Kun uhmis hallitsee koko huushollia!

Mä oon niin loppu.. Tunnen itseni ihan kamalaksi äidiksi, kun menen jatkuvasti lapsen tasolle. En jaksa enää.. Tuntuu, että vajaa 3v hallitsee ihan koko kotia, vaikka meillä on kunnon säännöt ja pyritään olemaan mahdollisimman johdonmukaisia..

Koko taloyhtiö kaikuu ja raikuu, meiltä kuuluu vain raivoa ja itkua päivät pitkät.. Oikeesti milloin tää loppuu, ja miten ootte selvinneet? Kyseessä siis erittäin voimakastahtoinen jääräpää.

 

up

 

mä mietin kanssa, että voi elämä niitä vanhempia, jotka oikeesti pystyy hillitteen ittensä eikä huuda lapselle, kun se on tehnyt jotain kiellettyä sataviiskyt miljoonaa kertaa kielloista huolimatta!!! Kaikki kunnia niille vanhemmille OIKEESTI...

Vaikka sitä kuinka laskis itse sataan ennen kuin räjähtää, niin kyllä sitä raivoomista vanhemmiltakin tulee---->meillä ainaskin. -huokaa-

Rankkaa tämä lasten kasvatus, meilläkin kuri ja selkeet säännöt asioihin, mutta monen monta kertaa täytyy lasten kuitenkin kokeilla rajoja...ja ihan kaikissa asioissa...tuntuu, että päivät alkaa jo riitelyllä...lapsi ei pue itse tai käy pissalla ennen ulos lähtöä...
Voimia arkeen :heart:

 

Muistan ajan, ja olihan se rankkaa. Lapsen on uhmaiässä pakko saada tilaa sille uhmalle, ei voi kieltää ja vaientaa... me sanottiin muksuille et se huuto häiritsee muita, mutta jos on pakko huutaa niin voi mennä saunaan (voihan olla joku muukin paikka). Siellä saa huutaa niin paljon kuin haluaa eikä "häiritse" muita, kuuluihan se toki sieltä, mutta siellä oli tylsä huutaa kun piti yksikseen olla eikä ollut ketään "uhria". Huom! Sauna EI ollut rangaistuspaikka vaan paikka jossa lapsi sai tyydyttää tarvettaan häiritsemättä muita. Lycka till ja jaksamista !

 

Ootteko kokeillu nauhottaa tai videoida lapsen kiukkukohtauksia ja sitten kun on tyynempää, niin näyttää tai kuunnella niitä lapsen kanssa? Joillekin tämä tepsii hyvin joillekin taas ei. Meillä 3v. kiukuttelee lähinnä niin, että haluaa jotain ja kun oon sanonu tarpeeksi monta kertaa ettei saa, niin lähden toiseen huoneeseen. Jos taas esim. heittelee junaratoja, niin junarata lähtee varastoon jne. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, useimmilla. Jaksamista!

 

Meillä kanssa tosi jääräpäinen uhmis :headwall: Ei usko, ja saa aivan käsittämättömiä raivareita |O

Meillä myös tossa nurkassa jäähypaikka johon joutuu miettimään tekojaan jos ei kiellot mene hyvällä perille :heart: Jonkun kerran on istunut siellä ja huutanut, mutta kun olen sanonut ettei äiti kuule huutamista... on rauhoittunut tosi nopeasti ja on voitu yhdessä keskustella ja pohtia mikä meni väärin ja miksi jouduttiin jäähylle :saint:

Nyt on mennyt jo pitkänaikaa sana yhdellä kertaa päähän ja kielletty asia jää siihen, meillä on myös käytössä palkitsemis taulu, eli kun asiat menevät sääntöjen mukaan saa jonkun mieluisan palkinnon... :flower:

Toki raivareitakin tulee, mutta meillä ei lähdetä niihin mukaan vaan saa raivota juuri saunassa raivonsa pois kaikessa rauhassa ja tulee sieltä sitten kun onn huutonsa huutanut, ei todellakaan viihdy kauan kun ei ole mitään kohdetta huudolle

Lasten kasvatus on todella pitkäjänteistä ja hermoja raastavaa, joten onnea kaikille matkaan :hug: :hug:

 

Meillä neiti täyttää ensi kuussa 3v ja elämä on mennyt varsinkin nyt kesälomien jälkeen ihan mahdottomaksi. Tarhassa on käynyt loman jälkeen nyt 3:tta viikkoa ja huudon kanssa sinne lähdetään (vaikka ennen kesälomaa meni hyvin). Siellä tosin osa hoitajista ja kavereista vaihtunut joten voipi vaikuttaa osaltansa. Mutta kun meillä on tähän asti AINA käyty yöunillekin tosi hyvin, ei ole tarvinnut paljoa nukutella tms.. mutta nyt itkun kanssa sinnekin :headwall: Olen nyt muutaman kerran joutunut "nukkumaan" lapsen sängyssä hänen vierellään sen aikaa että nukahtaa. Tyttö haluaisin meidän väliimme, mutta tuohon emme haluaisi lähteä kun tähänkin saakka pärjätty hyvin näin. Tässäkin saattaa osa syynä olla että vajaa kuukausi sitten muutimme uuteen kotiiin, mutta alku meni kyllä tässä asiassa hyvin, tämä ilmiö tullut nyt viikon sisällä..
Muutenkin neiti räjähtää "tyhjästä" ja silloin on taas maailmankirjat sekaisin. Meillä on jouduttu huutamaan niin paljon, että varsinkin äipällä rupee olee nyt tosi paha mieli asiasta. Ja eilen kun illalla tytön vieressä sängyssä olin, hän sanoi että haluaa mamman ja vaarin tänne ja kysyin mihis me vanhemmat menemme, niin vastaus oli "jonnekin muualle" ja sanoi ettei tykkää olla meidän kanssa :'( Ennen nukkumaan menoa seurasi siis taas riita ja sekös varmasti neitiä harmitti, mutta tuollaista ei ole kiva kuulla siltikään. Onkohan tässä jotain tehty nyt väärin :'(

 

Huh huh. Sain juuri raivottareni nukkumaan jälleen yhden kauhean päivän jälkeen. Neiti täyttää kohta 3v ja uhmaa on ollut jo reilun vuoden, mutta nyt se tuntuu todella räjähtäneen käsiin...

Kiljuminen, raivoaminen, maahan heittäytyminen, karkailu, komentaminen, ruuan kanssa pelleily ym ym ym kaikki yltyneet ihan uskomattomiin mittasuhteisiin viimeisen kuukauden aikana.

En ole aikoihin käynyt lukemassa täällä tekstejä, mutta nyt oli pakko, kun mietin jo, ettei tää voi olla enää normaalia. Nyt kaksi päivää olen vain kauhulla katsellut sitä raivon määrää... Aiemmin olen enemmän tai vähemmän normaalisti välillä jaksanut oikeaoppisesti kasvattaa ja välillä (usein...) itsekin suuttunut, mutta tuntuu, että nyt mennään jo niin korkealta ja kovaa, etten voi kuin tuijottaa kauhuissani itsekin.

Meillä on älykäs ja kovin viehättävä tyttö, mutta minulle usein tosi ilkeä. Puree ja raapii, äiti mene pois, älä tule, älä puhu, älä koske... Aina on rajat ollut, rutiinit ja jäähyt ym, ja ei sanottavasti kyllä vaikuta käytökseen. Mä en tiedä miten tästä eteenpäin, tuntuu tosi pahalta niin itseni kuin tytön puolesta. Kyllä ottaa molemmille koville...