Kun YH-äidin elämä alkaa, mistä aloittaa??

Kaksi päivää sitten kävi niin että minä pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja 2 vuotiaan tyttöremme ja muutin asumaan väliaikaisesti isäni ja äitini luokse. Mieheni oli se joka halusi että tiemme eroavat ja minä olin se joka oli vielä viikko sitten onnellinen. Normaalistihan jättäjä lähtee, mutta en pystynyt jäämään yhteiseen asuntoomme (johon minulla ei yksin ole edes varaa) ja kaikkien yhteisten muistojen keskelle. Nyt olen kuitenkin ihan hukassa. Mistä lähden asuntoa itselleni etsimään? Miten eroprosessi lähtee käyntiin? Miten asiat voi sopia mahdollisimman hyvin ettei tarvitse sitten myöhemmin katua, kun ei osannut olla oikeisiin paikkoihin yhteydessä? Uskon että pystymme sopimaan kaiken sopuisasti, joten riitaeroa ei tarvitse murehtia.

Omistamme puoliksi asunnon ja olen itse hoitovapaalla. Kuinka saan asunnun? Onko täällä muita, jotka ovat eläneet saman tilanteen kuin me? Kertokaa miten lähditte vyyhtiä purkamaan. Olen henkisesti niin hukassa, ettei käytännön asiat meinaa oikein sujua.

 

Minäkin lähdin lapseni kanssa kotoa muutama kuukausi sitten. Olen hoitovapaalla. Minä sain ihan tavallisen vuokra-asunnon ilman mitään ongelmia. Pyydä vaikka vanhempiasi järkkäämään se itsellesi, jos et itse jaksa. Kelassa käy juttelemassa toimeentulosta. Saat ainakin korotetun lapsilisän, yleistä asumistukea ja korotuksen hoitorahaan. Lastenvalvojaan ota yhetyttä ja varaa aika, että pääsette sopimaan elatusmaksusta ja hoitovuoroista miehesi kanssa. Ja yhteinen asunto myyntiin. Jos sen kanssa tulee riitaa, saat kyllä apua oliko se nyt oikeusaputoimistosta tai joku sellainen. Itse en onneksi tarvinnut. Avioeroprosessista en osaa sanoa, kun itse en ollut naimisissa.

 

Asioiden hoitamisellahan ei ole mikään kiire. Itselläni meni ensimmäiset pari viikkoa ihan pelkässä järkytyksessä, enkä saanut oikein mitään tehtyä. Mutta sen jälkeen olo on helpottanut pikku hiljaa. Jaksamista! Kyllä asiat järjestyvät.

 

Avioero haetaan käräjäoikeudesta. Avioeron yhteydessä voit pyytää päätöstä lapsen huollosta ja omaisuuden osituksesta, mikäli niistä ette pääse yhteisymmärrykseen. Avioeroa haetaan kahdessa osassa, aikaisintaan puolen vuoden harkinta-ajan päästä voi hakea lopullista eroa.
Lapsen asumisesta, huollosta, elatuksesta ja tapaamisoikeudesta voitte sopia myös keskenänne, tai sitten tilaat ajan lastenvalvojalta (kunnan sosiaalitoimi), joka neuvottelee ja neuvoo tilanteessa. Yleensähän lapsen edun mukaista on vanhempien yhteishuolto. Elatusmaksut kannattaa sopia molempien kannalta kohtuullisiksi. Jos pienten tulojen takia elatusmaksuja ei vahvisteta tai toinen osapuoli ei maksuja maksa, olet oikeutettu KELAn elatustukeen. KELAsta saat myös yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään.
Asuntoa kunnalta, tai esim. VVO:lta tms. yleishyödylliseltä asumisen tuottajalta. Vakuutusyhtiöille ja seurakunnilla on myös vuokra-asuntoja. Asuntohakemuksessa kysytään usein avioeron haku päivää. Tai sitten lehti-ilmoituksella tai netin avulla yksityiseltä. Riippuen sen kunnan asuntotilanteesta missä asut, jos aiot asuntoa kunnalta hakea, ei kannata välttämättä siirtää kirjojaan vanhempien luokse, sillä se että sinulla on asunto (siis asut vanhempien luona, etkä eroasunnossa virallisesti), voi kunnissa, joissa on huono asuntotilanne viivästyttää asunnon saantia. Vuokra-asunnosta kannattaa tarkistaa KELAn laskurilla mahdollisesti saatavan asumistuen määrä.

Netistä löytyy esim. avioero.net linkki, samoin oikeusministeriön sivuilla on tietoa.

Toivottavasti erosi sujuu sopuisasti ja lapsen kannalta parhain päin. Voimia ja rohkeutta valitsemallasi tiellä! Vaikka nyt tuntuukin pahalta, elämä tuo varmasti myös onnenhetkiä tulevaisuudessa ja jonain päivänä olet ehkä jopa tyytyväinen, että asiat menivät niinkuin menivät.
Kun ryhdyt järjestelmään asioita, ne muuttuvat helpommin käsiteltäviksi ja todemmiksi, jolloin oman tunnepuolen käsitteleminenkin helpottuu saadessasi elämästäsi uuden otteen "pahassa olossa lillumisen" sijasta. Enkä tarkoita, ettei erossa ole oikeutta tuntea vahvoja tunteita laidasta laitaan! Ne kuuluvat asiaan ja ovat hämmentävän epäjohdonmukaisiakin. Niiden kuohussa on kuitenkin lapsen kannalta syytä pitää järki päässä.
Hyvä ero on lapsen ja sinun itsesi kannalta parempi kuin huono avioliitto. Elämä tuo sinulle eteen vielä ihmeellisiä asioita, vaikket nyt niin uskokaan!