Kyllä oli niin ku ois suolaa haavoille heitetty..

näköjään jos toivoo edes kerran huomiota ilman pyytämättä..

Eikö siinä ollut huomiota tarpeeksi että anoppi sentään soitti ja kysyi kuulumisia? Ja jos anoppi oli jo luvannut mennä hoitamaan tuttaviensa lapsia, niin olisiko hänen pitänyt perua lupaamansa meno sen vuoksi että teidän sakki on oksennustaudissa ja sännätä auttamaan teitä? Eikä anoppikaan etukäteen voinut tietää, että missä sitä sairastetaan pahemmin ja missä hänen apuaan tarvitaan.

 

No jaa. Ymmärrän kyllä anoppia. En itsekään menisi vapaaehtoisesti yrjötautiselle kylään. Niin se vain on. Ei ole mitään kamalampaa tautia, joten melko epäreilua olettaa, että joku vapaaehtoisesti sitä tulisi hankkimaan.

Mun äiti tuli auttamaan kun minä ja 1-vuotias oksennettiin. Sai itsekin taudin sitten, minkä tiesi jo tullessaan. Arvostan äitiäni aivan mielettömästi. Sanovat sitä rakkaudeksi.

AP:lle voimia ja terveenäpysymistä! Ymmärrän sinua, vaikka täällä saatkin kommentteja, että kuule se on vaan jaksettava.

 

[QUOTE="Loretta";22469417]Eikö siinä ollut huomiota tarpeeksi että anoppi sentään soitti ja kysyi kuulumisia? Ja jos anoppi oli jo luvannut mennä hoitamaan tuttaviensa lapsia, niin olisiko hänen pitänyt perua lupaamansa meno sen vuoksi että teidän sakki on oksennustaudissa ja sännätä auttamaan teitä? Eikä anoppikaan etukäteen voinut tietää, että missä sitä sairastetaan pahemmin ja missä hänen apuaan tarvitaan.[/QUOTE]

soitti joo.. mut niinhän se yleensäkkin menee että soitetaan ja kysytään niiden sairaiden vointia, mut ei kysytä sitä et miten se jaksaa joka niitä sairaita hoitaa!!

 

Mun äiti tuli auttamaan kun minä ja 1-vuotias oksennettiin. Sai itsekin taudin sitten, minkä tiesi jo tullessaan. Arvostan äitiäni aivan mielettömästi. Sanovat sitä rakkaudeksi.

AP:lle voimia ja terveenäpysymistä! Ymmärrän sinua, vaikka täällä saatkin kommentteja, että kuule se on vaan jaksettava.

KIITOS!! Kyl se vain äidinki jaksaminen on joskus rajallista.. ja se pieni huomioiminen kantaa pitkälle silloin kun väsymys tuntuu ylivoimaiselta! Väsyttää vain tämä jatkuva pyykkääminen, itku ja lasten touhujen seuraaminen. Nämä ku ei sairaanakaan taho pysyä paikallaan ja kumpikaan ei ole nukkunu koko päivänä reilua puoltatuntia pidempiä unia..
... mies tuolla siivoaa jälkiään vessasta ku purskahin äsken sen nähen itkuun! Oli tullu tavaraa kummastaki päästä...

 

Mä luulen että tämä raskaus herkistää mut nyt ihan äärimmilleen!! Oikeasti mikä tässä on parasta.. ni vauva ei ole vielä syntyny, se tästä oikeasti puuttus et mulla ois näiden lisäksi tässä vielä rintalapsi

 

Tuo suolaa haavoille tuli siitä kun kesällä mies oli reissussa ja lapset enterossa (oli rajuna suussa + käsissä, jaloissa ja kuumetta) pyysin apua ja en sitä saanu ku otiin luvattu mennä lapsenlikaksi että toisen talon äiti pääsee kutsuille. Se tietty ihan ok tilanne sinänsä, mut ku ajattelee et jos ois ollu toisinpäin ni oisin ite ehottanu et mennä sinne ja jättäny itse menemättä kutsuille tai oyytäny toisaalta lapsenlikkaa

no aika itsekäs olet.
jos anoppi oli luvannut toiselle perheelle ensin mennä lapsenvahdiksi, että äiti pääsee kutsuille, niin tottakai hän sinne meni!
kyllä mua ainakin ottaisi pattiin jos minä työssäkäyvä ihminen kerran kaksi vuodessa saan kutsun johonkin illanistujaiseen tms. ja lapsenvahdiksi lupautunut anoppi peruisi sen vuoksi, että miehen veljen kotona oleva vaimo ei pärjää kahden sairaan lapsensa kanssa, vaan se apu on saatava juuri silloin kun minä olen menossa sovittuun tapaaiseen.

ja mitä tulee tuohon, että anoppi menee hoitamaan silmätulehduspotilaita, että vanhemmat pääsevät töihin, niin ymmärrän ihan hyvin, joskus vain ihan oikeasti on sellaisia tilanteita töissä, että on mentävä töihin vaikka pää kainalossa ja jos kerran anoppi/appi/muu sukulainen on käytettävissä niin tottahan toki sen mahdollisuuden vastaan otan.

kotona olevan on vaikea ehkä muistaa mitä se työelämän,kodin,päikyn ja lapsien kanssa sumpliminen arjen askareissa on.

 

mut mikä estää vanhempi itse jäämästä kotiin??

Jos omat lapset olisivat sairaina, voisin hyvin pyytää anoppia tulemaan hoitamaan, jos olisi silmätulehdus tai pieni kuume, mutta vatsatautisia en pyytäisi hoitamaan.
Miksi heidän pitäisi jäädä itse kotiin, jos anoppisi on halukas tulemaan hoitamaan? Anoppiasi on varmasti pyydetty ja hän on suostunut. Miten se on sinulta pois?
Lisäksi, pyydä sinäkin apua jos sitä tarvitset. Niin se homma toimii. Monien isovanhempien on vaikeakin tarjota apuaan, jollei sitä suoraan pyydetä.

 

[QUOTE="höhhö";22469676]no aika itsekäs olet.
jos anoppi oli luvannut toiselle perheelle ensin mennä lapsenvahdiksi, että äiti pääsee kutsuille, niin tottakai hän sinne meni!
kyllä mua ainakin ottaisi pattiin jos minä työssäkäyvä ihminen kerran kaksi vuodessa saan kutsun johonkin illanistujaiseen tms. ja lapsenvahdiksi lupautunut anoppi peruisi sen vuoksi, että miehen veljen kotona oleva vaimo ei pärjää kahden sairaan lapsensa kanssa, vaan se apu on saatava juuri silloin kun minä olen menossa sovittuun tapaaiseen.

ja mitä tulee tuohon, että anoppi menee hoitamaan silmätulehduspotilaita, että vanhemmat pääsevät töihin, niin ymmärrän ihan hyvin, joskus vain ihan oikeasti on sellaisia tilanteita töissä, että on mentävä töihin vaikka pää kainalossa ja jos kerran anoppi/appi/muu sukulainen on käytettävissä niin tottahan toki sen mahdollisuuden vastaan otan.

kotona olevan on vaikea ehkä muistaa mitä se työelämän,kodin,päikyn ja lapsien kanssa sumpliminen arjen askareissa on.[/QUOTE]

ensinnäki voin sanoa ettei siitä nyt niin kauan ole kui ite oon ollu töissä etten muistaisi mitä se on.
Toiseksi se äiti on vähintään kerran viikossa jossain, kolmaneksi mä pyydän todella harvoin apua ja silloin oisin oikeasti sitä tarvinnu tai tarvin, sain apua muualta (pääsin kauppaan ja apteekkiin) ku miten otat mukaan lapsia joilla on lähemmäs 40C kuumetta.

Ei mun takia tartte perua mitään sovittuja menoja eikä tuotakaan menoa ois tarttenu perua ku ois tullu päiväll meille ja illaks menny toisaalle. (tietty tarttumisriski kyl ois ollu).

No tietty akateemisesti koulutetty tytär on tärkeämpi (ja heidän lapset), mitä tavallinen amk:n käyny äiti + maalais mies lapsineen..

jeps.. mut se siitä.. se vain tympäsee ku kerran kaks vuodessa ihan oikeasti tartteis akutisti apua ni sit sitä ei ite saa. No en mä oikeasti ole tallainen valittajatyyppi. Toivottavasti ens yö on parempi ja saa itekki nukuttua..

 

Jos omat lapset olisivat sairaina, voisin hyvin pyytää anoppia tulemaan hoitamaan, jos olisi silmätulehdus tai pieni kuume, mutta vatsatautisia en pyytäisi hoitamaan.
Miksi heidän pitäisi jäädä itse kotiin, jos anoppisi on halukas tulemaan hoitamaan? Anoppiasi on varmasti pyydetty ja hän on suostunut. Miten se on sinulta pois?
Lisäksi, pyydä sinäkin apua jos sitä tarvitset. Niin se homma toimii. Monien isovanhempien on vaikeakin tarjota apuaan, jollei sitä suoraan pyydetä.

ei olleet pyytäneet vaan isovanhemmat oli tarjoutuneet auttamaan. Enkä mä niitä tänne sen ihmeemmin ois kaivannukkaan, enkä todellakaan pyydä ennen ku on viimonen pakko!! Nyt ei vielä ollu sellainen..

 

kait mä oon ku ootan et sit ku ite tartteis huomiota ni sitä sais (siis positiivisessa mielessä), ku ite saatan muistaa sairaana olevia sukulaisia tai läheisiä ystäviä sillä et kysyn tartteeko jotain..

 

Oisit vaan rohkeesti kysyny sitä kaupassa käyntiä, josko ois ehtiny tuoda ennen lapsenlikaksi menoa? Ei sitä aina muista kysyä tarviiko apua ja varsinkaan jos sitä apua on ehditty pyytää jo muualta. Turhaan nyt loukkaannuit ja seuraavalla kerralla avaa rohkeesti suus Tautina tuo on todella karmea mutta menee onneksi pian ohi.

 

[QUOTE="amanda";22468622]No minusta kyllä otat nokkiisi ihan turhaan. Ensiksikin vatsatauti tarttuu todella helposti aikuisiinkin. Silmätulehdus taas on enimmäkseen pikkulasten vaiva. Toiseksi toisessa perheessä on todella tarvetta hoitajille, koska vanhemmat menevät töihin, teillä molemmat ovat tällä haavaa kotona. Kolmanneksi, jos et sinä kykene meneääm tse kauppaan olist pyytänyt apua.

Ei kannata ruikuttaa, kun mitään aihetta ei ole.[/QUOTE]

Kannattaa kuitenkin muistaa se tosiseikka, että jos lapsi/lapset ovat kipeinä, heitä kuuluu hoitaa oma äiti tai isä. Kukaan ei ole työpaikallaan korvaamaton eikä mikään kuningas, työt siellä työpaikalla odottavat tai tulee sijainen tai paikalla olevat tekevät. Yksinkertaista.

 

Oisit vaan rohkeesti kysyny sitä kaupassa käyntiä, josko ois ehtiny tuoda ennen lapsenlikaksi menoa? Ei sitä aina muista kysyä tarviiko apua ja varsinkaan jos sitä apua on ehditty pyytää jo muualta. Turhaan nyt loukkaannuit ja seuraavalla kerralla avaa rohkeesti suus Tautina tuo on todella karmea mutta menee onneksi pian ohi.

totta..