Kysyisin

Vain muiden mielipidettä mieltäni askarruttavaan asiaan eli mummon esittämiin lausuntoihin,joita hän tekee leikin varjolla.Esim ihan vasta kertoi, että mummolassa on eri pelisäännöt kuin kotonamme ja nauroi päälle.Tietysti sanoin asiaan oman mielipiteeni, jonka päälle hän huusi ja nauroi, että näin se menee.Lisäksi arvosteli pyrkimystämme karkkipäivän suhteen, koska se on hänestä järjetön.Me emme mieheni kanssa halua syöttää lapsillemme karkkia päivittäin.Myös kaksi kertaa on puhelimessa ilmoittanut, että hän nyt MÄÄRÄÄ toimittavan hänen tahtonsa mukaan.Toinen kerta koski kyläilyä ja toinen kotimme sisustusta/turvallisuutta.Molemmat asiat osaamme kyllä aikuisena ajatella itse.Emme luonnollisestakaan toimi hänen tahtonsa mukaan, mutta käytös on mielestäni huonoa, enkä haluaisi sen jatkuvan.Voin vain kuvitella kuinka auktoriteettiamme syö lasten edessä se, että mummo esittää määräyksiä lasten vanhemmille.Jotenkin olen näissä tilanteissa mennyt ihan lukkoon ja yrittänyt sopuisasti esittää mielipiteeni, mutta lopulta olen todella vihainen ja neuvoton.Mies sanoo yleensä, että anna olla tai jutellaan tilaisuuden tullen, mutta näitä tilanteita ei tunnu tulevan sitten ikinä.Kenenkään kanssa en haluaisi riitautua, mutta neuvot ja puuttumiset ovat jatkuneet jo liian pitkään.Kuinka te toimisitte sijassani?

 

Eihän tuollainen ole lapsellekaan kivaa, vaikka mummu varmaan niin luuleekin. Jos mummu tuputtaa karkkia ja vanhemmat sanovat, että ei ole karkkipäivä, niin mitä lapsi siitä ajattelee? Jos ottaa karkkia, niin jää kuitenkin vähän paha mieli ettei tehnyt niinkuin vanhemmat halusivat, ja jos ei ota karkkia, mummu painostaa ja jää herkut saamatta...

Meillä on vähän sama juttu välillä, vieläpä niin että mummu ensin kauhistelee miten vaarallisia limsat on hampaille (ei kai me vaan sellaisia lapsille anneta) ja sitten parin tunnin päästä kuitenkin juottaa itse limsaa, koska mummolassa se ei jostain syystä tuhoa hampaita. Vain kotona juotuna se on vaarallista...

Eihän herkkujensyöttämisellä minustakaan ole väliä, jos mummolassa käydään harvoin, mutta ylimääräinen karkkipäivä joka viikko on minusta liikaa.

Minä olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, miten ihana mummu itselläni oli. Koskaan mummu ei kyseenalaistanut vanhempieni ohjeita vaan kysyi ensin, että milloin on karkkipäivä (ja sitten kyllä toi herkkuja tai antoi karkkirahaa) ja milloin olisi hyvä hetki hakea jätskit kaupasta. Ja jos oli ruoka-aika, mummu kyllä auttoi kuorimaan (ison) perunan tai lusikoimaan kaikki puurot lautaselta. Ja usein parasta oli se, että mummulla oli aina aikaa leikkiä ja pelata.

Mitähän ne lapset vielä isonakin muistavat mummolareissuista? Muistavatko, miten ihanaa oli kun sai mättää herkkuja napaansa äidin nenän edessä vaikka äiti juuri kielsi ja montako jätskiä mummu osti vuosien kuluessa? Vai muistavatko ehkä kuitenkin paremmin sen, jos mummolla oli aikaa tehdä yhdessä jotain mukavaa? Vai onko tässä kyse siitä, että monella mummulla ei oikein ole aikaa niille lapsille ja sitä sitten yritetään korvata tuputtamalla herkkuja, että lapsi varmasti tykkää mummusta...

 

Silloin kun esikoinen oli pieni, oltiin aika hysteerisiä myös isovanhempien kanssa.
Vaikka hän oli vielä vauvaiässä tuputtivat kaikkea mahdollista syötävää vaikka kiellettiin.

Ikää tuli lisää ja toinen lapsi, sama meno jatkui ja jatkuu edelleen. Nyt ollaan höllätty pipoa ja annetaan isovanhempien hössätä silloin kun lasten kanssa ovat.
Kotona on sitten omat säännöt ja mummilassa omat. Lapsetkin ovat sen jo sisäistäneet, vaikkakin mummilan jälkeen menee 2-3päivää omien kotisääntöjen uudelleen sisäistämiseen.

On kuitenkin rikkaus että isovanhemmat on lasten elämässä ja on mielettömän ihanaa nähdä se miten he heidän seurastaan nauttivat.
Satunnaisilla ylilyönneillä ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, kunhan eivät syötä lapsille mitään mille ovat allergisia tai vahingoita lapsia muulla tavoin.

Nauttikaa elämästä ja antakaa isovanhempien sanoa/tehdä mitä haluavat (kohtuus tietysti kaikessa).
Kommentit kasvatuksesta, sisustuksesta ja muusta semmoisesta kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos samantien.