Kyllä tämä elämä ilman ystävia on sitten vaikeaa.

  • Viestiketjun aloittaja yksinäinen ja perhe
  • Ensimmäinen viesti
juu
mää ainakin kaukana sieltä.......

täällä minä ainakin koneella kyhjötän kun isäntä on pihalla omissa hommissa ja lapset niin isoja et ei ne oikeen enää mua iltasin tartte kauheest..... vaavi meillä on myös mutta nukkuu vielä paljon niin vapaa aikaa on paljon
 
Keittiönoita
Mä tykkään viettää juhlia ihan vaan lastenikin kanssa. Tietyt juhlat ovat tulleet mun lapsilleni ja "ottopojallenikin" niin tärkeiksi, että vielä aikuisenakin tulevat joka vuosi niitä juhlia meille viettämään :)

Ilman ystäviä ei kyllä ole kiva olla :hug: Voisitko koittaa tutustua johonkin netin kautta? Mä olen saanut ystäviä myös tältä palstalta, kun tarpeeksi kauan olen palstalla keikkunut.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä tykkään viettää juhlia ihan vaan lastenikin kanssa. Tietyt juhlat ovat tulleet mun lapsilleni ja "ottopojallenikin" niin tärkeiksi, että vielä aikuisenakin tulevat joka vuosi niitä juhlia meille viettämään :)

Ilman ystäviä ei kyllä ole kiva olla :hug: Voisitko koittaa tutustua johonkin netin kautta? Mä olen saanut ystäviä myös tältä palstalta, kun tarpeeksi kauan olen palstalla keikkunut.
mites vietit niitä juhlia silloin, kun lapset oli pienempiä?
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mites vietit niitä juhlia silloin, kun lapset oli pienempiä?
Samalla tavalla kuin nykyisinkin. Paitsi että silloin lapset usein askarteli juhlapäivään sopivat koristeet ja auttoivat koristelemaan kotia. Pääsiäisen aikaan käytiin yhdessä keräämässä pajunkissat, vapun aikaan valkovuokot (jos oli kevät tarpeeksi pitkällä). Tavallista parempaa ruokaa, syötiin "pitkän kaavan mukaan". Pöydän kattaus juhlavampi kuin arkena, samoin pukeutuminen. Ja vietettiin päivällisen jälkeen enemmän aikaa yhdessä kuin mitä arkisin eli en tehnyt mitään kotihommia.

 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mites vietit niitä juhlia silloin, kun lapset oli pienempiä?
Samalla tavalla kuin nykyisinkin. Paitsi että silloin lapset usein askarteli juhlapäivään sopivat koristeet ja auttoivat koristelemaan kotia. Pääsiäisen aikaan käytiin yhdessä keräämässä pajunkissat, vapun aikaan valkovuokot (jos oli kevät tarpeeksi pitkällä). Tavallista parempaa ruokaa, syötiin "pitkän kaavan mukaan". Pöydän kattaus juhlavampi kuin arkena, samoin pukeutuminen. Ja vietettiin päivällisen jälkeen enemmän aikaa yhdessä kuin mitä arkisin eli en tehnyt mitään kotihommia.

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
pohjanmaalla asustellaan. lapset on jo isompia, ettei oikein kerhot käy.
olen ja muutkin on vain niin huonoja tutustumaan ja ystävystymään.
Missä päin pohjanmaata? Ite asun keski-Pohjanmaalla Lestijokilaaksossa.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
pohjanmaalla asustellaan. lapset on jo isompia, ettei oikein kerhot käy.
olen ja muutkin on vain niin huonoja tutustumaan ja ystävystymään.
Missä päin pohjanmaata? Ite asun keski-Pohjanmaalla Lestijokilaaksossa.
pohjoisemmassa. niinkun sanoin, olen huono ystävystymään :)
 
Eipä sinua voi kukaan paremmaksi ystävystyjäksi ja sosiaalisemmaksi pakottaa/ muuttaa vain sina itse voit muuttaa asennoitumistasi koska et tunnu tyytyväiseltä nykytilaankaan, niin siitä vaan rohkeasti muuttamaan tilannetta ja tutustumaan ihmisiin, missä heitä tapaatkin tai kohtaat muuten (kuten täällä palstalla)työssäsi tai aloitat jonkin harrastuksen ellei jo ole jne....täälläkin kulkee yksityisviestitkin jos kirjautuu mustaksi käyttäjäksi :wave:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
pohjanmaalla asustellaan. lapset on jo isompia, ettei oikein kerhot käy.
olen ja muutkin on vain niin huonoja tutustumaan ja ystävystymään.
Missä päin pohjanmaata? Ite asun keski-Pohjanmaalla Lestijokilaaksossa.
pohjoisemmassa. niinkun sanoin, olen huono ystävystymään :)
Kuinka paljon pohjoisemmassa?
 
Etelä Pohjanmaalla asustelen ja meillä on kaks ilta-** 7 ja 11 v ja sitte kaks aikuista tytärtä ja kaksi mummon kultapoikaa lapsenlasta.... :heart: ja reissurekkamies isä pappa joka on aina tiellä (ei enää gps:n keksimisen jäkeen voi sanoa "tietymättömällä" ) mutta nämä yksinäisyyden kaikki kuviot on 11 muuton ja 7mällä eri paikkakunnalla asumisen ja pitkän "yksinhuoltajuus" avioliiton myötä tulleet tuttuakin tutummiksi, että tiedän kyllä kuinka vaikeaa voi olla saada ja pitää yllä ystävyyssuhteita arjen keskellä.
 
ap
jotenkin musta ei vaan oo kaveriksi..tai kaveriksi on, mutta ystäväksi ei, en osaa päästää ketään lähelle.
Oulun läheltä olen, kiitos huomiostanne, mutta en mää uskalla paljastaa nikkiäni (oon siis oikeesti musta täällä)
haluan kai vaan ruikuttaa surkeuttani. idiootti olen.
 

Yhteistyössä