"kuritus"

meidän 3v tyttö on kunnon jääräpää ja ei usko yhtään mitään (valikoiva kuulo ym..) tekee tuhmia minkä kerkiää.. tiedän että liittyy ikään ja kokeilee hermoja ja rajoja. Mutta mies kun "kurittaa" lasta niin minulta meinaa vedet tulla silmistä.. mielestäni hänen kuritus lähenee jo pahoinpitelyä. Olen siitä sanonut mutta väittää vastaan ja käskee minun pysyä asiasta erossa. En tahdo että lasta sattuu.. Mitä ihmettä teen? heitän miehen ulos vai?? Pelkään mitä kuopuksella on vielä edessä jos esikoiselle mies on jo tuollainen..

 

Meillä auttoi "kolmeen laskeminen" Eli nyt tottelet, tai äiskä laskee kolmeen, jos et tottele sitten, ni otetaan tukkaan kiinni....Raakaako? No mutta oikeesti ei ole tarvinnu kolmosta sanoa...kakkosen kohdalla tottelee...

 

Miten miehesi kurittaa lasta?
mInäkin pelkäsin kun esikoinen oli tuossa iässä, kun isä keuritti minusta liian kovaa- tukista, "repi" kädest. josklus saattoi tulla mustelmakin.
mutta nyt poika pian 6v ja kurittamisesta ei ole muuta kuin muisto. mies lopulta oppi sen miten kuritetaan ja miten SAA kuritta.

 

eilen illalla suuttui ja läpsäisi tyttöä niin että kaatui ja löi päänsä.. läsii myös pyllylle mielestäni hieman liian lujaa..

 

\

eilen illalla suuttui ja läpsäisi tyttöä niin että kaatui ja löi päänsä.. läsii myös pyllylle mielestäni hieman liian lujaa..

:'( Nyt mies puhutteluun!

 

\

\

eilen illalla suuttui ja läpsäisi tyttöä niin että kaatui ja löi päänsä.. läsii myös pyllylle mielestäni hieman liian lujaa..

:'( Nyt mies puhutteluun!

Samaa mieltä! Veljeni kurittaa lapsiaan melkein samaan malliin ja lapsethan siitä riehaantuvat suorastaan, kun näkevät että isältä alkaa verisuonet pullistelemaan ohimoilta. Eli tekevät tahallaan kiusaa.

 

Yritä selittää miehellesi,että noin toimimalla EI saa hyvää aikaiseksi!Lapsella jää muistiin tuollaiset kuritukset ja pahimmassa tapauksessa tulee "kiltin tytön syndrooma",eli lapsi ei enää uskalla tehdä juurikaan mitään,mikä voisi vanhempia ärsyttää.Äitiä ja isää tämä saattaisi miellyttää,mutta loppupeleissä lapsi kärsii.Senhän sanoo jo maalaisjärkikin.3-vuotias ei vielä käsitä,mikä on oikein ja mikä ei..siksi kokeilee rajojaan.Jos ei tottele,aikuisen täytyy olla aikuinen ja selittää lapselle,miksi kiellettyä asiaa ei saa tehdä.EI väkivallalla (siitä lapsi menee vain ymmälleen)vaan ottamalla lapsi puhutteluun.Laskeudut (fyysisesti)lapsen tasolle ja yrität saada kontaktia,sitten selitetään,että äidille ja isille tulee paha mieli,kun ei totella ja mitä siitä seuraa.Esim.iltasatu jää siltä illalta lukematta tms. Väkivalta on henkistä kiusaamista,eikä sitä voi hyväksyä rakastavalta vanhemmalta!Toiv.kirjoitukseni auttaa edes vähän :\| Voit vaikka näyttää tämän miehellesi!

 

Miehesi rikkoo lakia kun käyttää väkivaltaa pientä lastaan kohtaan, jonka tuki ja turva hänen pitäisi olla tässä elämässä. väkivallasta ei seuraa mitään hyvää.

 

\

meidän 3v tyttö on kunnon jääräpää ja ei usko yhtään mitään (valikoiva kuulo ym..) tekee tuhmia minkä kerkiää.. tiedän että liittyy ikään ja kokeilee hermoja ja rajoja. Mutta mies kun "kurittaa" lasta niin minulta meinaa vedet tulla silmistä.. mielestäni hänen kuritus lähenee jo pahoinpitelyä. Olen siitä sanonut mutta väittää vastaan ja käskee minun pysyä asiasta erossa. En tahdo että lasta sattuu.. Mitä ihmettä teen? heitän miehen ulos vai?? Pelkään mitä kuopuksella on vielä edessä jos esikoiselle mies on jo tuollainen..

meillä sama homma!en hyväksy miehen kuritus tapaa..muutenkin sil menee hermot herkästi...aina ku miä korotan ääntä ja komennan tyttöä ni mies sanoo että lopeta huutaminen ja läpsäse sitä että oppii!minusta ääntä saa korottaa mutta ei koskea..enkä kyllä ymmärrä tota miestä...lapsen ei onneks tarvi pelätä äitiä vaikka äiti välil huutaa!ruumiillista kuritusta en hyväksy!

 

Miten voitte katsoa vierestä,kun mies kurittaa melkein väkivaltaisesti??Kyllä menisin väliin ja lopettaisin homman alkuunsa,tekemättä mitään,tavallaan osallistutte itsekin "kurittamiseen".

 

En hyväksy ruumiillista kuritusta.Itsekään en ole siitä oppinut muuta kun juoksemaan karkuun.
Muitakin keinoja on rangaista kun läpsiminen tms.Kun kerrran lapselle opetetaan että muita ei lyödä jne...niin aikuinenkaan ei saa sitä tehdä.

 

Järkyttävää. Lapsen poskiläpsystä on laissa sakkorangaistus. Nyt ukko puhutteluun tai kauaksi lapsista!

 

Oletteko kokeilleet arestia? Eli jos lapsi on tuhma niin joutuu arestiin. Ensiksi täytyy kieltää ja varoittaa lasta eli jos vielä kerran teet niin joudut arestiin. Ja arestista pääsee pois vasta kun arestiinlaittaja päästää. Meillä toimii ainakin! Poika on nyt 2v3kk.

 

Meillä on kanssa esikoinen 3v tosi jääräpää...

Aikasemmin oli pelkkä aresti mutta se menetti hohtonsa eli ei tehonnut enää, unohtu samantien ja juoksi riemusta kiljuen arestiin joten ei se enää toiminu.

Meillä on nykyisin tämä käytäntö.

Esim. jos on potkii lasikaappeja, vaikka tietää varsin hyvin ettei sitä saa tehdä.

Niin laitan pojan huoneen nurkkaan istumaan itse tuijotan silmiin noin metrin päästä ja vaadin häntä sanomaan, ettei niitä lasiovia saa potkia ja täytyy pyytää anteeksi. Olen varautunut, että voi mennä siihen että esikoinen sanoo aikaa, joko viisi minuuttia tai tunti jos ei pidempään. Mutta istun vaikka koko päivän että ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei ja hänen on sanottava se...

Tämä keino on meillä tehonnut parhaiten ja on jättänyt ilkeilyt rauhaan vähäksi aikaa tai ainakin siihen asti ennen kuin jotain muuta keksii, mutta se tietää taas sitä nurkassa istumista.

 

Meillä toimii "miettimistuoli", vaikka siinä sitten kyllä raivotaan ja melskataan niin, että talo raikaa. Parempi se kuin käydä lapseen käsiksi. "Lapsityrannit" ohjelmasta napattiin se neuvo, että pitää tosiaan laskeutua lapsen tasolle ja rauhallisesti selittää mitä lapsi teki väärin ja miksi se on väärin. Ja anteeksi on pyydettävä, kun rauhoitutaan.

 

\

Meillä on kanssa esikoinen 3v tosi jääräpää...

Aikasemmin oli pelkkä aresti mutta se menetti hohtonsa eli ei tehonnut enää, unohtu samantien ja juoksi riemusta kiljuen arestiin joten ei se enää toiminu.

Meillä on nykyisin tämä käytäntö.

Esim. jos on potkii lasikaappeja, vaikka tietää varsin hyvin ettei sitä saa tehdä.

Niin laitan pojan huoneen nurkkaan istumaan itse tuijotan silmiin noin metrin päästä ja vaadin häntä sanomaan, ettei niitä lasiovia saa potkia ja täytyy pyytää anteeksi. Olen varautunut, että voi mennä siihen että esikoinen sanoo aikaa, joko viisi minuuttia tai tunti jos ei pidempään. Mutta istun vaikka koko päivän että ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei ja hänen on sanottava se...

Tämä keino on meillä tehonnut parhaiten ja on jättänyt ilkeilyt rauhaan vähäksi aikaa tai ainakin siihen asti ennen kuin jotain muuta keksii, mutta se tietää taas sitä nurkassa istumista.

Oispa enemmän tällaisia äitejä! Jotka huomaa, mikä kuhunkin lapseen tehoaa, ja osaa vaatia pojiltakin kunnollista käytöstä. Olisi sitten lasten helpompaa koulussakin, kun myös pojat osaisivat käyttäytyä, eikä sanottaisi, että pojat ovat poikia!

 

EI SAA KURITTAA!!! LASTA EI SAA LÄPSIÄ EIKÄ LYÖDÄ. SE ON RIKOLLISTA!!
Ei pienet lapset ole pahoja, eli eivät ne sen takia pahojaan tee ja kiukuttele. Lapset laittavat hanttiin, koska se kuuluu kehitykseen. Lapsen kurittaminen ruumiillisesti antaa vain huonot perusteet lapsen tunne-elämälle ja opettaa pelkäämään omia vanhempia.
KEKSI NYT ÄKKIÄ JOTAIN ETTEI SE MIEHES ENÄÄ PÄÄSE KÄSIKSI LAPSEEN!!
Kamalaa, mulle meni oikein jalat veltoksi kun luin ton sun ongelmasi.

 

Miehesi syyllistyy lapsen fyysiseen pahoinpitelyyn, jonka sinä vierestä katsomalla hiljaa hyväksyt. Jos näkisin vieretä tuollaisen tilanteen, ilmoittaisin lastensuojeluun lapsen pahoinpitelystä. Tätä asiaa ei voi kaunistella eikä selitellä -MITENKÄÄN- !!!

-Jokainen vanhempi varmasti joskus (ainakin mieli tekisi) nappaa kiukuspäissään esim. pienen tukkapöllyn, tilapäinen maltinmenetys vielä menee (siis tarkoitan kerran tapahtuvaa tukistusta tms.) mutta senkin jälkeen on mentävä itseensä ja mietittävä muita keinoja.

Miehesi todella tarvitsee apua itsehillintään, en omalleni antaisi moista anteeksi. Ethän varmasti hyväksyisi sitäkään että hän löisi sinua? Tässä on vielä pahemmasta kysymys. Kaikenlainen lapsen koskemattomuuden (myös seksuaalinen hyväksikäyttö!!!) on rikollista eikä sitä tule hyväksyä.Oletko ajatellut että lapsesi voi vaikka vammautua lyödessään päänsä kaatuessaan, saatikka henkiset traumat...Ihan tulee paha olo täälläkin pienesi puolesta...

Toivottavasti saat voimia sanoa miehellesi että hän toimii väärin!!!

 

aika hiljaiseksi vetää,kun lukee näitä kuritustapoja...olen itse sosiaali-alalla ja näen näiden tekojen jälkiä päivittäin.Voin vain sanoa,että edestä löytyy,varmasti.

 

Auttakaahan,
olis kiva kuulla miten sulla menee ja oletko puhunut miehesi kanssa ja onko hän mahd muuttanut kuritustapojaan tai ajatellut asia?
itsekin joudun miettimään miten saan hermoni kestämään ja vaikka mies ei olekaan väkivaltanen niin silti tuntuu että joudun olemaan tyynynä hänen ja lasten välissä koska mielestäni isä vaatii liikaa lapsiltamme.
Voimia sulle ja perheellesi! :hug:

 

voin kerto omakohtaien kokomuksen siitä kuika väkivalta kurittamismenetelmänä vaikuttaa lapsiin pitkällä aikavälillä. Ikää ei minulla ole vielä paljon, mutta yksi lapsi jo löytyy. Lapsena vietiin kyllä tukka monesti päästä kirjaimellisesti ja selkään tuli niin että ei istua kärsinyt..Mutta nyt on kamalat arvet miessä siitä ja aina kun joku vähänkin korottaa ääntä tai säikäyttää mutten vaan saan kamalan hepulikohtauksen, aivan kuin lapsena..En voi vanhempiani ymmärtää en sitten millään, mutta onneksi en enää heillä asu.ö Välillä hirvittää kun pikkusiskoni asuu siellä, ja tiedän että vieläkin sitä siellä tapahtuu joskus en uskalla jättää isääni ja siskoani edes kaksisteen kotiin jos sitä edeltää tappelu kun pelkään että siellä tulee ruumiita..aina on kamala huoli myös siitä vaikka oma elämä on siltä osin jo helpottanut. Omaa lastani en koskaan voisi kuvitella kurittavani ruumiillisesti ja miestänikin olen saanut siitä muistuttaa että meillä ei satuteta lapsia, ei ikinä! Joten älkää antako väkivaltaa tulla teidän perheeseen, se musertaa lapsen ja vaikuttaa loppuelämän ajan..

 

Minä sain myös lapsena selkääni. Minusta se oli jo silloin lapsena väärin. Väärin se oli vaikka aikuisenakin asioita mietin.

Fyysinen kuritus, tuo mitä miehesi tekee, osoittaa vaan aikuisen omaa kykenemättömyyttä toimia muulla tavoin.

Alkuperäisen tapauksessa miehen fyysinen väkivalta lasta kohtaan ei ole siis tuottanut toivottua tulosta, lapsi uhmaa ja kiukuttelee edelleen.
Ja tulee jatkossakin olemaan hankala. Miksi hänen, lapsen, pitäisi kunnioittaa vanhempaa, joka ei kunnioita häntä???

Minä muistan lapsuudesta tapauksen, jossa isä hakkasi minut. Äiti seisoi vieressä. Huusin silmilläni apua äidiltä. Hän ei tullut väliin. Hän vain seisoi ja katsoi, kuten sisarenikin. Isä rieputti minua kuin riepunukkea, hakkasi, nakkasi maahan lopulta. Tapaus painui unholaan, kunnes noi 20 vuoden kuluttua, nuorena aikuisena, sen muistin. Meinasin oksentaa. Muisto oli niin elävänä. Äiti ei tullut väliin, koska olisi itse saanut turpiinsa. Ilmeisesti tuon tapauksen jälkeen aloin pelätä ja karttaa isääni. En teini-iässäkään tiennyt, miksi pelkään häntä. Tuo pahoinpitelyhän painui unholaan. Pakkohan se oli unohtaa, jotta voisi jatkaa lapsenelämää!!

Juttele vakavasti miehesi kanssa tuosta kurittamisesta. Mene väliin. Puolusta lastasi!!! Entäs jos hakkaajana olisi vaikka tarhan täti tai naapurin setä?! Hyväksyisitkö? Miksi stten hyväksyt että oma isä lyö lastaan!!
Miehesi ei kurita lasta. Hän pahoinpitee lastaan. Miten voit sallia sen??!! Olet huolissasi, koska tännekin kirjoitit. Ratkaisu, että homma loppuu, on nyt sinun käsissäsi! Rohkeutta puuttumiseen, puolusta lastasi!

 

Lasta ei saa koskaan kurittaa fyysisesti. Fyysisellä kurittamisella uhkailukin on mielestäni väärin. Luulisin, että ainakin meillä jos sanoisin, että äiti laskee nyt kolmeen jos et siihen mennessä tottele niin otan tukasta kiinni, niin meidän poika kyllä odottaisi ja katsoisi tekisinkö niin. En tekisi, mutta en myöskään uhkaile semmoisilla. Aikuisen on oltava johdonmukainen ja pysyttävä sanojensa takana. Lapsi menee muuten hämilleen.

 

meillä kolme lasta ja varsinkin vanhimpaa kohtaan mies toimii meilläkin mielestäni liian väkivaltaisesti. siis hermostuessaan saattaa ottaa kovastikki hiuksista kiinni ja lähinnä "pelkään" itse miehen kielenkäyttöä ja sanallista uhkailua lasta kohtaan. ikinä mies ei oo lyöny lasta, toi tukistaminen ja nippaaminen ovat ainoat ruumiilliset kurittamiset mitäs se käyttää, mutta siihen lisätehosteeksi julman näköisenä huutaminen tyyliin:tekis mieli tintata tms. tekee äitille pahaa. ja joka kerta menen väliin ottamaan lapsen siitä tilanteesta pois. oon tästä joka ikinen kerta erikseen maininnut miehelle, kun tällaista on tapahtunut ja sanonut,että mielestäni toimii vastoin lakia ja tekee väärin lasta kohtaan, mutta yleisimmin varsinkin jos kyseisessä tilanteessa alkaa miestä ojentaan, niin mies vaan hermostuu entisestään ja lähtee kulukeen raivon vallassa, huutaa mulle, että kasvata ite sitte penskat vapaakasvatuksella, häntä ei vapaakasvatus kiinnosta. sit kuitenki rauhallisessa tilanteessa, elikkä jälkikäteen tietää ja tajuaa varsin hyvin sen että toimii itse väärin. vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että mies rakastaa lapsia ylikaiken, ja kaikesta huolimatta isä on lapsilleen ihan äärettömän rakas ja tärkeä. elikkä vain silloin kun miehellä menee hermot totaalisesti, hän toimii tuolla tavoin. mut tää on ajanut munt siihen tilanteeseen, etten uskalla jättää lapsia kauppareissua pidemmäksi aikaa miehen hoitoon, kun pelkään itse sitä, että jos sillä taas menee hermot ja mä en ookkaa paikalla rauhoittamassa tilannetta. oon tästäki miehelle sanonut, ja se kyllä ymmärtää mun tarkotuksen, ja on sanonut, että voin kuitenki siihen luottaa, ettei hän mitään tukistamista "kummempaa" tee, mutta en vaan voi, vaikka kuinka sanoo. raivon hetkellä sanalliset hyökkäykset lasta kohtaan on aivan kauheeta kuultavaa! lapsilta onneksi pyytää anteeksi rauhoituttuaan, mutta ei ilmeisesti koe, että ois tehny mua kohtaan jotenki väärin, koska ei multa oo omia raivoamisiaan ja sanomisiaan anteeksi pyydellyt. mies on erittäin vaikea tunnepuolen luonteeltaan ja hällä on suht huono itsetunto. rakastan kuitenkin miestäni äärettömän paljon, hän on noita suuttumisia lukuun ottamatta aivan mahtava mies ja isä. ja tiedän, että me, minä ja lapset olemme ykkösiä hänen elämässään ja hän rakastaa meitä. mutta mikä auttais tuohon pinnan katkeamiseen?!

 

tiedän, että me, minä ja lapset olemme ykkösiä hänen elämässään ja hän rakastaa meitä. mutta mikä auttais tuohon pinnan katkeamiseen?!
[/quote]

Jotkut ehdottaa että pitäisi laskea kymmeneen, mutta en tiedä onko tuo hyvä neuvo...