Kysymys kahden pienellä ikäerolla varustetun lapsen äideille:

Meille on tulossa pian toinen lapsi, ikäeroa esikoiseen tulee 1 vuosi 9 kk.

Te, keillä on kokemusta vastaavasta ikäerosta, kertokaa ihan rehellisesti millainen ensimmäinen puoli vuotta/vuosi oli lasten kanssa? Oliko raskasta? jos, niin mitkä asiat erityisesti? Missä vaiheessa alkoi "helpottamaan"?

Olisi kiva tietää vähän etukäteen mitä tuleman ehkä pitää

Kiitos etukäteen :flower:

-sibrica

 

Meillä on tytöillä ikäeroa 1v4kk.
Alku oli aika raskasta,koska vauvalla oli koliikki. En saanut nukutuksi pariin kuukauteen kunnolla.
Sitten kun kolikki meni ohi ja sain nukuttua paremmin.Meillä tuo alku oli raskain muuten meni todella hyvin.
Isosisko halusi kovasti hoitaa vauvaa,toki annoimme hänen osallistua hoitamiseen esim: hakemalla vauvalle vaipan jne..
Mustasukkaisuutta ei meillä ollut.

 

Meillä on ikä eroa 1v7kk ja voin rehellisesti sanoa, että olen kokenut elon kahden kanssa (vaikka molemmat pieniä ) paljon helpommaksi, kuin silloin vain esikoisen kanssa.

Toki siis hankalia päiviä on useampi viikossa, lähinnä esikoisen uhman takia ja kausittain kuopuksen yöt on katkonaisia. Mutta pääosin on ollut helppoa, sillä kuopus on pitkälti hyvä nukkumaan.

RAnkin kokemus oli tuossa pari viikkoa sitten meillä riehunut flunssa, jonka sai ensin esikoinen, sitten minä ja tyttö ja kaikki oltiin samaan aikaan kipeinä, vain mies säästyi taudilta.
Mies hoiti pojan ja minä tyttöä. VErotti hirveästi voimia, kun yöherätyksiä tuli MONTA ja siihen vielä imetykset päälle ja itse ei unta juuri saanut muutenkaan, kun yskä oli kova ja nokka pahuksen tukossa.

Liikkuminen on haasteellisempaa, kun poika ei ole rattaissa pahemmin viihtynyt sitten viime kesän, joten tuplia en alkanut ostamaan. Mutta tähänkin on tottunut.

Poika oli vain hetken mustasukkainen ja tuon kohdisti vain minuun, ei siskoonsa. 2vk jälkeen tilanne oli jo tasoittunut.

Poika on nyt 2v ja tyttö 2vk päästä 6kk. Ei kauheasti ole mitään katastrofi tarinaa kerrottavana. Voi olla, että niitä tulee vasta vuoden päästä, kun kummatkin on uhmassa

 

Meillä lapsilla ikäeroa 1v8kk ja vauva on nyt 4kk. On ollut ihan hurjan paljon helpompaa mitä ikinä olisin voinut toivoa! Vauva on maailman iloisin kaveri ja niin hyvin nukkuva että huh, esikko ei ole ollut yhtään mustasukkainen ja kaikki on vaan mennyt todella hyvin.

Eli ei se elämä välttämättä raskaammaksi muutu Hitaampaa on lähteminen kun pitää kaksi pukea mutta se nyto n ihan selvää

 

meillä ikäeroa 1.5 vuotta ja musta tää on ollut todella raskasta.esikoinen on tosi mustasukkainen ja vilkas muutenkin.hetkeksikään ei voi silmistään lapsia jättää, heti on mukiloimassa/puremassa/tönimässä pienempää.tuntuu että pahenee vaan mitä isommaksi pikkuveli tulee.
esikoinen rupesi heräilemään vauvan tulon jälkeen jokayö ensimmäisen puolenvuoden ajan vähintään kaksi kertaa yössä.siinä ei paljon nukuttua tullut.
kun pienempi oli n 9kk rupesi isompi nukkumaan öitänsä taas kokonaan heräilemättä.
pienempi ei nuku öitään vieläkään :| vaan heräilee öisin itkeskelemään pari kolme kertaa.

hankalimmaksi olen kokenut vaiheen kun pienempi lähti myös liikkeelle.lapset kun nukkuivat eri aikaan päivä unet eikä kumpikaan pysynyt enää edes paikallaan.helpotusta odottelen vielä.nuorempi tulee pian vuoden ja rankoilta nämä päivät tuntuu vieläkin.

rankinta on meilläkin tietysti ollut sairastelut,noro jylläsi minut + molemmat lapset ja mies oli töissä.nukuttaminenkin on hankalaa kun esikoinen taistelee siinäkin vatsaan ja herättää pienemmän huudollaan tai käy herättämässä jos en vahdi.(meillä siis mies tekee usein myös iltaa töitä ja lasten nukuttamien jää minulle) myös syöminen on toisinaan uuvuttavaa kun molemmat yrittävät lähteä ruokapöydästä ennen aikojaan..
täällä oottelen innolla sitä ihanan kuuloista aikaa kun lapset leikkivät sitten yhdessä kun ikä eroa on vähän...

 

Siihen asti meni hienosti, kun vauva paikallaan, mut nyt kun nousee seisomaan ni on koko ajan kaatamas vauvaa ja ottamas syliin jne ja mustasukkasuutta tullut 1 v 7kk ikäero

Niin ja mustiin silmäpusseihin saat varautua

 

Meillä ikäeroa juuri tuo 1v9kk ja esikoinen todella aktiivinen ja omapäinen tapaus sekä myös tosi mustasukkainen eli ainakin nämä ensimmäiset 3kk ovat olleet aika rankkoja. Vauvaa ei voi jättää hetkeksikään lattialle tai sitteriin vahtimatta, jos esikoinen on lähellä, koska saattaa yhtäkkiä käydä repimässä, raapimassa, potkimassa, lyömässä tms. Välillä leikkii taas ihan kiltisti ja pitää seuraa vauvalle ja auttaa vaipanvaihdossa ja muissa jutuissa, mutta sitten saattaa iskeä mustasukkaisuus kohtaus aivan yhtäkkiä. Myös kaikki ruoka-ajat tuppaavat meillä olemaan yhtäaikaa ja esikoinen usein alkaa tekemään pahaa, jos pitkästyy tai ei saa tarpeeksi huomiota. Päiväunet yleensä nukkuvat yhtäaikaa niin silloin äiti saa hetken hengähdystauon Mutta riippuu todella paljon lasten luonteista ja temperamentista miten sujuu.

 

Meillä esikoinen oli 3v 9kk ja keskimmäinen 1v 4kk, kun kuopus syntyi.....nyt kuopuskin täyttää viikonloppuna jo vuoden ja muutama kuukausi on menny todella hienosti. Kaikenkaikkiaankin kaikki on sujunu yli odotusten, mutta jostakin syystä varsinkin syksy oli aika raskasta aikaa. Raskasta on silloin, kun keskimmäinen ja kuopus kummatkin heräilevät öisin tai tietenkin sairastellessa. Erityisen hienoa on se, miten lapsista on seuraa toisilleen ja kun yksi keksii jotain kivaa, toiset seuraavat perässä. Ja kunhan ei liikoja lepotaukoja jää haikailemaan ja lepää silloin kun pystyy, niin hyvin menee!

 

Ikäeroa on 1v8kk ja alku oli todella raskasta. Esikko kokeili kaiken minkä vaan keksi ja teki just ne asiat joita ei olisi saanut Ennakoimalla tilanteita sain arjen pyörimään sujuvammin ja oman pääni kestämään paremmin Otin esikoisen mukaan kotihommiin, pidin pojan kiireisenä niin ei kerennyt tuhoamaan mitään.. Vauvaa hoidimme yhdessä, hänellä oli paaaljon pikku tehtäviä.. Syöttöhetket olivat hankalia, olisin niin halunnut suoda pienemmälle rauhallisen ruokailun mutta vaikka kuinka yritin järjestää telkkarista kirjoihin jne. ne olivat kyllä aika vauhdikkaita. Yritin varoa sitä että en jatkuvasti sanonut isommalle "odota kun ensin.." Vauva sai monesti odottaa ja sen kyllä taisivat kuulla myös naapurit :| Arki alkoi sujua jouhevasti ehkä noin 4-5 kk:n hujakoilla, nyt nuorempi on 10 kk ovat kuin paita ja peppu, ei jälkeäkään mustasukkaisuudesta tai muusta hässäkästä :heart: Onhan meillä vieläkin menoa ja meininkiä, mutta missä lapsiperhessä ei olisi..

Omista menoista ja tarpeista joutui tinkimään kyllä rutkasti, ne ajat KANNATTI käyttää nukkumiseen tai vaikka vaan hiljaisuuden kuuntelemiseen sohvalta käsin. Jos erehtyi surffaamaan netissä lasten nukahdettua sitä katui rankasti aamuyöllä |O

Näin jälkikäteen ajateltuna voisin ryhtyä samaan ruljanssiin uudelleen, ei paha, ei paha

 

Meillä ikäero 1v9kk.
Vauva on ollut todella helppo ja sen takia on mennyt suht hyvin, en voi edes kuvitella miten kamalaa olisi ollut, jos vauvalla olisi ollut koliikki, jotain allergioita tai nukkunut huonosti tms.

Esikoinen on ollut mustasukkainen oikeastaan koko ajan. Alussa se kohdistui minuun ja nyt vauvaan. Koko ajan saa (tietenkin) olla vahtimassa eikä lapsia voi hetkeksikään jättää kahdestaan. Mustasukkaisuus tuntuisi olevan vähän kausittaista, välillä isompi kilahtaa heti kun pienempi vähän kääntää päätään sinne suuntaan, välillä taas ottaa ihan mukavasti leikkiin mukaan ja antaa jopa jonkun "roolin" leikissään pienemmälle.

Tähän asti (kuopus 8kk) ovat vielä nukkuneet koko ajan eri aikoihin päiväunet, joten mulla ei juuri lepohetkiä päivisin ole. Paljon on onneksi auttanut se, että sain alussa esikoiselle ja nyt myöhemmin molemmille kun vauvakin pärjää ilman minua, mummon hoitajaksi arkipäivisinkin ja olen päässyt tarvittaessa kauppaan ym. asioille ihan rauhassa. Viikonloppuna mies on onneksi täysin mukana, esim. tekee ruoat ja leikkii lasten kanssa niin että minulle jää aikaa omiin juttuihin.

En voi siis sanoa, että vielä olisi helpottanut, toisaalta, jos kuopuksella olisi ollut koliikkia, niin ekat 3kk olis ollut varmaan todella rankkaa ja nyt olisi jo helpompaa.

Vinkiksi tulevaan sanoisin, että yritä tehdä arki itsellesi mahdollisimman helpoksi, esim. älä luo liikaa paineita siitä mitä pitäisi tehdä tai liian tiukkoja aikatauluja (esim. viikottaisiin kerhoihin ja harrastuksiin ehtii myöhemminkin kun näet miten alkaa sujua - toisaalta taas joidenkin jaksamista tiukat rutiinit ja aikataulut saattaa helpottaa, itse tietysti tiedät miten voit parhaiten helpottaa omaa elämääsi...), hanki luotettava lastenvahti, pyydä ajoissa apua, jos siltä tuntuu, patista mies iltaisin ja viikonloppuisin avuksesi, jos hän ei sitä automaattisesti ymmärrä, hanki hyvät tuplarattaat, turvaudu tarvittaessa purkkiruokiin ja eineksiin, tee ruokia kerralla isompi määrä pakastimeen, pidä uhmaikäinen esikoinen paremmalla tuulella huolehtimalla ettei hän pääse liian väsyneeksi tai nälkäiseksi ja pidä hoitolaukussa aina mukana lusikka, pillimaitoa/-mehua ja rusinoita!