kysymys sekä kivunlievityksellä että ilman sitä synnyttäneil

Hei!

Löytyisiköhän täältä ketään useamman lapsen alateitse synnyttänyttä, jolla olisi kokemusta sekä kivunlievityksen käytöstä että ilman sitä synnyttämisestä.

Haluaisin lähinnä tietää kokeeko synnytyksen samalla tavalla, tunteeko selvästi kaikki sen vaiheet jos käyttää kivunlievitystä. Ja niillä kivunlievitysmuodoillakin lienee eronsa...

Itse olen saanut alatiesynnytyksellä kaksi lasta ilman minkäänlaista kivunlievitystä, mutta nyt kolmannen synnytyksen lähestyessä olen alkanut miettiä josko ottaisin troppeja käyttöön. Kuitenkin haluaisin olla koko ajan tietoinen siitä, miten synnytys etenee - siis olla läsnä tilanteessa/kokea synnytyksen täysillä, mutta ehkä vähän kivuttomammin kuin tähän mennessä. Onnistuuko tämä kivunlievityksen kanssa?

En ole ensinkään kivunlievitystä vastaan, joten sen käyttöä ei tarvitse minulle perustella. Kokemuksia vaan haluaisin kuulla.

 

Kolme alatiesynnytystä;kahdessa ekassa epiduraali ja vikassa ei mitään.Kyllä se viimeinen oli tavallaan paras koska oli niin nopea(alle 2 h)mutta myös kamalin.Kyllä mä ihan hyvin olen osannut puutuneenakin synnyttää.Toisessa olin todella niin puutunut etten tuntenut edes omia jalkoja,mutta kyllä sitä silti osasi omaa kroppaa käyttämään ja ponnistamaan.

 

Kolme synnytystä ala kautta ensimmäinen ilman mitään,toinen ilkellä rakkuloila mitkä kylläkin auttoi, kolmas, halusin kokeilla epiduraalia eikä todellakaan minun juttu,ny päätin tyytyä iloiseen kaasuun.Synnytyksetkin tosin nopeita olleet 3.5h 4.5h 3.5h

 

Minä sain ekassa alakautta pistettävän puudutteen (nimeä en valitettavasti muista) juuri ennen ponnistusta ja toisessa en mitään.
Ekan ponnistaminen helpompaa (lapsi oli isompi kuin toka), koska ei käynyt niin kipeää. Toinen meni karjumiseksi, koska tuntui, että lantio (luut) halkeaa, pehmytkudoskipua ei toisessakaan tuntunut.

 

mulla on 4 lasta ja kaikki syntyny alakautta...
kolmen kanssa oli epiduraali, mut tää kolmas, epiduraalin kanssa synnyttäminen oli sietämätöntä!!! ihan karmeeta... tää viiminen päätin etten ota mitään puudutuksia, että ihan luomuna vaan hyvin meni alku, mut sit alko KARMEET tuskat... loppujen lopuksi päädyin kohdunkaulapuudutukseen ja ennen sitä tuntui, että kuolen... pyysin myös spinaalipuudutetta... kohdunkaulapuudutteen jälkeen menleen heti alkoi ponnistus ja lekuri tuli laittaa spinaalia ja kätilö sanoi et on jo myöhästä laps on jo syntymässä... pojan syntymä kesti kaikkiaan 2h10min ja tuskat oli järkyttävät... TIETTY JOKAINEN KOKEE KIVUN OMALLA TAVALLA!!! kyllä se oli aika rääkkiä, mutta en kadu etten ottanut epiduraalia!!!

 

3 lasta synnyttänyt puudutusten kans. neljäs ilman. puudutusten kanssa on ponnistaminen ollut melko turhauttava tapahtuma, koska supistuksia ei ole tuntenut vaan on pitänyt mahan päältä kokeilla että oliskohan nyt supistus. se on ollut sellasta ähertämistä. ilman puudutusta pystyi täysillä ponnistamaan ja ponnistamisen karmein vaihe ei tuntunut juurikaan sen kipeämmältä kuin puudutusten avulla. mulla siis puudutukset vieneet aina supistuksista tunnon mutta ponnistamisessa se vaihe kun vauva alkaa syntyyn on aina ollut karmee.

 

4 alatiesynnytystä, ja tokavimpassa kokeilin ilokaasua,hui!,en suosittele!Pää oli ihan sekasin, meinasin tippua sängyltä
Muut ihan luomuna, ja niin oli paras.
Eikä ees sattunu pahemmin,menisin vaikka heti uudestaan synnyttämään

 

Mulla esikoisen kanssa vain ilokaasu josta en pitänyt ollenkaan. Tuli vaan just sellainen paha olo. Oisin halunnut muutakin mutta kätilö sanoi ei kun oli jo paikat niin paljon auki ettei olisi enää ehtinyt vaikuttaa... Tyttö siitä sit tuli koko 3530g ja 52cm. Toisen kanssa sitten ei ollut mitään lievityksi. Synnytys alkoi tosi epäsäännöllisillä supistuksilla ja en sitten ehtinyt perille sairaalaan asti vaan tyttö syntyi ambulanssiin matkalla. Kokoa oli 4190g ja 52cm. Nyt kolmatta odotan ja toivon vaan että ehdin perille ajoissa... En ole edes kivun lievityksiä tai niiden pois jättöä ajatellut....!

 

Ekassa synnytyksessä suostuin ottamaan ilokaasut ja kaikki mömmöt mitä tyrkytettiin. Niinpä repesivät värkit viimesen päälle. Kaksi seuraavaa olen tehnyt ilman kivunlievityksiä ja suosittelen! Tilanne on ihan eri tavalla hanskassa kun on taju ja tunto tallella. Eikä tartte puolta vuotta perä revällään kärvistellä.

 

Ekassa oli epiduraali ja sitä ennen antoi jotain piikkejä kätilö, mutta ne eivät auttaneet yhtään. Epiduraali jätti yhden kipupisteen niin, että silti kipua tunsin. Ponnistaa en puoli-istuvassa osannut, johtuiko sitten tunnottomuudesta? Lapsi syntyi lopulta jakkaralla. Kivut tuntuivat pahoilta enkä olisi kyllä ilman epiduraalia kestänyt ja onnellinen olin lapsen synnyttyä. Toiselta vain ilokaasua, jota myös oli ekalla, mutta en taida osata ottaa sitä oikein, kun ei tunnu vaikuttavan. Syntyi nopeasti. Olin synnytyssalissa vajaan puolituntia, koska olin pyytänyt epiduraalia, mutta sitä ei tarvittu, koska vauva syntyi. Kyllä kipuja oli ja siis olin siinä tilassa lopulta, että en enää yhtään kestänyt, mutta homma olikin jo siis ihan lopussa. Olin tyytyväinen tähänkin synnytykseen enkä yhtään harmittele, etten saanut puudutetta. Nyt mietin, että jos ottaisin kohdunkaulanpuudutteen, jos tuntuu siltä. Toisaalta toivon yhtä nopeaa (noin 5 tunnin) synnytystä kuin viimeksi, mutta eipä sitä tiedä kuinka käy.

 

Sain neljännen lapsen 8.4 ja en ehtinyt saamaan kivunlievityksiä ruuhkan takia. Synnytys oli nopea (vähän alle 3 tuntia) Olin avautumis vaiheen pystyssä joka varmasti nopeutti, koska aiemmin olen saanut kohdunkaulan puudutusta ja joutunut makaaman sen kipeimmän viimeisen puolituntisen. Ponnistus vaihe kesti yhden minuutin ja vauvakin sai pisteitä 10-10. En tiedä johtuuko tämä siitä etten käyttänyt mitään ylimääräisiä aineita vai oliko vain hyvää tuuria, että synnytyksen jälkeen palautuminen on ollut huomattavasti nopeampaa. Alapään turvotuskin katosi jo synnytyksestä seuraavana päivänä. Ja jos olisin tiennyt ensimmäisellä kerralla ettei ainakaan aiemmin saamani puudutukset ole edes juuri auttaneet niin en olisi kyllä käyttänyt ollenkaan kivunlievitystä. Mielestäni tämä oli kaikkein helpoin ja "kivuttomin" synnytys kun sai olla jalkeilla ponnistamiseen saakka.

 

Kaksi synnytystä toinen ilman lääkitystä toinen epiduraali. Ensimmäiseen meinasin kuolla kipu ja tuska oli niin valtava, supistusten voimakkuus vei lähes tajun, synnytys pitkittyi ja vauvan henki oli vaarassa. Toisen synnytyksessä nukuin lähes siihen asti kun sain ponnistaa. En ikinä synnyttäisi ilman epiduraalia! Komaskin syntyy suunnitellulla sektiolla.

 

2 synnytystä takana ja kolmas (toivottavasti) edessä.
esikoisen aikana sain epiduraalin.se vei kivun.ponnistusvaihe 35min ei tuntunu niin pitkältä ku supistukset ei ollu kipeitä.
toisen aikana imin ilokaasua ja sain kohdunkaulan puudutuksen (josta en tuntenu saavani apua)
kävely auttoi avautumisvaiheessa.
ilokaasu vei supistuksen kärjet.pää oli kyl sekaisin mut ei tullu pahaa oloa.
ponnistusvaihe 3min oli kamalat hetket.
ku esikoinen syntyi niin kivut loppui (epiduraalin takia,vaikka väliliha leikattiin) kuin seinään ja sai nauttia pojasta.
tytön aikana kipu aaltoilu jatkui syntymän jälkeen mikä haittas vauvaan tutustumista.
kolmannen aikana meinaan kävelyyn ja ilokaasuun turvautua ja kokeilla (mahd.mukaan) jakkaraa.

 

ekassa mulla oli epiduraali ja toisessa spinaali, joka ei kerennyt vaikuttamaan. Ja todellakin olisin toivonut että se spinaali olisi vaikuttanut!!!! epiduraalin kanssa olin paljon enempi läsnä ja ponnistukset sun muut sujuivat ihan hyvin. Toista kun olin punnertamassa maailmaan, niin rukoilin vaan koko ajan että kaikki olisi ohi, tuska oli sietämätön. Tiuskin kätilölle ja uikutin ja kiroilin :ashamed: ja tosiaan, tämä toinen synnytys kesti vain pari tuntia, eka kesti puoli vuorokautta. Silti toinen synnytys tuntui kestävän valovuosia..

 

Kohdunkaulanpuudute turrutti minulla siihen asti aaltoillen vuorotelleen kivun ja hyvänolontunteen, mutta en kokenut sen häirinneen mitenkään tuntumaani synnytyksen etenemisestä. Supistukset tuntui edelleen, samoin paineen tuntu lapsen lähtiessä tulemaan ulos, ja ponnistusvaiheessa kroppa ponnisti ihan itsestään.

Epiduraalin kanssa olen ymmärtänyt, että riippuu ihan anestesialääkäristä, onko sen jälkeen mitään käsitystä synnytyksen etenemisestä vai ei. Jos se annetaan niin, että sen kanssa voi liikkua, tilanne on käsittääkseni ihan hyvin omassa hallinnassa. Mutta omaa kokemusta ei siis ole.

 

Mä sain ekassa synnytyksessä epiduraalin, toisessa kohdunkaulanpuudutuksen, aika lopussa, eikä se auttanut yhtään.. eli se toinen tavallaan ilman kivunlievitystä..
Toivon että seuraavassa synnytyksessä saisin puudutuksen!
Eli ekassa kun sain sen epiduraalin, se auttoi tosi hyvin ja ehti tavallaan vähän hengähtää ennen ponnistusvaihetta. Ponnistaessa oli koko ajan itse mukana siinä ihan tajuissaan ja järjissään, kun ei kipua paljon tuntunut. Ja ponnistustarve tuntui tosi hyvin, toisin kuin toisessa synnytyksessä, kun kipu oli niin hirveää että tuntui että se peitti alleen kaiken muun... Ja silloin olin siis ponnistaessa ihan sekaisin kivusta, se oli ihan hirveää... :/
Siis ekan ponnistuksesta jäi hyvät muistot mutta toinen oli kuin jostain painajaisesta...
Että näin päin mulla... =)

 

Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja autto hyvin ponnistusvaiheeseen asti. Ponnistaessa ei enää vaikuttanu ollenkaan. Ponnistusvaihe kesti 8min ja olin kyllä siinä vaiheessa niin järettömän kipeä, et väkisellä punnasin ulos, et pääsee kivusta.
Kakkosen synnytys kesti sitten vain 1h3min ja tyttö synty ambulanssiin, joten luonnollisesti en mitään kivunlievitystä saanut. Kivut oli jotakin järetöntä ja melkein tauotonta sen tunnin ajan. :x
Kolmosen synnytys kesti 56min ja ehittiin olla sairaalassa peräti 20min. Ilokaasua sain ponnistusvaiheessa ja aivan ihana synnytys oli! Tosin oli siinä sekin, että supistukset tuli 5min välein loppuun asti ja ehti olla n.10supistusta koko synnytyksen aikana.
Nyt ootan neljättä ja toiveissa on, et sairaalaan ehittäis ja jos vaikka sen ilokaasun taas sais siihen ponnistusvaiheeseen. Mut mulla on nämä kaks pienempää syntyny niin vauhilla, ettei oo varmaa, että edes sairaalaan ehittäis.