Kutsumusammatissa ja siksi oma etiikka ei kestä lakkoilua?

Tulipahan nyt näistä Tehy-jutuista mieleen...

Olen psykologi ja työssä sairaalassa, psykiatrian tulosalueella. Kollegojen kanssa palaverissa moni totesi, että koemme olevamme kutsumusammatissa (kuten sairaanhoitajistakin usein sanotaan).

Kun alkusyksystä liitto kysyi lakkovalmiutta, yllättävän moni vastasi, ettei ole valmis menemään lakkoon, sillä oma ammattietiikka ei kestä sitä, että laittaisimme meitä tarvitsevat potilaat kärsimään siitä, ettei työnantaja maksa mitä haluamme.

En nyt yritä päteä, vaan tuoda yhden näkökulman, jota en ole vielä näissä keskusteluissa nähnyt. Hoitajien irtisanoutumisestahan kärsii nyt eniten se taho, jolla ei ole mitään valtaa päättää palkasta.

 

Koko kutsumusammattihöpinä on vain typerä kiristyskeino saada ihmiset repimään jaksamista ym. aina vain enemmän omasta selkänahastaan - poikkeuksena ehkä vain papit ym. seurakuntien työntekijät. Siihen ei ammattietiikka liity kyllä millään lailla.

 

Koko kutsumusammattihöpinä on vain typerä kiristyskeino saada ihmiset repimään jaksamista ym. aina vain enemmän omasta selkänahastaan - poikkeuksena ehkä vain papit ym. seurakuntien työntekijät. Siihen ei ammattietiikka liity kyllä millään lailla.

Näin ..ja sitäpaitsi mä olen kyllä sitä mieltä että hyvälläkään palkalla ei hoitsujen työtä kukaan tee jos ei siitä jollainlailla tykkää.

 

Koko kutsumusammattihöpinä on vain typerä kiristyskeino saada ihmiset repimään jaksamista ym. aina vain enemmän omasta selkänahastaan - poikkeuksena ehkä vain papit ym. seurakuntien työntekijät. Siihen ei ammattietiikka liity kyllä millään lailla.

No joo, voihan se olla kiristystäkin... Mutta omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että olen ihan aidosti kutsumusammatissa. Rajansa se on minunkin venymisellä, mutta kyllä silti ihan aina ensimmäisenä ajattelen potilaan etua.

Minä ainakin palkkankorotustakin enemmän haluaisin psykiatrialle lisää henkilöstöresursseja. Se helpottaisi omaakin työtäni ja vastaisi siihen tarpeeseen, joka on.

 

Koko kutsumusammattihöpinä on vain typerä kiristyskeino saada ihmiset repimään jaksamista ym. aina vain enemmän omasta selkänahastaan - poikkeuksena ehkä vain papit ym. seurakuntien työntekijät. Siihen ei ammattietiikka liity kyllä millään lailla.

No joo, voihan se olla kiristystäkin... Mutta omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että olen ihan aidosti kutsumusammatissa. Rajansa se on minunkin venymisellä, mutta kyllä silti ihan aina ensimmäisenä ajattelen potilaan etua.

Minä ainakin palkkankorotustakin enemmän haluaisin psykiatrialle lisää henkilöstöresursseja. Se helpottaisi omaakin työtäni ja vastaisi siihen tarpeeseen, joka on.

Mä olen täst koko touhusta sitä mieltä että lisää henkilökuntaa ja sama palkka!!Jos tehyläiset saa korotuksen ni ei niiden työ katoa.Ja taas pian valitetaan että liian vähän henkilökuntaa. :/

 

Koko kutsumusammattihöpinä on vain typerä kiristyskeino saada ihmiset repimään jaksamista ym. aina vain enemmän omasta selkänahastaan - poikkeuksena ehkä vain papit ym. seurakuntien työntekijät. Siihen ei ammattietiikka liity kyllä millään lailla.

No joo, voihan se olla kiristystäkin... Mutta omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että olen ihan aidosti kutsumusammatissa. Rajansa se on minunkin venymisellä, mutta kyllä silti ihan aina ensimmäisenä ajattelen potilaan etua.

Minä ainakin palkkankorotustakin enemmän haluaisin psykiatrialle lisää henkilöstöresursseja. Se helpottaisi omaakin työtäni ja vastaisi siihen tarpeeseen, joka on.

No TUO on kyllä totta. Ja voisin kuvitella, että helpottaisi sairaanhoidossakin ihan aluksi tilannetta kovasti. Vaan mistäs niitä henkilöresursseja otat, jos väki ei sairaanhoitoalalle halua surkean palkan takia. Kuvittelisin siis, että sitten, kun palkkapolitiikka on kunnossa, taistelua jatketaan tämän asian korjaamiseksi. Ja ehdottomasti hyvä niin.

Kiinnostavaa olisi kuulla myös, miten ap määrittelet tuon kutsumusammatin. Kyllä mäkin opettajana ajattelen ensi sijassa oppilaitten parasta, mutten suinkaan koe kyseessä olevan varsinaisen kutsumuksen, jos vertaan tilannettani esim. pappeihin, joilla täytyy olla aivan erityinen sisäinen tarve palvella Jumalaansa.

 

Mä olen täst koko touhusta sitä mieltä että lisää henkilökuntaa ja sama palkka!!Jos tehyläiset saa korotuksen ni ei niiden työ katoa.Ja taas pian valitetaan että liian vähän henkilökuntaa. :/

Eipä sitä lisähenkilökuntaa kunnilta ole tähänkään asti herunut, vaikka ovat monissa paikoissa tietoisia siitä, että joillakin osastoilla tehdään jatkuvasti töitä alle lakien minimihenkilöstömäärien. Ei niitä (tai ketään muutakaan) kiinnosta ja rahapula on helppo tekosyy siihen, että asia ohitetaan olkia kohauttamalla (kuitenkin sitä rahaa riittää sitten ihan käsittämättömiin juttuihin). Vasta lakon myötä on noussut älämölö potilasturvallisuudesta, vaikka hoitoalan arkipäivässä se ei ole tähän astikaan toteutunut. Ja vaikka hoitajien palkat eivät nousisi yhtään, turha kuvitellakaan kuntien sitten palkkaavaan lisää henkilökuntaa. Sitä ihmettä ei olla tähän astikaan nähty. Ne rahat menevät taas joihinkin muihin "tuikitärkeisiin" asioihin.

 

Koko kutsumusammattihöpinä on vain typerä kiristyskeino saada ihmiset repimään jaksamista ym. aina vain enemmän omasta selkänahastaan - poikkeuksena ehkä vain papit ym. seurakuntien työntekijät. Siihen ei ammattietiikka liity kyllä millään lailla.

No joo, voihan se olla kiristystäkin... Mutta omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että olen ihan aidosti kutsumusammatissa. Rajansa se on minunkin venymisellä, mutta kyllä silti ihan aina ensimmäisenä ajattelen potilaan etua.

Minä ainakin palkkankorotustakin enemmän haluaisin psykiatrialle lisää henkilöstöresursseja. Se helpottaisi omaakin työtäni ja vastaisi siihen tarpeeseen, joka on.

No TUO on kyllä totta. Ja voisin kuvitella, että helpottaisi sairaanhoidossakin ihan aluksi tilannetta kovasti. Vaan mistäs niitä henkilöresursseja otat, jos väki ei sairaanhoitoalalle halua surkean palkan takia. Kuvittelisin siis, että sitten, kun palkkapolitiikka on kunnossa, taistelua jatketaan tämän asian korjaamiseksi. Ja ehdottomasti hyvä niin.

Kiinnostavaa olisi kuulla myös, miten ap määrittelet tuon kutsumusammatin. Kyllä mäkin opettajana ajattelen ensi sijassa oppilaitten parasta, mutten suinkaan koe kyseessä olevan varsinaisen kutsumuksen, jos vertaan tilannettani esim. pappeihin, joilla täytyy olla aivan erityinen sisäinen tarve palvella Jumalaansa.

Noin. Minä hoitajana vastustan tuota kutsumusammatti-ajattelua. ihan heti en tuttavapiiristäni muista yhtään kollegaa joka sanoisi olevansa kutsumusammatissa vaikka monet meistä työstä todella nautimme ja ajattelemme ensisijaisesti potilaiden etua. Kuitenkin minulle työ on työ ja haluan siitä asianmukaisen palkan siinä kuin millä alalla hyvänsä.

Toiselta ammatiltani olen diakoni vaikken ole tuota työtä päivääkään tehnyt. Välillä olen kuitenkin harkinnut kirkon leipiin siirtymistä mutta en sitäkään oikein kutsumusammatiksi miellä. Uskon että voisin siinäkin tehdä työni hyvin ja nauttiakin siitä, mutta työtä se silti olisi ja siitäkin palkan haluaisin.

 

ap ymmärrän ajatustasi osittain. Mutta: Jos nyt vaikkapa meidän alallamme palkat ovat ja pysyvät huonoina, jatkossa koulutuksiin ei ehkä olekaan tunkua nykyiseen tapaan. Pulaa meistä on jo nyt eikä julkisen puolen huono palkkaus asiaa auta. Itse paikkaan asiaa tekemällä työni osin yksityispuolella ja sitten osin eettisistä syistä julkisella sektorilla. Ymmärrän hoitajien palkkatoiveita ja sitäkin, että rajutkin toimet joskus tarpeen. En lähde syyllistämään. Ehkä itse olisin toivonut joitain turvatoimia ja silti olisi tuloksia varmaankin tullut. Toivotaan, että asia selviää. Itsellä sympatioita myös esim. puheterapeuttien ja erityisesti sosiaalityöntekijöiden palkkojen korjaamiselle .

 

Tulipahan nyt näistä Tehy-jutuista mieleen...

Olen psykologi ja työssä sairaalassa, psykiatrian tulosalueella. Kollegojen kanssa palaverissa moni totesi, että koemme olevamme kutsumusammatissa (kuten sairaanhoitajistakin usein sanotaan).

Kun alkusyksystä liitto kysyi lakkovalmiutta, yllättävän moni vastasi, ettei ole valmis menemään lakkoon, sillä oma ammattietiikka ei kestä sitä, että laittaisimme meitä tarvitsevat potilaat kärsimään siitä, ettei työnantaja maksa mitä haluamme.

En nyt yritä päteä, vaan tuoda yhden näkökulman, jota en ole vielä näissä keskusteluissa nähnyt. Hoitajien irtisanoutumisestahan kärsii nyt eniten se taho, jolla ei ole mitään valtaa päättää palkasta.

OIen kanssasi täysin samaa mieltä Ja ainahan nuo tehyläiset valittavat kuinka hyvin muualla heidän kaltaisille hoitajille maksetaan-jos näin on -mitä sitä valittamaan-vaan vaihtaa maata ja menee sinne töihin missä palkka on itselleen kohtuullinen.

 

En halua määritellä tuota "kutsumusammatti" -termiä yleisesti, mutta ihan omasta näkökulmastani voin kyllä sitä avata.

Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että kun tajusin haluavani tulla psykologiksi, mitään muita vaihtoehtoja ei ole sen jälkeen ollut. En voisi kuvitellakaan muuta ammattia, ja koen, että tehtäväni on työssäni auttaa toisia ihmisiä. Työni on iso osa identiteettiäni, ja sen kautta koen olevani yhteiskunnallisesti katsottuna tärkeä toimija. Työ palkitsee minua ennenkaikkea onnistumisen kokemuksilla, kun potilaan elämässä tapahtuu hyvää muutosta. Työstä saatu rahallinen palkka ei ole arvoni tai onnistumiseni mittari, vaan sen määrittää onnistuminen työssä ja esimieheltä tuleva palaute. Lisää palkkaa huolin kyllä koska tahansa, ei siinä mitään

Henkilöstöresurssit ajettiin alas 90-luvin lamavuosina, eikä niitä ole nostettu ennalleen. Hyvässä maineessa oleviin työyhteisöihin olisi kyllä tulijoita, mutta virkapohjia ei perusteta vaikka mikä olisi.

Millähän saisi kiristettyä työnantajaa perustamaan lisää virkoja/ toimia???

 

Ja siella on myos huikeat palkat, kun paaset Suomen 'eliittiin'. Kuitenkin, eiko se, etta haluaa parantaa asioita itselle tai muille ole kutsumusta parhaimmillaan? Pitaisiko siita maksaa?

 

ainakin meillä täällä on virkoja /toimia ollut auki, mutta ei hakijoita ja virkoja on muutettu hoitajien viroiksikin, että on saatu jotenkin työntekijöitä.