Kun vauvan suuri koko pelottaa... :(

historiaa ensin: eka syntyi 39+1 ja oli vaivaiset 3310g, suht keskikokoinen. toinen syntyi 41+0 ja oli 3950g, ihan ok vielä mielestäni mutta ei tarviis yhtään ton suurempi ollakaan. no nyt on menossa 34+3 ja jo 33+0 viikoilla kohdunkorkeuskäyrä huiteli samoja lukemia kuin edellisestä 37+ viikoilla. sanoi neuvolatäti ettei alle neljän kilon ihan takulla jää jos LA:han menee...

mua alkaa tosissaan pelottaan vauvan suuri koko.. en missään nimessä haluaisi sektiota vaan sen takia että vauva on kasvanut liian suureksi, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan/pelottamaan että siihen päädytään.. en itsekään ole mikään iso tyttönen, 160cm ja normaalisti painan 50kg, miksi ihmeessä mä pusken näitä jättivauvoja?

jos joku haluaa jakaa samanlaisia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni. ajatukset on päässä ihan sekaisin, kun synnytys alkaa pelottaan niin paljon :ashamed:

 

Meillä esikoinen painoi 4,7kg ja sektiolla syntyi piiiitkän punkemisen jälkeen. Toista sitten kauhulla odotin, kun esikoisesta meni painoarviotkin ihan pieleen. Toinen syntyi sitten alakautta ja painoi "vain" 4,3kg. Kannattaa pyytää kunnollisia kokoarvioita ja tarvittaessa keskustella ajan kanssa äitipolilla tai neuvolassa (mieluummin sairaalan puolella, jos haluaa että tiedot välittyvät synnytyssaliin saakka), jos mietityttää. Itsellä helpotti, kun oli kirjattuna ja "luvattuna" tarvittaessa sektio, mikäli synnytys ei etene normaalisti tai rupeaa äiti olemaan enemmän kun kauhuissaan. Kakkosen synnytys oli mielestäni hyvä kokemus, vaikkei ihan helpoimmasta päästä sekään...

 

Meillä esikko 3440g ja toinen olikin jo 4620g.. Siitä eteenpäin vauvat ovat olleet 4kg, 4.4kg ja 4.1kg.
itse olen 164cm. Synnytykset ovat menneet suorastaan helposti, ponnistusvaiheet kesti esikoisella 13min ja muilla 1min-2min. Repeämiä ei ole tullut, lähinnä nyrhäisyjä.
Kuopuksen synnytys oli lähes kivuton. Ei aina iso koko merkkaa vaikeaa synnytystä.

 

Mullakin esikoinen oli yli 4800g mut aikast mukavasti meni, kesti toki 14h ja olin aika poikki -väsynyt sen maratoonin jälkeen. Itsellä pituutta melkein 180cm et hyvinhän se mahtu -mut koko oli yllätys kaikille. Ei kuulemma tarvii kasvaa liian suureksi. Toista nyt odotan -en pelkää vaikka olis 5kg, mut tavallaan toivon ettei anneta mennä yli. Meen nyt viikolla 38 eli torstaina painoarvioon -ihan mielenkiintoista. Suosittelen et pyydät pääsyä ä.polille -vasta tosiaan joskus viikolla 38(silloin osaavat jo sanoo miten tullaan toimimaan). Onko sulla kaikki sokerit ok? Mut onneks olet jo kaks synnyttänyt -eli vaikka olis isompi varmasti selviit ok. itse luotan siihen et paikat on löysemmät ja antaa periksi. kannattaa vaatia itse seurantaa ja kertoa pelosta -se varmasti helpottaa.

 

Meillä oli kans neiti 4750 g..Lääkäri meinas et REILUSTI ALLE 4 kg:n jää mutta...Kaikki meni hyvin, 1 tikki jne .Mä oon 165 cm,hyvin mahtu tuleen mutta olihan se vähän yllätys et noin iso.Neiti käynnistettiin viikolla 42.

Nyt ootellaan kolmosta ja ens ma on ultra katotaan kokoa ja mietitään mahd. käynnistystä.Mä en halua et menis ainakaan yli enää..Sokerit on otettu tän raskauden aikana 2 kertaa,ne on ollu ok.Eikä painoakaan oo tullu ku 7 kg mutta jäi mulle pieni pelko kans tuosta koosta.. :ashamed:

Katsotaan kuinka meidän käy..

 

Meillä esikoinen oli 3980g ja toista odottaessa tunsin että iso vauva tulee. Lääkärit ja neuvolantäti vähättelivät ja sanoivat että kuulema korkeintaan esikoisen kokoinen ja blaa blaa. Kokoarvioon ultralla eivät suostuneet. Itse veikkasin tytön painoksi 4500-4600g ja neuvolantäti piti mua aivan tollona, välillä korotti ääntä kun en uskonut häntä. Yksi lääkäri sanoi, kun mietin että entäs jos vauva ei mahdu ulos ja meinaa käydä huonosti jne. että ei mietitä sellaisia ja lätkäisi neuvolakortin käteen :xmas:
Itkin ja mietin että olenko seonnut kun olen huolissani lapsesta... Meni vielä 12 päivää yli lasketun ajan, joten olin tosi kypsä ja aika hermona :/
Tyttö oli sitten 4850g, minulle tuli symfyysin diastaasi mutta tytölle ei onneksi käynyt kuinkaan. Oli kylläkin kakannut lapsiveteen ja ollut siellä liian pitkään, joten vakava tulehdus oli sen takia... Kätilö ei ollut uskoa neuvolan toimintaa. Neuvolantäti oli kuin ei mitään, vaikka selvästi joka kerta sanoin että olen huolissani ja haluan että asioita tarkistetaan. Vaihdoin siis neuvolantätiä.
Nyt olen raskaana viikolla 33 ja EHKÄ käynnistetään viikolla 38. Maha on todella iso kaikkien mittapuiden mukaan ja vauvan painoarvio on melko reilun puoleinen. Viime painoarviosta on kylläkin jokunen viikko aikaa ja seuraava painoarvio tehdään vasta silloin rv 38. Aion olla tiukkana enkä suostu odottelemaan sen pidempään :xmas:

 

Meillä esikoinen oli 3980g ja toista odottaessa tunsin että iso vauva tulee. Lääkärit ja neuvolantäti vähättelivät ja sanoivat että kuulema korkeintaan esikoisen kokoinen ja blaa blaa. Kokoarvioon ultralla eivät suostuneet. Itse veikkasin tytön painoksi 4500-4600g ja neuvolantäti piti mua aivan tollona, välillä korotti ääntä kun en uskonut häntä. Yksi lääkäri sanoi, kun mietin että entäs jos vauva ei mahdu ulos ja meinaa käydä huonosti jne. että ei mietitä sellaisia ja lätkäisi neuvolakortin käteen :xmas:
Itkin ja mietin että olenko seonnut kun olen huolissani lapsesta...

Kuulostipa niin tutulta, että pitää kirjoittaa meidänkin tarinaa. Meillä siis esikoinen painoi 3820g ja synnytyksessä murtui solisluu ja mulle jouduttiin tekemään iso eppari että tyttö mahtui ulos. Toista odottaessani tunsin myös, että iso vauva on tulossa, selvästi esikoista isompi. Neuvolassa asiaa vähäteltiin ja neuvolantädin painoarviot olivat mitä sattuu, myönsi kyllä että isompi on tulossa kun edellinen mutta ei mikään jättivauva. Vaadin pääsyä sairaalaan kokoarvioon ja kätilön juttusille. Pääsinkin, mutta lääkäri oli päivystysvuorossa ja kaksi synnytystä oli käynnissä missä häntä tarvittiin ja niin jäi se kokoarvio silloin viikolla 38 tekemättä. Kätilön kanssa juttelu teki hyvää, sain käydä läpi esikoisen syntymästä jääneitä pelkoja ja lähdin suht hyvillä mielin kotiin. Koko ajan suurin pelkoni oli siis sektioon joutuminen vauvan suuren koon takia, siis sen takia että vauva päästettäisiin kasvamaan niin isoksi ettei se enää mahtuisi syntymään. Viikolla 40 pääsin sitten kokoarvioon kun sitä vaadin ja vaadin, mutta pelkäämäni "vahinko" oli ehtinyt jo tapahtua. Vauvan kokoarvio oli 4,4 - 4,7kg. Tästä huolimatta lääkäri totesi, että kahden viikon päähän kontrolli, ei tässä nyt mihinkään aleta. Minä väänstin itkua peloissani, että miten minä saan sen kokoisen vauvan hengissä ulos enää kahden viikon päästä, niin lääkäri totesi vaan että 6 kiloisia vauvojakin syntyy. Sen jälkeen ei paljon öitä nukuttu, tosin parin yön jälkeen aamulla sitten menikin vedet ja vyöhyketerapian avulla saatiin supistuksetkin alkamaan ilman käynnistelyjä. Synnytys kesti 16h, ponnistus 1h 17min ja lopulta tuli lääkäri ultralla katsomaan ja totesi että vauva on kasvotarjonnassa ja pää vinossa - kiireelliseen sektioon. Vauvan koko yllätti kaikki paitsi minut, 4770g ja 52,5cm. Kysyin sektion tehneeltä lääkäriltä heti kun vauva oli mitattu, että olisinko minä voinut saada sen synnytytettyä vai oliko vika minussa. Lääkäri totesi, ettei tuon kokoinen vauva olisi voinut missään tapauksessa mahtua minusta alateitse kun oli vielä virheellisessä tarjonnassa. Synnytyksestä itsestään ei jäänyt hirveän huono muisto, vaikka se huomattavasti paljon kipeämpi olikin kuin esikoisen eikä sitten loppuun asti onnistunut. Saivat minut myös uskomaan, että vauvalle oli parempi saada olla syntymässä luonnollisesti, kokea syntymä tavallaan ennenkuin sitten viime hetkillä leikattiin ulos, kuin että olisi menty leikkaamaan täysin yllättäin ja äkkiarvaamatta, mikä on täysi shokki vauvalle joka siellä lämpimässä ja turvassaan kelluu. Sen sijaan sitten komplikaatiot joita tuli, olivat rankempi kokemus. Edelleen, jos seuraavaa uskallan ajatella, sektio on suurin pelkoni ja toivon yli kaiken että seuraava vauva olisi sen kokoinen ja syntyisi sen verran ajoissa että mahtuisi normaalisti syntymään.

Onko teillä muilla kellä isoja vauvoja mitään käsitystä/tietoa siitä, miksi vauvat on olleet isoja? Itsellä molemmissa raskauksissa tehtiin sokerirasitus missä ei mitään, painoa tuli normaalisti ja söin suht terveellisesti ja liikuin, tässä toisessa raskaudessa varsinkin vielä enemmän kun esikoinen on alle 2v..että ei paljon ehtinyt löhöillä eikä laiskotella.

 

Minulla esikoinen oli isokokoinen: 4930g, 56cm pipo 38,2cm. Vauvan suuri koko ei ollut muilla kuin minulla tiedossa. Sokerirasituksessa tosin kävin pariinkin otteeseen, niissä kaikki hyvin. Kokoarvio oli alle 3700g. Että tietoa ei kyllä ole miksi vauva kasvoi sitten näin isoksi, olisiko niissä sokereissa ollut kuitenkin jotain häikkää?? Painoa mulle tuli raskausaikana 8kg, ja jo laitokselta lähtiessä olin alle lähtöpainon. En oikein osaa muuta neuvoa sanoa kuin luottakaa itseenne ja tunteeseen siitä että vauva on iso. Vaatikaa kunnollista kokoarvoita ja mahdollisesti käynnistystä! Itse en kyllä ole enää valmis synnyttämään alateitse 5kg vauvaa... Oli se sen verran karmaiseva kokemus, vauvalle ei onneksi tullut kuitenkaan mitään pahempia vammoja (solisluu murtui).

 

bullet mä luulen et meillä isot vauvat johtuu vaan geeneistä. itse ollaan oltu siinä 4kg ja risat ja nyt näyttäis et mun sukupolvi synnyttää 4,5 kg ja risat. joillain on kyl ollut sokerit koholla -et se olis yks syy. Mulla painoo tullut 20kg molemmista, kakkonen mahassa edelleen. Pyysin kans et pääsen painoarvioon ja viikolla 37 oli 4200g -ihan ok viel. laskettunapäivänä saa sit häädön -on jo niin valmis. Meillä pääsi tosi hyvin arvioon ja kaikki otti asian tosissaan, eikä sitä vähätelty. Ei se oo äidin eikä lapsen edunmukaista ottaa liikaa riskejä. Esikoinen on tavallaan aina yllätys -mut toisest osaa jo olla jotainn mieltä.

Synnytys lähenee. jännä nähdä onko alle 4500g

 

viikolla 38 tehtiin arvio

 

Mä olen koko ajan tiennyt, että vauva on hieman iso, mutta 36+6 tehty painoarvio silti yllätti mut täysin. Synnytyspainoarvio on noin 4,5kg tai enemmänkin. Pelottaa ihan hirveästi, olo on todella ahdistunut. Vaadin saada ajan äitiyspolille juttelemaan asiasta ja mä tahdon käynnistykseen mahdollisimman pian, neuvolassa todettiin meinaa, että vauva ei ole vielä tulossa.

Oon kärsinyt jo viikkoja kovista kivuista, nukkuminen ei onnistu. Nyt oon vaan itkenyt viimeiset 3 päivää omaa oloani ja pelkoani liian ison vauvan synnyttämisestä. Vaikka kuinka parkuisin käynnistystä, voiko olla, ettei ne sitä mulle anna? Meinaa lääkäri vaan totesi, ettei suuri paino ole syy käynnistämiseen.

 

Meillä esikko 4240g py 38cm ja tuli maailmaan käsi poskella. Synnytys käynnistettiin koon vuoksi vähän ennen la. Eteneminen pysähtyi 9cm useiksi tunneiksi ja synnytys oli tosi kipeä. Ponnistusvaihe kesti vain 28min, mutta silti vaikea, 2. asteen repeämät.

Toinen syntyi 2 viikkoa sitten (1,5v jälkeen). Synnytys jälleen käynnistettiin kokoarvion jälkeen rv 39+. Painoa kaverilla vain 4030g. Synnytys helppo ja ponnistusvaihe vieläkin helpompi. Loppui, kun luulin vasta alkavan. Ei minkäänlaisia repeämiä tai nirhaumia. Jos vielä jälkikasvua tulee niin en ole enää niin hanakasti käynnistystä toivomassa. Kunhan ei aivan 5kg:ksi kasva

 

Ja mulla siis käynnistykset nimenomaan painoarvion takia. On melko sairaala/lääkärikohtaista...

 

Meille syntyi seuraavana päivänä viime viestistäni poika käynnistyksellä. Ei olleet kokoarviot ihan oikein, poika oli 4kg syntyessään rv 37+2 (veikkasivat 3,4 kg). Eivätkä olisi käynnistäneet koon takia, vaan oman henkisen ja fyysisen väsymykseni takia sen sain. Onneksi näin, sillä pojalta murtui solisluu ja hän oli aika mustelmilla ja turvonnut synnytyksen jälkeen. Myös tippaan poju joutui ison kokonsa takia 3 päiväksi. Viikkokin lisää raskautta ja poika ei olisi mahtunut enää ulos alakautta.

 

meillä piti olla ultrien mukaan iso vauva. Vielä 3 pvää ennen syntymää ultrattiin yli 4,5kg, mutta neuvolan täti ja minä itse emme uskoneet vauvan olevan niin suuri. 42+0 syntyi 3500g tyttö, kilon pienempi kuin arvio. Selitys löytyi tavallista pidemmistä koivista, eli reisiluun mitta oli vääristänyt koko ultran kokoarvion! =) Näinkin voi käydä siis!

 

Meillä on kaksi tyttöä,jotka ovat painaneet syntyessään 4335g ja 4010g :heart:
Esikoinen (4335g)syntyi imukupilla auttaen ja toinen ihan normaalisti =)
Esikoisen iso koko oli yllätys,mutta toista odottaessa olinkin varma,että hän on myös yli 4kiloa
Toisen tytön paino arvio oli 3,5 kiloa vielä ennen syntymääkin,joten pieleen meni painoarvio :/

 

Hei kaikki, mulla ollut yksi alatie synnytys 21h ja ponnistus päälle 1h, seuraava synnytys olikin suunniteltu sektio. Jäi sektiosta hyvät muistot ja kaikki meni tosi mutkattomasti, eikä lapsella kyllä näyttänyt olevan mitään shokkeja. Imetys käynnistyi paremmin kuin ekalla kerralla ja vauvakin kovin rauhallinen. Eli älkää menettäkö yöunianne ainakaan sektion pelossa.

 

Esikoinen syntyi 4430g:na ja olin juuri menossa käynnistykseen (osittain oma pyyntö, osittain lääkärin suositus). Mutta poju lähti syntyyn juuri ennen kuin tuli se aamu et piti mennä sairaalaan.
Kuopustyttö syntyi vuosi sitten 4115g:na ja oli käynnistetty, sillä ite pyysin ja itkin että pakko saada käynnistys sillä pojasta synnytys oli vaikea ja hirveä kokemus kun ei meinannut mahtua. Ehdittiin panna vasta suuhun muru kohdunkaulan pehmitettä niin tadaa, käynnistyi ja oli nopea ja yllättävän helppo synnytys.

 

... ykkönen 3860 ja kakkonen 5030, molemmat tulleet alateitse ilman ongelmia. Kakkonen oli yllätys, kun mitään arvioita koosta ei tehty raskausaikana, vaikka itselläni olikin tunne että isoa odotellaan. Nyt tämä kolmonen keikkuu kaikkien käyrien yläpuolella rf-mitan puolesta, mutta ultra näyttää "normaalikokoista" vauvaa. Ihmettelen, että mitenkähän se on mahdollista, kun maha on maailman iso ja tuntuu lähinnä siltä että vauvaa potkii kohta kitarisoja.
Mutta siis synnytyksistä, ekanen oli mielestäni tuskaisempi tehdä, kun synnytys kesti ja kesti, ei tosin vuorokausia mutta 16 h oli pitkä aika, kun en pystynyt nukkumaan oikeastaan ollenkaan. Tikkejä tuli melkoisesti, kun väliliha leikattiin, että jaksoin ponnistella loppuun.
Kakkonen tupsahti maailmaan kolmessa tunnissa ja repeämiä ei tullut (kiitokset tästä kuuluu asiantuntevalle kätilölle, joka ei antanut ponnistaa koko päkettia kerralla, vaan rauhoitteli tahtia huomatessaan, että vauva onkin jo lähes taapero )
Tässä kolmosessa mietin lähinnä, että jos ultra valehtelee ja tulokas onkin isompi kuin kakkonen ja kätilö ei olekaan ihan niin ajantasalla, voiko tulla ongelmallinen synnytys ja mitäs jos ei mahdukaan tulemaan omilla voimilla??
Olen puhunut näistä jännityksistä (pelosta ei ehkä kuitenkaan ole vielä kyse) neuvolassa, mutta "kyllä se sieltä pois tulee" -ajattelutapa on tätillä päällimäisenä. JA mahtuihan se kakkonenkin, kyllä sieltä mahtuu isompikin... Äitipolilla ehdotellaan sektiota jos olen epävarma, käynnistystä jos koko pelottaa. Vaihtoehtoja on, mutta miten niistä nyt osaa valita?
Ja toisaalta, en mitään erityistoimenpiteitä haluu, ellei se ole jomman kumman terveyden kannalta välttämätöntä.

 

Sokerirasitukset ovat kaikilla kolmella olleet normaaliarvoiset, mikä on osaltaan vaikeuttanut kasvamisen syiden miettimistä.