kysymys teille mies-immeisille

kuinka moni on pahoinpidellyt vaimoaan?mitä ajattelet asiasta?
onko mielestänne jotakin mikä olisi niin paha että vaimonne "ansaitsisi" sen?
kysyn sillä mieheni kanssa on tämä ongelma..
apua haettiin yhdessä vaiheessa kaiken maailman lyömättömätlinjat.jopa oikeudessa asti käyty,mutta taas yhdessä.
mun sydän hajalla.en luota,en usko,kuitenkin taidan rakastaa..mihinpä se yhtäkkiä loppuisi..
meillä lapsia kaksi.nekin tavallaan pitää yhdessä.vaikka syy yhdessäoloon ne eivät ole.
onko ero ainoa ratkaisu siihen että voin taas hengittää???
muuten mies ihana(kuulostaa kornilta,i know..)
ehkä kysymykseni on myös että onko kellään kokemusta siitä että mies muuttuisi!??voiko se olla mahdollista??!!
kiitos kaikille jotka vastasivat,ja sori jos nyyhkin..
vaikeita aikoja elelen..olen myös alta 25v niin en koko elämääni hukkaankaan haluaisi heittää...

 

jätä ukkosi ,itsesi ja myös lastesi tähden. Heität hyvän elämän hukkaan ja aiheutat lapsillesi henkisiä/psyykkisiä traumoja sillä kun annat miehesi hakata sua.

 

\

jätä ukkosi ,itsesi ja myös lastesi tähden. Heität hyvän elämän hukkaan ja aiheutat lapsillesi henkisiä/psyykkisiä traumoja sillä kun annat miehesi hakata sua.

Näin just!! Ja kysyt, voiko se muuttua. Enpä todellakaan usko jos olette kerta käyneet jo läpi noi "linjat" tms.
Olet sitten vanha mummo tai nuori äiti, niin sun elämä (ja lastesi) on liian hyvä heittää jonkun pässinpään takia hukkaan!! "Ai että ku tollasii ukkoi pitäis hakata kerran ja lujaa."

Ja mikään syy ei oikeita lyömään, ei mikään!

Voimia sulle tekemääsi päätökseen t: toinen iskä :flower:

 

Ensimmäinen reaktio on varmaan sama kuin kaikilla muillakin.

Jätä miehesi !

Toisaalta jos ajattelee hiukan pintaa syvemmältä,
niin musta tuntuu että lopulta aika harva mies on ihan oikeasti ylpeä itsestään lyömisiensä jälkeen?
Kysymys on varmaan enemmän jostain itsehillinnän puutteesta.

No, on päivän selvää että sellainen ihminen joka suuttuessaan aina lyö, on syytä ensin opetella elämään itsensä kanssa ja sitten vasta harkita parisuhdetta.

Toisaalta olen nähnyt sellaisia naisiakin jotka tulevat niin agressiivisesti miehensä päälle etten yhtään ihmettele vaikka siinä hermot menee rauhallisemmaltakin mieheltä...

Sanoit että teidän perheväkivaltaa on puitu oikeudessa asti?
Onko mikään muuttunut? Onko miehesi hankkinut apua?
Miksi olet hänen kanssaan?
Rakastatko häntä todella, vai pelkäätkö niin paljon yksinäisyyttä että maksat noin kovan hinnan edes jostakin seuralaisesta?

Itse olen luullakseni aika äkkipikainen kaveri.
Sanoisin että jopa liian impulsiivinen.
Aviomies ja kahden pojan isä.
Joskus olen heittänyt kotona seinään kaiken mikä käteen osuu,
mutta vaimooni tai lapsiini en ole kajonnut.
Riittävän kovaa kun puhuu niin asia menee kyllä perille,
enkä sitäpaitsi varmaan koskaan voisi antaa itselleni anteeksi.
En koskaan.

Voimia sinulle. :hug:

P.s. Kysyit voiko mies muuttua?
Voi se, mutta muutos ei tapahdu niin että mies sanoo
ettei hän koskaan enään...
Kysymys on haudan vakavasta asiasta jo lapsienne
ja heidän aikuistumis malliensa takia.
He kuitenkin ratkaisevat tulevaisuudessa omien perheidensä
kesken asiat kotoa opittujen mallien mukaan.

 

Ei miehesi muutu koska ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttua...
Parasta että jatkatte molemmat eri suuntiin niin ehkäpä voitte molemmat löytää tahoillanne onnen.
Mutta ensimmäiseksi suhde pitäisi pistää jäähylle ja sen jälkeen ruveta ratkaisemaan ongelmia.

 

Joe the Lion tuossa ylempänä esitti vahvaa näkemystä.

Tosin on pakko sanoa että noin nuoren tytön ei kyllä kannata alkaa elämäänsä tuhlailemaan fyysisen uhan kanssa.
Poies vaan ja uuteen nousuun. Kevät kun tulee niin elämä on jo paljon paremman tuntuista!

Tämä tietysti nyt vain yhden pienen mielipide.

 

HYvä ihminen...minä sanon sinulle kokemuksesta, että se sinun "mies" ei koskaan muutu!!!! Minä kesti hakkaavaa ja sairaalloisen mustasukkaista miestä 8 vuotta ja luulin että rakastin, mutta nyt kun ajattelen niin se taisi vain olla pelkoa irtautua jostain tutusta ihmisestä ja pelkoa jäädä yksin!!! Mutta minä tulin järkiini vasta kun henki meinas lähtä ja nyt ymmärrän kuinka hukkaan heitettyjä vuosia ne olivat!! Siispä..ajattele mikä on parasta sinulle ja lapsillesi..ei ainakaan lyövä mies!!!! JA IHMINEN EI VOI KOSKAAN TEHDÄ SELLAISTA MIKÄ ANTAISI TOISELLE OIKEUDEN LYÖDÄ!!! Toivon että ymmärrät itsesi arvon!!! Parempaa uutta vuotta toivon sinulle ja lapsillesi!!!!! :hug:

 

On kai heti aluksi syytä tunnustaa, että en ole koskaan käynyt vaimooni käsiksi. En edes silloin, kun paljastui hänen harharetkensä. En edes silloin, kun lähestyin täydellistä työuupumusta, masennusta ja romahdusta, siis silloin kun olin aina ärtynyt, aina kiukkuinen, aina huutamassa pienimmästäkin asiasta, kun tavarat lensivät seinille, kun oma sisäinen olo oli yhtä helvettiä. Vaimooni ja lapsiini en koskenut. Luonnekysymys? Luultavasti. Nössö? Ehkä, mutta kaiketi parempi niin.

Toisaalta tunnen läheisesti tapauksen, jossa vaimo kesti 15 vuotta miehensä jatkuvia syrjähyppyjä, juopottelua ja juovuspäisen miehen väkivaltaa. Apua haettiin, poliisia tarvittiin, terapiaa saatiin, mutta mikään ei muuttunut. Nainen vihasi ja rakasti miestä samanaikaisesti.

Lopulta nainen hankki eron ja elämä on nykyään aivan eri mallilla. Jopa suhde tähän väkivaltaiseen mieheen ja kaikki järjestelyt yhteisen lapsen suhteen toimivat hyvin. Tässä tapauksessa mies periaatteessa halusi hoitaa perheensä hyvin, mutta ei voinut eikä voi mitään alkoholin villitsemälle väkivallalle.

Eli neuvoni on: ero lienee ainoa tulevaisuuden valaiseva vaihtoehto.

 

\

On kai heti aluksi syytä tunnustaa, että en ole koskaan käynyt vaimooni käsiksi.
...
Luonnekysymys? Luultavasti. Nössö? Ehkä, mutta kaiketi parempi niin.

Vaikea uskoa että joku ajattelisi näin! Älä nyt hyvä mies luule että väkivalta missään vaiheessa olisi auttanut! Ei se tosimies sellainen ole joka "pystyy" hakkaamaan vaimoaan, vaan sellainen joka ymmärtää ettei se ole ratkaisu mihinkään. Eikä liioin hyväksyttävää. Ikinä.

Pidä kuule vaan luonteestasi kiinni. Kokeile vaihtaa sana "nössön" tilalle "kunnollinen"!