Kuulomuistihäiriö

Meidän 7v pojalla on todettu kapea-alainen kuulomuistihäiriö sekä mahdollinen lukihäiriö. Koululykkäystä otimme viime vuonna ja nyt pitäisi päättää mihin kouluun poikamme menee ensi syksynä.

Lähikoulussa on pienryhmiä, jotka on tarkoitettu neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille. Koulu on paikkakunnan suurin ja ekaluokilla on ilmeisesti 18 lasta / luokka. Psykologi ja lastenlääkäri suosittelivat erityisluokkaa. Itsekin olen semmoisen kannalla, jos tuo lähikoulun erityisluokka on sopiva.

Poikamme täti on erityisopettaja ja hän on sitä mieltä, että lasta ei saa missään nimessä laittaa erityisluokalle. Lapsi kuulemma leimautuu loppuiäkseen eikä pääse koskaan tavalliselle luokalle. Lisäksi kaikki erityisluokalla olevat kärsivät hänen mielestään huomattavasti vaikeammista ongelmista kuin meidän poika.

Kysymys kuuluukin, että pärjääkö lukihäiriöinen ja muita selvästi hitaampi lapsi tavallisessa luokassa? Poikamme muistihäiriö ilmenee siten, että hän ei muista moniosaisia ohjeita, nimien muistaminen on tosi ongelmallista ja välillä unohtuu tavallaisia sanojakin.

 

no meillä on poika ekalla ja pienryhmässä,missä 9 muuta lasta ja olen sen hyväksi havainnut :wave: meijän pojalla kyllä on vähä erilaista ongelmaa,ylivilkkaus ja niiden luokalla on paljon muitakin joilla samaa tai jotain eri juttuja,,,enpä usko että miksikään leimataan missään vaiheessa ja tavalliselle luokalle menee varmaan viim. kolmannella =) pienryhmässä esim. parempi keskittyä yms. ja paremmin saavat huomiota!!En sinuna missään nimessä laittaisi isolle n.yli 20hengen luokalle :flower: tsemppiä :flower:

 

onpas erikoinen mielipide tädillä...meillä aloittaa kaksoset syksyllä erityisluokalla ja kävin juttelemassa mm. opettajan ja rehtorin kanssa. He kertoivat että syksyllä aloittaa luokassa 12 oppilasta, mutta tavoitteena on että mahdollisimman moni pystyisi tehokkaan opetuksen avulla siirtymään omaan lähikouluun ekan kolmen vuoden jälkeen. Eli ainakaan täällä erityisluokka ei estä siirtymistä normaaliin luokkaa kun/jos lapsen rahkeet siihen riittää. Itse en koe mitenkään että omat lapset leimautuisivat erityisluokan takia, olen todella onnellinen että heillä on paikat siellä, sillä en todellakaan tahdo että lapsilla eka kokemus koulu maailmasta olisi se, että olisi aina se huonoin ja viimeinen. Meillä tytöllä on mm. huono työmuisti, joten hän ei tahdo muistaa annetuja ohjeita mikä tulisi olemaan iso ongelma normi luokassa koska suurin osa tiedosta tulee sanallisesti, lisäksi hänellä epäillään myöskin ongelmia luki puolella eli hän tulee tarvitsemaan ainakin aluksi erityistä tukea oppimiseen ja sitä ei pystytä isossa luokassa antamaan. Tyttö käy ihan normi eskaria tavallisessa päiväkoti ryhmässä, joten ei hänenkään ongelmat mitenkään silmiin pistäviä ole, ne liittyvät nimen omaan oppimiseen, ei esim. älykkyyten.

 

Pistämpä minäkin tähän meidän perheen tarinat, sillä itse olen eityisluokan/pienluokan kannalla vaikka ei vaikeudet olisikaan suuret ja silmiinpistävät. Tämä kantani perustuu seuraaviin kokemuksiin.

Minulla on kaksi lasta joilla on oppimisvaikeuksia juuri lähinnä annettujen ohjeiden ymmärtämisessä. Heistä vanhempi on käynyt seurakunnan eskarin ja sen jälkeen meni normaali luokkaan. Jossa opettaja totesi ongelman jo ekalla-ei ymmärrä ohjeita. No, siitä sitten tutkimuksiin ja puheterapeutille-totesi yläkäsitteet hepreaa-ei osaa luokitella asioita-ymmärtää kyllä jotta koivu on puu, mutta se kun pitäisi yhdistää vielä lehtipuihin ja metsään niin ei onnistu.
No, tämä lapseni opiskeli alkuun normaaliluokassa intkroidusti enemmän ja vähemmän onnistuneesti. (Lapsi itse tuskastui, lamaantui entisestään ei oppinut sitäkään vähää mitä olisi voinut oppia). Kunnes sitten jo ylemmillä luokilla eläkkeelle jäävä opettaja totesi: Tämä tyttö ei tule yläluokilla pärjäämään ilman avustajaa tai erityiskoulua. Nykyisin siis opiskelee sitten erityiskoulussa ja pärjää todella mainiosti, eikä ole mielestäni mitenkään leimaantunut. Lisäksi hän on oikein oma-aliotteinen ja hoksaava teini-ikäinen neitonen nykyään. Eli hänen kohdallaan kävimme läpi useammat vaikeudet ennenkuin löytyi oikea oppilaitos/-muoto.
Perheestä siis löytyy myös nuorempi lähes samat vaikeudet omaava neitonen. Hänen kohdallaan jo tiesin ja ymmärsin vaatia/ottaa vastaan tarjottua erityisopetusta.
Hän kävi ensin normaalin päiväkotiryhmän eskarin jonka jälkeen jatkoi oppimisen harjoittelua startti-luokalla. Siirtyen sieltä psygolokin, opettajan ja minun yhteis tuumin erityisluokkaan/pienryhmään ekalle opiskelemaan. Tämä ratkaisu on mielestäni ollut todella hyvä. Eikä hänkään ole näkemykseni mukaan mitenkään leimaantunut "tyhmäksi". Ja mikä parasta on iloinen opiskelija-menee mielellän kouluun.
Toisaalta tuntuu/kuulostaa myös minusta tuo tädin näkökanta oudolta. Sillä meille on suuresti ainakin nuoremman koulun taholta painotettu jotta siirtyminen ns. normaaliluokkaan on aina mahdollista jos vain taidot riittävät ja huoltajat sen hyväksyvät. Ja se on pyrkimys jotta jokainen erityisoppija siirtyy jossain vaiheessa ns. normaaliin luokkaan opiskelemaan. Tosin tämä ei aina ole jokaisen kohdalla mahdollista riipuen siitä mikä on vaikeuksien taso.

Näin siis meillä. Joten lämmöllä voin suositella harkitsemaan tuota erityisluokkaa/pienryhmäopetusta. Sillä perheeseemme näiden erilaistenoppijoiden lisäksi kuuluu kaksi muutakin koululaista ja he opiskelevat ns. normaaleissa luokissa. Eikä meillä suuremmin ole luokiteltu erityisoppijoita huonommiksi oppijoiksi kavereiden tai oman perheen keskuudessa.

Kaikkihan oppivat toiset vain hitaammin, niin miksi emme soisi heille omaa tahtia oppia jos se on mahdollista. Omalta kohdaltani tiedän mitä on olla hidas oppija nopeiden joukossa (olen lukihäirijöinen). Se on tuskaa ja itsetuntoa alentavaa. (Oma kohtainen kokemus.)

 

ilman muuta erityisluokalle jos pääsee. Meillä pojalla 3lk paha lukihäiriö. Kirjoittaminen ei suju ja nyt poikaa uhkaa luokalle jäänti. Erityis/ tukiopetusta ei ole resursseja antaa kovinkaan paljon ja pojan luokalla 27 oppilasta :/
Kotona yritetään tehdä kaikkemme pojanm auttamiseksi. mutta ei ole helppoa.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että tarpominen "huonompana" oppilaana tavallisessa luokassa on paljon kovempi kolaus lapselle kuin erityisluokka. Valitettavasti meillä ei vaan ole ollut mitään mahdollisuutta saada poikaa erityisluokalle. Muutenkin tuntuu että kaikki pienryhmät lopetetaan ja yritetään sopeuttaa normaaliin opetukseen :/

 

Soitin kouluvirastoon ja täällä on ensi viikolla palaveri, jossa päättävät erityisluokille menevät oppilaat. Ajattelin soittaa koulun rehtorille vielä ennen kokousta ja keskustella asiasta. Meidän koulun erityisryhmissä ei ilmeisesti ole kovin montaa paikkaa vapaana, koska ne ovat 1.-2. luokkia. Mihinkään muuhun kouluun emme suostu poikaa laittamaan, joten jos erityisluokalla ei ole tilaa niin sitten pitää kokeilla integroitua opetusta tavallisessa luokassa.

Mutta on hyvä kuulla, että muidenkin lapsilla on ongelmia juuri ohjeiden ja muistin kanssa

 

Mukavaa jos vastauksestani hyötyä.

Mutta niin kuin jo varmaan osasit edellisestä tekstistäni lukea. Niin ainakaan meillä ei tuo intekroitu-opetus toiminut. Asustelemme isossa kaupungissa ja täällä jo muutenkin pienryhmät täynnä. Joten niihin ei sitten intekroidut oppilaat ennään oikein mahdukkaan opiskelemaan niitä aineita joissa olisi intekrointi päätös. Eli en suosittele intekrointia.
Eikähän tuo pienryhmä aina voi kodin lähin koulu olla. Meilläkin nuorempi kulkee koulukyydein (n. 6-7km) ja vanhempi bussilla (n. 10-13km/n.45min/suunta).

Elikkä edellen kehoitan miettimään myös sitä opiskelua hiukan kauempana olevassakin koulussa.

Mutta toki itse päätöksenne teete niin kuin parhaaksi katsotte.

Itselläni vain kun on kokemusta niin intekroidusta kuin pienryhmä opetuksesta ja vielä erityiskoulustakin. Niin näkemykseni on jotta kaksi viimeisintä vaihtoehtoa miellä ollut parhaita.

 

Asiahan selviää tutustumalla kyseiseen erityisluokkaan/pienryhmään.
Meille suositeltiin erityisryhmää päiväkotiin, käytiin siellä ja se siitä. Tietynlaiset lapset ei vaan sovi yhteen, meidän kuulovammainen pärjää paremmin isommassa luokassa kun pienryhmässä jossa koko ajan kauhea meteli ja melske. Samoin kuulovammainen tarvii mallia puheeseen eli lapset joilla pahoja puheen tuottamisen ongelmia eivät myöskään ole suositeltavia samaan luokkaan. Isompi luokka joka selvästi rauhallisempi kun pieni vilkas erityisryhmä ja avustaja. Paljon parempi yhtälö!