Kutsu esikouluun

Haikea päivä tänään. Esikoiselle tuli kutsu esikouluun... Siinäkö se varhaislapsuus sitten hujahti... :'(

 

Muistan tunteen kuin eilisen.... ja siitä ei ole enää kuin pikkuloikka ekalle luokalle... ja kohta on sekin käyty! Kyllä aika lentää - lentäispä äitikin joskus samalla vauhdilla! =)

 

Huiii, nytkö jo kutsu tuli?? Meillähän kans esikoinen menee eskariin syksyllä... Oonkin tässä miettinyt, että tuleeko sinne joku kutsu, vai pitääkö sitä ite alkaa jotenkin selvittää... Mutta aattelin, että siihen on vielä niiiiiiin pitkä aika, ettei tässä vielä kiire ole. :ashamed:

Kauheeta, niin ne vauvat vaan kasvaa... Mihin se aika oikein menee? Vastahan tuleva eskarilainen oli pieni vauva, joka tuhisi sylissä... ja nykyisin tuntuu, että meillä asuu känkkäränkkä...

 

No, niinpä . Juurihan sitä kauhulla odotti päivää, kun koulutie alkaa, esikoinen nyt ekalla ja toinen tapaus menee syksyllä eskariin...

Mitäs sitä seuraavaksi kauhulla odottaisi... sitä päivää, kun löytyy jalluja patjan alta :ashamed:

 

meille tulee hakemus huhtikuussa, ku laitetaan poika seurakunnan esikouluun, päiväkerho ois ollu toinen vaihtoehto mut tulee kuljetusongelmat. Ja sit kun mie valmistun niin poika menee ekalle, hurjaa miten aika menee vasta oli pieni, taapero ja nyt..

 

Ja me täytettiin toissa viikolla keskimmäisen osalta KOULUUN hakupaperit!
Ja se kun on vielä niin pienikin (kooltaan siis) ja vasta täytti loppuvuonna 6

 

Voi voi, meiltäkin mennään eskariin syksyllä. Minä vaan huokailen sitä, että sitten on enää yksi kun ei ole koulutietään alkanut. Eikä onneksi vielä kerhoonkaan syksyllä pääse. Mutta sinne vaan kaikki äidin vauvat menee vuoron perää, eskaritaksi tulee hakemaan ekana aamuna ja äidiltä pääsee haikea kyynel.

 

Muistan kuin eilisen, kun kyyditsin vauvelia synnytyssalista hissiin ja ylös osastolle. Muistan kuinka hissimatkan tutkin niitä pieniä kasvoja. Ja nyt jo ollaan tässä... :heart:

Vaikka eipä siitäkään ole kuin tovi, kun tapasin ensimmäisen kerran mieheni esikoisen, silloin 12v pojannassikan. Kävimme pelaamassa biljardia ja poika tuskin ylsi pöydän reunan yli. Ja nyt on jo aikuinen mies, melkein kaksmetrinen hujoppi =)

Miten sitä itse onnistuukin säilymään niin nuorena ja nuorekkaana? Lapset kasvaa, mutta itse pysyy ennallaan, joo, niin varmaan!

 

Viime talvena oli ilmoittautuminen eskariin, lomake täytettiin ja naapurin tytön repussa opelle se toimitettiin... nyt olisi vuorossa kouluun ilmoittautuminen. Niin se vaan aika menee hurjaa vauhtia.

 

Juu, kyllä haikeelta tuntuu; meillä lähtee nyt sitten kuopuskin kouluun syksyllä... Esikoinen on nyt 2.luokalla. Sitten musta tulee kokonaan "kouluikäisten" äiti, nyyyyyyhks! Onneksi kuopus lupas aina välillä olla kotona äidin vauva

 

Miulta lähtee toinen kouluun ensi syksynä.
Ensimmäisen kouluunlähtö kirpaisi ehkä enemmän kuin tämän toisen rakkaan.
Kaikista kovin pala miulle on, kun nuorimmainen täyttää syksyllä kolme vuotta. Minun vauvva!
On itsekkin lähdettävä maailmalle ja laitettava nuorimmaiset päivähoitoon. :'(
Meenaa tippa tulla linssiin, kun vain ajattelenkin sitä.

 

Taytyy sanoa, etta olen yksinomaan helpottunut, kun nuorinkin on jo esikoulussa. Kouluikaiset lapset on ihanan jarkevia, nukkuvat yleensa yot lapeensa ja tulevat toimeen muutaman tunnin ilman aitia !

 

Rivella, täytyy kyllä sanoa, että tosiaan on kyllä tässäkin asiassa tuo toinenkin puoli... Myönnän, että olen kyllä ihastellut kuinka mukavaa on, kun voi tosiaan hääräillä omiaan ja käydä vaikka asioilla niin lapset osaa olla keskenään! Ja osaavat tehdä kaikenlaista jo.

 

Meillä tämä tuleva eskari painotti taas tänä aamuna lähtiessään, että muistaisin, ettei saa tulla hakemaan ennen neljää. Sille on kaverit jo niin tosi tärkeitä, siinä on äidin turha yrittää olla mielenkiintoisempi. Haikeaa...

 

Meillä jo toinen lähtee syksyllä kouluun

Marmeladi