Kyllä voi päätöksen teko olla vaikeeta!

Mun pitäis lopultakin saada aikaan lopullinen päätös ja ilmoittaa mihelle, että en halua enää olla sen firman toimitusjohtaja enkä omistaa puolta osakkeista.
Aina kun mä yritän puhua aiheesta, se heittää muo järjellä; sillä tosiasialla, että vaikka mä vihaan tätä työtä, en koe hallitsevani sitä enkä oo siitä pätkääkään kiinnostunu, yhdessä yrittäjinä meillä olis vapaus pitää välillä pitkiä vapaa jaksoja samaan aikaan. JOs mä olisin muualla töissä, en olis yhtä vapaa määräämään siitä, koska vapaata pidetään.
Mutta perkele kun mä vihaan tätä työtä!
Mä tiedän, että omalta alalta tuskin saisin edes täysiaikaista työpaikkaa (tällähetkellä teen töitä 2 vkl/kk, koska muuten mä en pysyis järjissäni) ja poitäis ensin opiskella kolmisen vuotta, että löytäis jonkun mukavan työn ja taludellisesti se ei välttämättä olis viisasta, mutta perkele kun mä vihaan tota työtä, vaikka kuinka yritän selittää itselleni, että se on vaan työtä ja väliäkös sillä mitä tekee vapaa-aikansa eteen ja mukavinkin työ muuttuu jossain vaiheessa paskaksi (tostakin on kokemusta).

 

:hug: mitä se työ on? Voiko sitä muuttaa mitenkään mielekkäämmäks? mIksi mies ei oo tj?

 

Viekö työ toimitusjohtajana 2vkl/kk ?? Silloin mä varmaan kestäisin sen vaikka päälläni seisoen... jos vain korvaus olisi sen arvoinen, tietenkin Mutta jos työ vie ison osan viikosta ja päivästä niin silloin työn pitää olla myös kivaa ja sellaista että sitä haluaa myös tehdä.

 

:hug: mitä se työ on? Voiko sitä muuttaa mitenkään mielekkäämmäks? mIksi mies ei oo tj?

Aika vaikeeta tän kokoisessa yrityksessä, missä on kaks työntekijää, eli mä ja mies, muuttaa kauheesti työnkuvaa ! Rakennus hommia tehdään ja ne vaan ei oo mun juttu. Musta naiset, jotka tekee "miesten töitä" on vähän huiorahtavia ressukoita, jotka haluaa vaan miesten huomiota -ja sori vaan kaikille miesten töistä tykkääville naisille, muta musta vaan tuntuu tolta ja sen takia mä vihaan itteeni aina suunnattomasti kun oon töissä!
Mies ei oo tj, koska se on pj ! Kyllä mä viellä se tj voisin olla, jos olis joku ulkopuolinen töissä tekemässä ne fyysiset työt, muta jotenkin tuntuu et toi asetelma tulee myös parisuhteeseen, kun töissä mies tietty on se "pomo" kun mä en mistään mitään tajua, koska muo ei vähempää vois kiinnostaa! Joten nyt tuntuu, et pitäs saada semmoinen henkinen irtiotto!

 

Viekö työ toimitusjohtajana 2vkl/kk ??

Ei vaan kokopäivätyötä teen miehen kanssa sen yrityksessä, mutta tuo 2vkl/kk on mun omaa työtä toisaalla -mä pääsen aina välillä töihin lepäämään!

 

Aika vaikeeta tän kokoisessa yrityksessä, missä on kaks työntekijää, eli mä ja mies, muuttaa kauheesti työnkuvaa ! Rakennus hommia tehdään ja ne vaan ei oo mun juttu. Musta naiset, jotka tekee "miesten töitä" on vähän huiorahtavia ressukoita, jotka haluaa vaan miesten huomiota -ja sori vaan kaikille miesten töistä tykkääville naisille, muta musta vaan tuntuu tolta ja sen takia mä vihaan itteeni aina suunnattomasti kun oon töissä!
Mies ei oo tj, koska se on pj ! Kyllä mä viellä se tj voisin olla, jos olis joku ulkopuolinen töissä tekemässä ne fyysiset työt, muta jotenkin tuntuu et toi asetelma tulee myös parisuhteeseen, kun töissä mies tietty on se "pomo" kun mä en mistään mitään tajua, koska muo ei vähempää vois kiinnostaa! Joten nyt tuntuu, et pitäs saada semmoinen henkinen irtiotto!

Et taida käydä ihan kaikilla pytyillä.

 

Aika vaikeeta tän kokoisessa yrityksessä, missä on kaks työntekijää, eli mä ja mies, muuttaa kauheesti työnkuvaa ! Rakennus hommia tehdään ja ne vaan ei oo mun juttu. Musta naiset, jotka tekee "miesten töitä" on vähän huiorahtavia ressukoita, jotka haluaa vaan miesten huomiota -ja sori vaan kaikille miesten töistä tykkääville naisille, muta musta vaan tuntuu tolta ja sen takia mä vihaan itteeni aina suunnattomasti kun oon töissä!
Mies ei oo tj, koska se on pj ! Kyllä mä viellä se tj voisin olla, jos olis joku ulkopuolinen töissä tekemässä ne fyysiset työt, muta jotenkin tuntuu et toi asetelma tulee myös parisuhteeseen, kun töissä mies tietty on se "pomo" kun mä en mistään mitään tajua, koska muo ei vähempää vois kiinnostaa! Joten nyt tuntuu, et pitäs saada semmoinen henkinen irtiotto!

Jaa, oisko töitä tarjolla Mutta jos sulle on kerta ollu varaa palkka maksaa niin eikös se oo kun siä lopetat ja tilalle palkataan joku jota kiinnostaa ja kuka haluaa tuota työtä tehä?

 

Et taida käydä ihan kaikilla pytyillä.

Eiköhän meillä jokaisella ole tunnetasolla mielipiteitä, jotka ei ole yleisesti ottaen korrekteja...

 

Eiköhän meillä jokaisella ole tunnetasolla mielipiteitä, jotka ei ole yleisesti ottaen korrekteja...

Ilman muuta.

 

Mutta jos sulle on kerta ollu varaa palkka maksaa niin eikös se oo kun siä lopetat ja tilalle palkataan joku jota kiinnostaa ja kuka haluaa tuota työtä tehä?

Mä luulen, että kukaan muu ei tekis sillä palkalla, mitä kulloinkin sattuu olemaan varaa nostaa ! PItäs olla vähän varmempi tulotaso ulkopuolisella ja sehän se idea on ollu, et pysyy rahat omassa pesässä ja saadaan jaettua ne tasan molemmille, ni vero% pysyy pienenä vaikka yhteenlaskettu tulotaso joskus olis jopa kohtuullinen.
Mun pitäis kuitenkin löytää työ, josta tienaa sen verran, mitä työntekijän palkkaaminen yritykseen maksais, että oma tulotaso ei putois sen takia -ainakaan viellä ei oo varaa tulotason pudotukseen.

 

No onko joku vähimmäissumma sitten, mikä siitä työstä olisi tultava, että voisit hypätä pois?

(itse tässä jahkailujen mestariksi pian valmistuva, vain diplomi puuttuu, työelämän solmuja nämäkin).

Joskus on kyllä niin sokeassa pisteessä itsensä kanssa, ettei asiat etene vaikka mitä tekisi.

 

Mä luulen, että kukaan muu ei tekis sillä palkalla, mitä kulloinkin sattuu olemaan varaa nostaa ! PItäs olla vähän varmempi tulotaso ulkopuolisella ja sehän se idea on ollu, et pysyy rahat omassa pesässä ja saadaan jaettua ne tasan molemmille, ni vero% pysyy pienenä vaikka yhteenlaskettu tulotaso joskus olis jopa kohtuullinen.
Mun pitäis kuitenkin löytää työ, josta tienaa sen verran, mitä työntekijän palkkaaminen yritykseen maksais, että oma tulotaso ei putois sen takia -ainakaan viellä ei oo varaa tulotason pudotukseen.

varaa ja varaa. ahneelle ei koskaan tule riittämää mikään, pitää olla montaa kiinteistöä, metsää, jne jne jne jne

ahne ja laiska olet kuten miehesikin

 

Toiset naiset nyt vain on ihan oikeasti kiinnostuneita remonttihommista, autoista tai muusta sellaisesta. Sun kannattais ihan ensinnä muuttaa tuota asennettasi. Ehkä se työ ei olis niin kamalaa, jos et kuvittelis olevasi huorahtava ressukka, koska teet työtäsi.

 

Aika vaikeeta tän kokoisessa yrityksessä, missä on kaks työntekijää, eli mä ja mies, muuttaa kauheesti työnkuvaa ! Rakennus hommia tehdään ja ne vaan ei oo mun juttu. Musta naiset, jotka tekee "miesten töitä" on vähän huiorahtavia ressukoita, jotka haluaa vaan miesten huomiota -ja sori vaan kaikille miesten töistä tykkääville naisille, muta musta vaan tuntuu tolta ja sen takia mä vihaan itteeni aina suunnattomasti kun oon töissä!
Mies ei oo tj, koska se on pj ! Kyllä mä viellä se tj voisin olla, jos olis joku ulkopuolinen töissä tekemässä ne fyysiset työt, *muta jotenkin tuntuu et toi asetelma tulee myös parisuhteeseen, kun töissä mies tietty on se "pomo" kun mä en mistään mitään tajua, koska muo ei vähempää vois kiinnostaa! Joten nyt tuntuu, et pitäs saada semmoinen henkinen irtiotto!

No jos noin vahvat näkemykset alasta, ja työstä ylipäätään, on parempi varmaan lukea se 3 vuotta, kun kärvistellä tossa asemassa?


*Kuitenkin sun kertomasta paistaa hiukan läpi, että olisi parannettavan varaa joissain yksittäisissäkin asioissa. Jos et työnkuvaa tai alaa vaihda, kannattaa ainakin pyrkiä muuttamaan noita epäkohtia yhdessä miehesi kanssa.

Voimia muutoksen tielle

 

[QUOTE="vieras";27562531]Toiset naiset nyt vain on ihan oikeasti kiinnostuneita remonttihommista, autoista tai muusta sellaisesta. Sun kannattais ihan ensinnä muuttaa tuota asennettasi. Ehkä se työ ei olis niin kamalaa, jos et kuvittelis olevasi huorahtava ressukka, koska teet työtäsi.[/QUOTE]

Kyllä mäkin harrastusmielessä voin seinät tapetoida tai maalata, mutta se on eri juttu!
Toi tunne tulee syvemmältä -varmaan osin siitä, miksi mä joskus peruskoulun jälkeen olin menossa alan ammattikouluun! Toki mulla oli silloin (miesten) huomion lisäksi myös halu tulla isän pomoksi, lopultakin olla jotain ja tulla näkyväksi.
Sit taas kun me asutaan miehen kotitilalla, niin se miehen kanssa työskentely tulee sitäkautta tunnetasolla niin vaikeeksi asiaksi. Tässä on paljon käsittelemättömiä asioita, jotka liittyy toki siihen, että alunperin meidän suhde oli aivan sairas riippuvuus suhde ja muutosvastarintaa pukkaa kun ihan oikeita isoja muutoksia pitäs tehdä.
Se jo oli iso muutos, että mä hankin oman ammatin 3 vuotta sitten ja 2 vuotta mä olin hyvin pitkälti muualla töissä.