin tämä vanhempi saattaa omia kavereita kiusata, mutta 1 ja 2 -vuotiaat eroaa kyllä sillai et 1-vuotias ei vielä osaa puolustautua eikä antaa takaisin samalla mitalla. Muttei edelleenkään myöskään 2-vuotias ole niin järkevä että osaisi toimia ko.tilanteissa aikuismaisesti ja sanoitko sinä nyt että luottavaisesti(?) niin kuin 1-vuotiaasi varmaan osaa vuoden päästä ?? :ashamed: :saint: Ja mullekin on kaikki vanhempien lasten vanhemmat sanoneet että se on ohimenevä vaihe.

 

Joo ja minäkään en todellakaan pahoittele jos lapseni jonkun muun lasta vähän höykkyyttää, sillä yleensä ko.lasten vanhemmat tajuavat että lapset ovat lapsia ja yleensä just nauravat tilanteelle ja sitä rataa, ja yleensä myös lapset ovat samalla mitalla antamassa meidän lapselle, varsinkin siinä iässä että on jo oppinut vähän elämään)). Eikä ne mitenkään mua koskaan syytä, siksi ei ole tullut mieleenikään koskaan olla pahoillaan. Tai kyllä sitä on hiukan pahoillaan, mutta koskaan en ole pyytänyt anteeksi, mutta lapseni olen laittanut pyytämään anteeksi, joskin se ei ole vielä oppinut sanomaan koko sanaa saatikka ymmärtämään kunnolla mikä siinä on ideana, SAATIKKA muistamaan sitä seuraavan tilaisuuden tullen JA -edelleenkin toistan itseäni: Lapset ovat lapsia.

 

\

Mielestäni pojan käytös ei ole enää normaalia

Pakko oli vielä nauraa tälle :ashamed: :ashamed:
Mun mielestä ei olis normaalia jos kyseessä olis 10 tai 20 vuotta vanhemmasta lapsesta kyse mutta että joku viitsii sanoa tämmöstä 2-vuotiaasta . Hienovarainen veikkaus, ettei Mimmulla ole lähipiirissä pieniä lapsia ollut, ainakaan moneen vuoteen, että tietäis mikä kuuluu normaalien lapsien normaaliin elämään.

 

Justjust... eli näin.... noh.. itselläni "kiltti poika", joka ei kyllä koskaan ole sitten varmasti käyttäytynyt "normaalin" lapsen tavoin ja teilannut pienempiään! Meillä samoin kuin teillä Mimmu, tuttavaperhe, jossa todella aggressiivinen poikalapsi.. saman ikäinen kuin omamme ja aina lyömässä, potkimassa, tuuppimassa jne.. tätä on jatkunut ihan yksivuotiaasta nyt viisivuotiaaksi asti.. Alussa minäkin ehkä enemmän ajattelin, että lasten touhuja, mutta omalle pojalle noita puremisia ja repimisiä ei kyllä koskaan tullut ja olen kyllä todella kielteisesti suhtautunut tämän kaltaiseen "lapset ovat lapsia"-meininkiin.. kyllä musta joku tolkku pitää olla! Ehdottomasti olen erottanut heti lapset ja jos äiti ei saa toruttua, niin minä saan, eikä tarvitse tulla jatkamaan leikkiä, jos aina päädytään tuohon samaan tilanteeseen.. Meillä on nyt kaksi vuotias tyttö myös, jolla enemmän tuota puremista ja leluilla hakkaamista, mutta aina erotan hänetkin toisista lapsista, jos "päälle käy" ja torun ja selitän joka kerta samat jutut, ettei saa ja miksi ei saa.. kyllä se musta on mun tehtäväni äitinä ja lapsen vanhempana!!! Ihan joka kerta!!! Jos sen antaa tapahtua, viestii lapselle, että lyöminen on kuitenkin ihan ok välillä tai ei sillä niin väliä ole... Napakka kielto aina ja "aseet" pois kädestä, varoitus, poisto paikalta tai vaikka jäähypenkkiä sitten, jos ei muuten tokene..

Olen Mimmu puolestasi huolissani myös, jos vanhemmat ei tämänkään lapsen kanssa saa tehtyä selväksi, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.. oman pienesi ei tarvitse moista sietää kuitenkaan.. tartu sinä toimeen, jos muuten ei tolkkua tule.. sitten vaikka kielto päälle, ettei pihallenne tulla ollenkaan, jos ei osata olla! Terkkuja pikkuiselle!

 

Jos lapsi lyö toista, siihen pitää puuttua jollakin tavalla, vaikka lapsi ois kuinka pieni tahansa. Ap:nä minä en jaksais kasvattaa toisten lasta ja veisin omani pois sen kakaran luota. siis en seisoisi ja katsoisi vierestä että lastani lyödään, vaikka lyöjä onkin vain 2v. ei siinä tarvitse muuta tehdä kuin ottaa oman lapsen syliin ja mennä keksimään uusia juttuja. niin minä ainakin toimisin.

 

Eihän tuossa ole tolkkua lainkaan. Kyllä 2 vuotiaan täytyy ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei, tuollaisessa tilanteessa. Ärsyttää oikeesti. Mulla on reilun vuoden vanha poika, joka jo tajuaa esim miten kissaa tai koiraa silitetään tai siskoa halataan, ei revitä, ei lyödä. Alusta asti kun napakasti kieltää tuollaiset tölvimiset niin perille menee.

 

Kiitoksia vastauksista hyvät äidit.Säteen vastauksista päätelleen kysessä on samanlainen vanhempi, kuin naapurimme. Minusta lyöminen ei ole hyväksyttävää ja siihen pitää vanhempien puuttua. Miten lapsi muuten tietäisi, miten muiden kanssa toimia?Vaikka tuntuu, ettei asia mene lapselle perille monista yrityksistäsi huolimatta, mitä luulet opettavasi lapsellesi, jos teeskentelet, ettet huomaa?Ongelmana tässä meidän tapauksessamme on juuri se, että vanhemmat eivät puutu.Sellaisesta lässyn-lässyn kieltämisestä ei ole mitään hyötyä.Mitenköhän asiat ovat muutamien vuosien päästä, kun lapset ovat isompia?Ja vielä sinulle Säde, kyllä tuttavapiirissäni on paljon pieniä lapsia, mutta he eivat käyttäydy agressiivisesti ja mikä parasta, vanhemmat osaavat, jaksavat ja uskaltavat puuttua jälkikasvunsa tekemisiin!

 

:wave: peesaan liina-lii:ta, Mimmua ja pahista ehdottomasti!

Vaikkakin... nyt olen itse tuossa tilanteessa, että oma (muuten niin kiltti) poikaseni on pari kertaa ehtinyt lapiolla kopauttaa naapurin poikaa päähän.

Minä kuitenkin puutun asiaan heti ja napakasti.. Tuota on nyt siis tapahtunut 2 kertaa. Otin poikasen käsistä kiinni, polvistuin hänen korkeudelleen, katsoin silmiin ja sanoin napakasti EI. Tuo tuntuu nyt tehonneen, ei ainakaan ole viikkoon nyt ruvennut lapiolla heilumaan.

Asiaan on puututtava heti ja tehtävä selväksi, että tuo ei vetele..

Ai niin, ja poikasen ikä meinasi unohtua. On siis nyt 1v 7kk vanha.. <br><br>

 

Lapset ovat niin erilaisia! Jos oma lapsi on ollut aina "enkeli", ei se tarkoita että kaikki purevat/lyövät/tönivät lapset olisivat huonompien vanhempien lapsia! Tai väärin kasvatettuja! Apua, jos te ihmiset ajattelette noin! Ja kaksivuotias on kyllä vielä tosi pieni ymmärtämään sitä että toiseen sattuu. Ja yksilölliset erot ovat tuossa iässä vielä huomattavia! Puheen ja ymmärryksen kehitys ei kulje samaa tahtia. Ja temperamenttierot ovat pienestä asti merkittäviä.

Meillä itsellä on 1v2kk poika, joka valitettavasti puree/lyö välillä muita lapsia. Viime aikoina on vasta alkanut vähän ymmärtää että muita lapsia voi silittää tai pussata, tätä olemme yrittäneet ohjata jo pitkään, nyt vasta onnistuneesti. Kieltäneet olemme aina tai vieneet tilanteesta pois. Olen myös sitä mieltä ettei aina kannata antaa purevalle lapselle kovasti huomiota teosta (tämä saattaa vain innostaa noin pientä), vaan parempi on ohjata esim. pussaamaan /silittämään tai ohjata tilanteesta pois.

Hienoa jos jonkun 1v jo "ymmärtää" sosiaalisia suhteita, suurimmalla osalla tämä ei vielä onnistu. Meidän pojalla muiden maistelemista on ollut jo alle kymmenkuisesta, aikaisin liikkumaan oppinut (aikaisin hamppat saanut) ja muista lapsista todella kiinnostunut poika ei tiennyt vielä muita keinoja kuin käyttää suutaan.

Alkuperäisen tilanteeseen: ymmärrän tavallaan myös naapureita, koska tilanne on tavallaan tuttu. Minusta itsestäni tuntuisi aivan kamalalta, jos tämä tapahtuisi meidän talossa ja minulle ei asiasta puhuttaisi, vaan esimerkiksi lopetettaisiin kaikki kontaktin minuun ja meidän perheeseen. Minusta olisi hienoa jos sinä Mimmu juttelisit naapurin vanhempien kanssa ja kertoisit miltä sinusta tuntuu tuo isomman lapsen käytös. Vanhemmat voivat olla turtuneita ja väsyneitä oman lapsensa toimintaan eivätkä välttämättä edes tiedä?/tiedosta lapsensa teon seurauksia! Hirveintä minusta on lapsien kannalta se jos pistät välit poikki naapuriin tällaisen seurauksena!

Me aikuiset osaamme keskustella toistemme kanssa, käytetään tätä taitoa. Jos naapurisi eivät ymmärrä huoltasi, eivätkä millään tavalla rajoita juttelemisenkaan jälkeen lasta, sitten tilanne on toinen.

 

minunkin on ihan pakko vielä jatkaa... luin viimeisimmät viestit. Olen ehdottomasti sitä mieltä että agressiiviseen käytökseen pitää aina puuttua!! "Huomiotta jättäminen" saattaa tarkoittaa sitä että poistaa lapsen tilanteesta ja kannustaa tekemään jotain muuta. Jatkuva kieltojen lateleminen ei välttämättä ole paras keino. Rajuotteisen lapsen kanssa on rankkaa elää, enkä usko että se kaikissa tapauksissa ainakaan vanhempien vikaa. Toisille meistä vaan sattuu haastavampitemperamenttiset jälkikasvut!

Mielestäni Säde-nimimerkin kirjoitus oli hyvä näkökulma muiden tuomitsemisen välissä! Jos itse toimii joka päivä rajuotteisen lapsen kanssa, löytyy ymmärrystä ehkä enemmän. Ns. "kiltin" lapsen vanhempi ei voi ymmärtää millaista on kun oma rakas lapsi käyttäytyy rajusti toisia kohtaan.

Lisään vielä että olen pahoillani sinun, Mimmu, tilanteestasi. Mutta löytyisikö keskustelulle ilman syyllistämistä aikaa naapureittesi kanssa? Voisitte yhdessä miettiä keinoja saada lyöminen loppumaan? Vanhemmilta saattaa olla lapsen kanssa jo keinot vähissä, varsinkin jos ovat yrittäneet kaikkensa (omalla tavallaan) ja jos tilanne on jatkunut lapsen kohdalla kauan! Mitä jos lähellä oleva aikuinen ohjaisi isompaa esimerkiksi silittämään sinun lastasi silloin kun tulee lyömään? Ja sitten kehuisi hyvästä suorituksesta! ?

Kaksivuotias ei tosiaan varmasti ole tarkoituksella "paha" tai "tuhma", vaan hän on oppinut vääränlaisen toimintamallin. Tai sitten kyseessä on todella ohimenevä vaihe, minäkin olen käsittänyt että tällainen vaihe tulee suurimmalle osalle lapsista, silloin kuin kielellinen kehitys ei vielä ole kovin pitkällä. Mutta puuttua siihen pitää, jollain tavalla.

 

Tarvitsee tosiaan keskustella asiallisesti naapurin kanssa ja sanoa, etten hyväksy lyömistä ja mitä voisimme tehdä asialle.Joka kerta, kun poika on selvästi tulossa lyömään, olen sanonut pojalle, että ei saa lyödä, silittää saat, ei lyödä. Joka kerta poika yrittää vaan lyödä ja yrittää useita kertoja peräkkäin. Milloin leluilla, milloin paljaalla kädellä.Ja äiti seisoo vieressä.Ainoat kommentit häneltä ovat olleet, että eikö lapsesi ole tottunut muihin lapsiin tai että tarvitsee ottaa toi lelu(millä oli lyömässä) pois, kun poika ei huomaa. En oikein osaa ottaa asiaa niin, että lapset on lapsia, kun toinen ei ole nahistelussa mukana.En voi antaa toisen lyödä lastani, pakkohan minun on häntä suojella!Lisäksi en halua oman lapseni luulevan, että lyöminen on sallittua.Tätä tilannetta on jatkunut jo useita kuukausia, ja sen alkaessa lapseni oli vasta 8-kuukauden ikäinen.En vain ymmärrä, miten jotkut voivat pitää sitä normaalina lasten välisenä nahisteluna.Penäänkin tässä aikuisten vastuuta, eihän 2-vuotias voi ymmärtää ja tahallaan tee pahasti, jos aikuiset eivät hänelle asioita opeta!

 

Samaa mieltä Mimmu, ei saa hyväksyä aggresiivista käytöstä. Pitää puuttua jo varhain, milloin muuten oppii? Vai annatteko rikkoa esineitä kotona, koska ei kuitenkaan ymmärrä???? Lapsen opettaminen vaatii valitettavasti toistoa, jotkut asiat enemmän, jotkut vähemmän. Mutta aggressiivisuutta muita kohtaan ei saa hyväksyä. Itse häpeäisin, jos oma lapseni kävisi muiden kimppuun. Kieltäisin ja veisin pois paikalta. Lapsi ei toki vielä ymmärrä asioita 2-vuotiaana isomman lailla, mutta kasvatus on aloitettava jo silloin, ei vasta vuosia myöhemmin. Vastuu on vanhemmilla.

Eri asioilla on erilainen prioriteetti. Toki en pidä siitä, että keittiön kaapit tutkitaan yhä uudelleen, mutta järkevällä sijoittelulla ei asialla ole väliä ja lapsikin oppii laittamaan tavarat takaisin. Sen sijaan turvaistuimessa istutaan kiinnitettynä AINA itkusta ja protestoinnista välittämättä. Keskustan kadulla ei vilkas lapseni saa liikkua vapaana, vaan valjaissa/vaunuissa. Vastuu on minulla, lapsen tulee oppia ajan kuluessa. Kaikessa ei voi kieltää, mutta jotkut asiat tulee tehdä huolimatta siitä, että hankaluutta tulee lapsen kanssa. Hampaatkin pestään aamuin illoin ajoittaisesta protestoinnista huolimatta.

Lapsi tarvitsee rajat.

Omakin ollut pureva lapsi, ei onneksi muita lapsia kohtaan, vaan omia vanhempia, vauvavaiheessa 1-2 hampaalla kun se oli hauskaa meistä aikuisista ja tuli virheellisesti naurettua (=hyväksyttyä asia). Myöhemmin on toruttu järjestelmällisesti ja pitkään ja nyt on pureminen vihdoin loppu.

 

useilla lapsilla todellakin on tälläinen ohimenevä agressiivinen aikakausi, mutta ei se välttämättä mene ohi jollei siihen puututa ja lapselle kerrota että se on väärin (uudestaan ja uudestaan ja uudestaan)
2vuotias ei vielä ymmärrä mutta aikuisten on ymmärrettävä ja toimittava jotta lapsi vaikka 3vuotiaana jo ymmärtäisi ja osaisi hillitä itseään.

 

Tottakai lyömiseen pitää puuttua, eihän niin saa tehdä, ei EDES sillä livulla, että kun hän nyt on niiiiiin pieni eikä ymmärrä. No juu, eihän se opi ymmärtämäänkään, jos vanhemmat ajattelee noin. Lapset on lapsia, se on totta, joukossa tulee kärhämää, tottakai, mutta rajansa kaikella. Pystyisitkö itse tekemään töitä, jos toinen häiritsis koko ajan, sihteerikköä vaikka heittelemällä paperit pitkin mäkiä tai kokkia piilottelemalla kattilat Minä kyllä itte kiellän toisen lasta jos oma saa nyrkistä kaikenaikaa, mutta kyllä pidän vastaavasti reilulla kädellä huolta myös siitä, ettei omanikaan mukiloi toisia. Ja jos näin käy, anteeksi pyydetään. Tuleepa oppi siihenkin samalla

 

En ole kuitenkaan tarkoittanut ettenkö yrittäisi kaikkeni tehdä että lapsestani kasvaisi kunnon kansalainen. Sanoinhan että laitan lapseni pyytämään anteeksi jos satuttaa toista. Ja sanoinhan että kaikkemme teemme vanhempina. Ja juuri sitä tarkoitin että jos aina vain joku tietty juttu jatkuu, olen huomannut parhaaksi keinoksi olla siten, ettei ole huomaavinaankaan koko tapahtumaa. Siis tämä ei ole nyt sitä että jos lapseni lyö kaveriaan, ettenkö puuttuisi asiaan! Eli en ole niin kuin naapurisi, mietin itsekin saako musta nyt sellaisen kuvan! Ei mun mielestä ole oikein naapuriltasi, jos hän ei OIKEASTI yritäkään kasvattaa lastaan. Kannattaa ottaa asia todellakin puheeksi, niin sullekin selviää onko asia oikeasti niin ettei hän koskaan kiellä lastaan. Harmi jos näin tosiaan on.
Kyllä meillä käytetään rajusti EI-sanaa, selitetään, neuvotaan, ohjataan ja muuta. Vaan jos vaikka lapseni lähestyy vaunuja, joissa pikkuvauvamme nukkuu, ja katsoo mua ilkikurisesti olkansa yli, niin jos en ole huomaavinaankaan, hän ei mene vauvan luokse ollenkaan. Mutta jos syöksyn hänen peräänsä, hän vain kiihdyttää vauhtiaan ja saattaa ehtiä rääpäistä vauvaa ennen kuin ehdin ottaa hänet pois. Ja jos näin ehtii tapahtua, seuraa kunnon kasvatussaarna tms Tai toinen keino on että keksii nopeasti jonkun kiinnostavan jutun vanhemmalle, jos huomaa hänen menevän lapsen luo siinä mielessä että kohta rääpäsee. Sen olen itse huomannut auttavan. Siis yritän siirtää lapsen huomion muualle ettei hän tekisi ilkeyttä ja jos tekee niin tietysti puutun asiaan!!

 

\

Joo ja minäkään en todellakaan pahoittele jos lapseni jonkun muun lasta vähän höykkyyttää, sillä yleensä ko.lasten vanhemmat tajuavat että lapset ovat lapsia ja yleensä just nauravat tilanteelle ja sitä rataa, ja yleensä myös lapset ovat samalla mitalla antamassa meidän lapselle, varsinkin siinä iässä että on jo oppinut vähän elämään)). Eikä ne mitenkään mua koskaan syytä, siksi ei ole tullut mieleenikään koskaan olla pahoillaan. Tai kyllä sitä on hiukan pahoillaan, mutta koskaan en ole pyytänyt anteeksi, mutta lapseni olen laittanut pyytämään anteeksi, joskin se ei ole vielä oppinut sanomaan koko sanaa saatikka ymmärtämään kunnolla mikä siinä on ideana, SAATIKKA muistamaan sitä seuraavan tilaisuuden tullen JA -edelleenkin toistan itseäni: Lapset ovat lapsia.

Niin ja jos mua luulet samanlaiseksi kuin naapurisi tämän perusteella ni väärin meni. Mun lapsen kaverit on samanikäisiä ja just samanluontoisia et antavat takaisin ja heidän vanhempansa meidän molempien tosi hyviä ystäviä, ettei ehkä siksi ole tullut mieleen pahoitella noita lasten kärhämiä, koska ne tuntuvat kuuluvan asiaan silloin kun kyläillään puolin ja toisin. vaikka silloinkin tietysti me sanomme lapselle tiukan ein ja ohjaamme oikeaan käyttäytymiseen. JA: ehdottomasti jos kyseessä olis pienempi, avuttomampi ja vieläpä naapurin tai muun tuntemattomamman lapsi niin ehdottomasti pyytäisin lapseni puolesta anteeksi, kuten olen tehnytkin jos on tuntematonta yrittänyt lapsi tuuppia. Ja lapseni myös laitan pyytämään anteeksi. Ja tekisin kaikkeni ettei tätä jatkuisi. eli älä turhaan luule mua naapurisi kaltaiseksi :hug:
toivottavasti asianne selkenee parhain päin!

 

En lukenut edes koko ketjua, mutta kommentoin vaan, että meidän leikkikentällä on yksi n. 2v. poika joka on paljon agressiivisempi kuin muut ikäisensä. Muut nahistelevat kohtuudella, mutta tämän pojan läsnäollessa omaakin tenavaa täytyy pitää tiukemmin silmällä. Tämän pojankana äiti ei siihen paljoakaan puutu. Poika siis lyö heti toisen tullessa sopivalle etäisyydelle, tönii kumoon jne.

Enkä koe itse olevani herkkänahkaisempia äitejä lapset saavat rauhassa kinastella leluista ja oppia pitämään puoliaan, mutta jos joku selvästi käyttäytyy vaarallisesti niin kyllä kai siihen täytyy jonkun puuttua.

 

Kaksivuotias ei tosiaan vielä itse voi ymmärtää, miksi lyöminen on väärin, vaikka sitä kuinka hänelle yritettäisiin selittää. Mutta juuri siksi pienen lapsen vanhemman haastavana tehtävänä onkin estää muiden satuttaminen. Tosiaan "aseet" pois heti kun ollaan käymässä toisen kimppuun, ja kaksivuotiaalle voi jo antaa parin minuutin jäähyn toistuvasta kieltojen rikkomisesta. Tietenkään vanhemmat eivät ehdi aina joka väliin, ja varmasti on tosi turhauttavaa kun oma lapsi ei tunnu muuta olevan tekemässäkään (eivätkä rauhallisemman lapsen vanhemmat voi edes ymmärtää miten turhauttavaa se on), mutta onneksi iän myötä ymmärrys karttuu ja lapsi keksii muita tapoja ottaa kontaktia ja ilmaista turhautumistaan. Tässä häntä pitäisi yrittää tukea, ja samalla kaikin tavoin estää häntä kiusaamasta heikompiaan.

Tilanteisiin puuttumattomuutta ei voi perustella sillä, että silloin lapsi vain hyökkää vanhempiensa kimppuun. Aikuinen pystyy pitämään kaksivuotiaan paikoillaan. Aikuisen pitää pystyä siihen uhmaikäisen kanssa, ja juuri omat vanhemmathan ovat ne, joihin lapsen on saatava negatiivisetkin tunteensa purkaa.

Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin minusta tärkeintä on miettiä oman lapsen hyvinvointia. Naapureita en lähtisi agressiivisesti syyttämään kärsityistä vääryyksistä, vaan yrittäisin asiallisesti ottaa puheeksi, että kun teidän pieni on täysin puolustuskyvytön, niin naapurin lapsella ei ole asiaa teidän puolelle ilman aikuista saattajaa (joka myös vahtii ettei pienempää lyödä) ennen kuin tämä vaihe on mennyt ohi. Jos tätä sääntöä rikotaan, niin voit ihan hyvin napata muksua kainaloista ja siirtää hänet omalle puolelleen jo ennen kuin hän on ehtinyt käydä lapsesi kimppuun. Kuten sanottua, aikuinen pärjää kyllä kaksivuotiaalle, vaikkei se aina mukava kokemus olekaan. Ehkä määrätietoinen asiaan puuttuminen saa hyökkäykset loppumaan piankin. Meillä ainakin huomaa, että vaikka omia vanhempia ei aina kuunnellakaan, niin hiukankin vieraampien ihmisten asiallinen ohjaaminen on hämmästyttävän tehokasta.

 

Itseäni myös kenkuttaa nuo lapset, jotka lyövät. Ymmärrän, että useimmat jossain vaiheessa sitä kokeilee, mutta itse ainakin heti ottaisin pois ja tarkkailisin vieressä, että ei tuollainen riiviö pääse irti toisia pieniä satuttamaan.

Mun nuorin poika 1.5 vuotta vanha ja tuntuu myös usein kerhossa saavan köniin toisilta pieniltä, äidit juuri välitä ja kiellä, tekisi mieli kohta kunnolla puuttua asiaan, kun vähän vaan kaukaa huudetaan, että ei noin saa tehdä, sama tavaroiden poisottamisessa. Ei se auta, pitää mennä ja ottaa lapsi pois ja kun jo ymmärtää, rangaista jotenkin.

Mulla kolme poikaa ja kukaan ei ole toista koskaan lyönyt eikä ottanut tavaroita pois, vanhimmat jo 13v ja 10v. Tiedä vielä pienimmästä, mutta jos näin käy, niin aina, kun vain voin, olen kyllä vieressä ottamassa pois.