Minä sain myös lapsena selkääni. Minusta se oli jo silloin lapsena väärin. Väärin se oli vaikka aikuisenakin asioita mietin.
Fyysinen kuritus, tuo mitä miehesi tekee, osoittaa vaan aikuisen omaa kykenemättömyyttä toimia muulla tavoin.
Alkuperäisen tapauksessa miehen fyysinen väkivalta lasta kohtaan ei ole siis tuottanut toivottua tulosta, lapsi uhmaa ja kiukuttelee edelleen.
Ja tulee jatkossakin olemaan hankala. Miksi hänen, lapsen, pitäisi kunnioittaa vanhempaa, joka ei kunnioita häntä???
Minä muistan lapsuudesta tapauksen, jossa isä hakkasi minut. Äiti seisoi vieressä. Huusin silmilläni apua äidiltä. Hän ei tullut väliin. Hän vain seisoi ja katsoi, kuten sisarenikin. Isä rieputti minua kuin riepunukkea, hakkasi, nakkasi maahan lopulta. Tapaus painui unholaan, kunnes noi 20 vuoden kuluttua, nuorena aikuisena, sen muistin. Meinasin oksentaa. Muisto oli niin elävänä. Äiti ei tullut väliin, koska olisi itse saanut turpiinsa. Ilmeisesti tuon tapauksen jälkeen aloin pelätä ja karttaa isääni. En teini-iässäkään tiennyt, miksi pelkään häntä. Tuo pahoinpitelyhän painui unholaan. Pakkohan se oli unohtaa, jotta voisi jatkaa lapsenelämää!!
Juttele vakavasti miehesi kanssa tuosta kurittamisesta. Mene väliin. Puolusta lastasi!!! Entäs jos hakkaajana olisi vaikka tarhan täti tai naapurin setä?! Hyväksyisitkö? Miksi stten hyväksyt että oma isä lyö lastaan!!
Miehesi ei kurita lasta. Hän pahoinpitee lastaan. Miten voit sallia sen??!! Olet huolissasi, koska tännekin kirjoitit. Ratkaisu, että homma loppuu, on nyt sinun käsissäsi! Rohkeutta puuttumiseen, puolusta lastasi!