Kysyn teiltä :)

Hei kaikki nuoret äidit/odottajat!

Olisi kiva tietää millaista porukkaa täällä kirjottelee joten pari kysymystä:


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2007 klo 19:56 Niina kirjoitti:
Hei kaikki nuoret äidit/odottajat!

Olisi kiva tietää millaista porukkaa täällä kirjottelee joten pari kysymystä:


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?
Olin muutamaa kuukautta aiemmin tavannut lasteni isän, hän oli silloin vasta 16v, minä täytin pian 19v. (esikoisen syntyessä mies oli 17v ja minä täytin pian 20v) Opiskelin aikuiskoulutuskeskuksessa, töissä olin ollut aiemmin mm.eläintenhoitajana. Olin asunut yksin pari vuotta ja muutettiin miehen kanssa yhteen melkein heti. Koirakin otettiin :) Miehen kanssa puhuttiin heti alussa mitä toivotaan ja mistä haaveillaan, perhe oli kummallakin mielessä ollut jo jonkun aikaa... :) eli raskaus ei tullut yllätyksenä ja mies suhtautui ihanasti odotukseen jne. Omat vanhempani olivat jo arvanneet että kauan ei mene että isovanhemmiksi tulevat. Anoppi oli aluksi vähän epäileväinen, mutta pian todella innoissaan. On koko ajan ollut tosi ylpeä että tuli mummoksi 35-vuotiaana :) miehen isä on kuollut... :(
Tuosta on jo useampi vuosi, nykyään meillä on siis poika 4,5v, tyttö juuri 2v ja kolmas tulossa :heart: naimisiin mentiin viime kesänä, minä olen kotiäitinä ja mies töissä. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka todella nuorina ja pian tapaamisen jälkeen perhe "perustettiinkin" :)
Eikä siis tosiaan olla jääty mistään paitsi "vauvan" myötä, tätä on aina toivottu, siinä mielessä ollaan onnellisessa asemassa :)
Suunnitelmana on ollut, että kunhan lapset on saatu hieman isommiksi, alan opiskella oppisopimuksella. Mutta siihen on vielä aikaa, kolmas vielä masussa ja kovin pienenä ei lapsia haluta päivähoitoon laittaa. Työt ja opiskelut voi aloittaa milloin vaan, mutta lapset on pieniä vain kerran :heart:
 
1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)
*Poikakaverin kanssa asuttiin ja asutaan edelleen kr-kaksiossa.
Poikakaveri sai ammattikoulun loppuun viime syksynä, kun aloin
odottaa, ja itse olen oppisopimuksella. Se tosin keskeytyy jokskin
aikaa. Itse kerkesin vuoden alussa 17 täyttää ja poikakaveri 20 ja
laskettuaika ois 19. ens kuuta :)

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?
*Mitäs tuo, ei kummasempia. Suunniteltu juttu oli =) Ja odottaa et
vauva jo syntys, niiinku minäkii =p

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?
*Hyvin, äiti alkuu "säikähti" ja selitti iha sekoja, mitä en ois kyllä sen
uskonu tekevän, mut ei siihe alkujärkytykseen menny ku 5 minuuuttia
:D Kaverit oli onnellisia mun/meidän puolesta, hehkuttivat sitä mite
minä oon aina ollu "niitä äiti-ihmisiä"

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?
*En tässä vaiheessa, en usko että myöhemminkään!


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?
*Tulevaisuudelta.. *hmmm...* Onnelista ja tervettä elämää =)
En nyt muuta ossaa sannoo :)

6. Olitko lapsen isänm kanssa yhdessä kun lapsi sai alkunsa?
Ja jos olitte niin oletteko edelleen?
*kyllä ja kyllä :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2007 klo 19:56 Niina kirjoitti:
Hei kaikki nuoret äidit/odottajat!

Olisi kiva tietää millaista porukkaa täällä kirjottelee joten pari kysymystä:


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)
Olin 17kun aloin odottaa, nyt tyttö 2v itse täytän syksyllä 20. Opiskelen lukiossa, syksyllä aloitin. Lapsen isän kanssa ei olla omasta valinnastani tekemisissä, mutta nykyinen poikaystäväni on tytölle kuin isä.

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?
Hyvin suhtautui. Isä oli paljon mua vanhempi. Jätin isän lopullisesti kun tytsi oli vuoden, eikä olla tekemisissä.

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?
Vanhemmille ensin järkytys, mutta ovat alusta asti tukeneet. Minun puolen isovanhemmat ovat tytölle hyvin läheisiä.

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?
No joo, onhan jäänyt tekemättä paljon juttuja mitä muut nuoret tekee. Tietynlainen vapaus jäänyt vallan kokematta.


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?
Tulevaisuudelta toivon, että pysytään terveinä, saan koulun loppuun ja kaikkea muuta hyvää. Muita suunitelmia ei nyt ole, kuin että pari vuotta vielä opiskelen, ja katsotaan sitten mitä siitä eteenpäin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2007 klo 19:56 Niina kirjoitti:
Hei kaikki nuoret äidit/odottajat!

Olisi kiva tietää millaista porukkaa täällä kirjottelee joten pari kysymystä:


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?

1. Asuttiin mieheni kanssa yhdessä. Koulu jäi kesken, viimeinen vuosi vielä jäljellä. Minä olen 21 ja mies 24. Tyttö syntyi 09/06


2. Lapsen isä oli onnensa kukkuloilla kun plussa yhdessä testattiin =) eikä ole miksikään muuttunut. Hemmottelee tytön pilalle :D


3. Vanhempani ottivat uutisen hymyssä suin vastaan, osasivat jo odottaa vauva-uutisia. Miehen vanhemmat samoiten. Ystävätkin olivat onnellisia puolestamme :D


4. Mitään en tunne menettäneeni, päinvastoin paljon olen saanut. Koko elämä on saanut ihan uuden merkityksen :saint:


5. Tulevaisuudelta toivon että saisin nyt suoritettua opiskelut loppuun ja hankittua työpaikan. Lapsia toivon lisää. Ja vihillekkin ois mukava päästä. Mutta nautitaan nyt tästä hetkestä, päivä kerrallaan :heart:
 
en kuulu oikeestaan enään alle 20v puolelle mut tunnen voivani vastata tähän.

mä aloin seurustella mieheni kans ku olin 16v.
3kk oltiin yhes niin mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen.
5kk siitä esikoinen ilmoitti tulosta.
olin silloin 16v.isä oli 28v.
hieman pelotti kuinka pärjätään.
vauva ei ollu yllätys vaan toivottu pienokainen.
isä oli mukana plussa testistä synnytykseen ja sen jälkeenkin.
ystävät kaikkos pois pikkuhiljaa,niille ku ei vauva arki ollu niille ajan kohtainen.
sukulaisille ei ollu yllätys et vaavin saatiin.
mä en tunne menettäneeni mitään ku esikoisen sain.

tästä kaikesta on aikaa yli 5v.
esikoispoika on 5v.
tyttö on 1v5kk.
näiden kahden ihanan taaperon välis menetettiin kolme vauvaa.
(sen takia ikäero on iso)
nyt odotellaan kuudetta syntyväksi talvella.
häät on tuloilla kesäkuulla.

unohdin vastata vielä tulevaisuus kysymykseen.
toivon/toivotaan terveyttä,varakkuutta ja isoa perhettä ja omaa kotia.<br><br>
 


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

Kävin lukiota toista vuotta eli olin 17.. asuttiin miehen kanssa molemmat mun vanhempien luona mut muutettiin ennen laskettua aikaa omaan.. mies oli 19v..

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?

Isä sitä alunperin halusikin.. siis vauvaa.. :D että ihan hyvin suhtautui..

Miten isä suhtautuu nyt?

edelleen tykkää lapsista ja on mahdollisimman paljon mukana kaikessa.. käy vaan töissä niin paljon, ettei hirveesti ehdi olemaan tyttöjen kanssa..

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

mun vanhemmat tais aluks vähän järkyttyä, mut se meni aika pian ohi.. ovat koko ajan tukeneet ja olleet avuksi monin tavoin.. miehen vanhemmat oli alusta asti innoissaan.. ystävät on kanssa suhtautunu kivasti..

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?

en.. olen vaan saanu paljon lisää.. :heart:

5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?

aion opiskella amk:n loppuun.. sitte tarvis rakentaa oma talo.. niin ja lisää lapsia olis kiva saada.. :D
 
1.Kun aloin lasta odottamaan olin juuri muuttanut äidille isän luota.Nyt asun kyllä mieheni kanssa omassa asunnossa.Ja lukiossa kävin, mutta opinnot jäivät toistaiseksi kesken:/ olen itse vm-90 ja lapsen isä vm-84 :)

2.Molemmat olimme suunnitelleet lapsen hankintaa jo jonkin aikaa:) Eli hyvin meillä suhtauduttiin puolin ja toisin. Ja suhtaudutaan edelleen:)

3.Vanhempani ottivat uutisen vastaan innolla:) Tosin äidin oli vaikea kuvitella itsensä mummoksi jo 40-vuotiaana :D. Ja ystäväni ovat yhtä innoissaan,kun minä itse :)

4.No itseasiassa en. Toki muut menot saavat siirtyä syrjään,mutta niin on hyvä:)

5.Ison perheen ja Ison ihanan talon järven/meren rannalta :D

6. Kyllä olimme ja olemme yhä edelleen:)

 
tulevaäiti: Niihhän tuo oli meidänki äitillä vähä miettimistä siinä mite ajoissa jo mummoks tullee :LOL:
Täyttää sunnuntaina 37 :D Ja muutenki nämä meidän tulevan lapsukaisen isovanhemmat kuuluu siihen nuorena isovanhemmiks kategoriaan, toista pappaa lukuun ottamatta. Se on "jo" jotai 50... Mut tämä nuorin mummeli tosiaan täyttää 37 ja toine mummo ja pappa täyttää tänä vuonna 40 :D
 
1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

Aloin odottaa poikaani marraskuussa olin silloin vielä koulun kirjoilla, mutta jo työelämässä mukana, sain koulusta päättötodistuksen sinä keväänä. asuimme yhdessä vuokra kaksiossa, olin silloin 22v ja mieheni 25v, ostettiin syksyllä oma asunto kolmio.

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?

Meillä isä suhtautui hyvin, olimme puhuneet asiasta, ja sopineet että lapsi tulee kun on tullakseen

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

Vanhemmat olivat aika yllättyneitä, mieheni äiti oli aina ajatellut että hänen pojasta jää poikamieheksi ja asustelee kotona, mieheni ei ole ennen minua seurustellut vakavasti vaan juhlinut ja pitänyt hauskaa..
Oma äitini oli ehkä sitä mieltä että oltaisiin voitu vielä odottaa..
Ystävät olivat iloisia, mutta aika yllättyneitä..
Olen aina ollut kova tekemään töitä ja olivat huolissaan siitä maltanko olla pois töistä ja jos maltan kuinka pitkään.

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?

En! Olen aina ollut hirvittävän lapsi rakas, olen kokenut että töitä on vaikeampi saada nyt kun on perhe, mutta ei sen niin väliä poika on parasta elämässäni.

Enkä koskaan ole ollut mikään bilettäjä joten en hingu baanalle..


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?

Haluaisin saada oman alan vakituisen työpaikan. Ja sitten kun olen sen saanut niin lisää lapsia. Omakoti/ paritalo tai rivitalo olisi ihana joskus tulevaisuudessa saada.. vähintään kesämökki..
Olemme puhuneet mieheni kanssa että haluamme antaa lapsillemme vakaan ja turvallisen kasvuympäristön, johon kuuluu myös vakaa talous.
Haluamme että lapsillamme on varaa harrastaa turvallinen asuinympäristö ja kodissamme on tilaa leikkiä ja myös omalle rauhalle.

Toivottavasti parin vuoden sisään myös hääkellot soi..

6. Olimme seurustelleet reilut kolme vuotta kun poikamme syntyi.
 
1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

* no tyttöni sai alkunsa juhannuksena luultavasti mutta tietty opinnot jäi kesken ja ois vuosi jäljellä sitten valmistuisin. mä 20v mieheni 23v.
nyt 2006 syksyllä menimme naimisiin ja viime keväänä ostimme talon.asumme aika semmosella alueella et taloja vieri vierekkäin et naapureita mukavasti mut pihaa ei tarpeeksi.
tätä talon ostamista ennen asuimme 3 eri rivitalo kämpissä.

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?
me molemmat halusimme vauvaa ja puhuimme jo alkaessamme seukkaan. 1v 4kk meni ilman ehkäisyä kunnes vauva päätti tulla. oli mieheni innoissaan.
3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?
isäni järkyttyi ja aina vältti puhumasta raskaudesta aluksi mut ajan myötä hän tottui. mut mieheni vanhemmat oli innoissaan ja mun äiti aivan riemuissaan ku tuli mummoksi 38 vuotiaana. ystävät kaikkos kauas...

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?
en tunne vielä mitään menettäneeni...

5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?
toivon et saisimme rakentaa oman talon jossa on lääniä jotta lapset saa harrastaa harrastuksia ja leikkiä :) ja saisin opinnot loppuun ja työpaikan


6. Olitko lapsen isän kanssa yhdessä kun lapsi sai alkunsa?
Jos niin oletteko edelleen? joo olimme yhessä ja olemme edelleen yhdessä :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2007 klo 19:56 Niina kirjoitti:
Hei kaikki nuoret äidit/odottajat!

Olisi kiva tietää millaista porukkaa täällä kirjottelee joten pari kysymystä:


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?

1.Asuimme rivitalo kasiossa, itse olin 16 eli yläasteen 9luokan lopulla ja isä oli 19.

2.Oli varmasti enempi innoissaan kuin minä :heart: Ja nyt olemme kesäkuussa menossa naimisiin (minä 18v ja isä 21v)

3.Hyvin ottivat äiti oli ensin vähän "suutuksissaan" mutta "leppyi" heti ensimmäisen ultrakuvan nähdessään =)

4. en todellakaan tunne menettäneeni mitään, pikemminkin saaneeni paljon enemmän.

5. toivoisin saavani hyvän oppisopimus paikan, oma koti talo olisi haaveissa kesäksi 2008.
 
vasailempas minäkin, jos joku vaikka vielä tätäkin lukee..

1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)


-aloin odottamaan esikoistani kun oltiin miehen kanssa oltu reilu 1vuosi ja 7kk yhdessä ja kihloissa siitä ajasta vuosi ja 2kk.. asuttiin kaksiossa kerrostalossa, melko rauhallisella paikailla.. minä opiskelin ja opiskelen vieläkin nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi, tarkoitus olisis valmistua keväällä 2008. avomieheni opiskelee myös, menee heinäkuussa 2007 armeijaan, joten opiskelu vähäksi aikaa jää.. olemme kummatkin vuonna 87 syntyneitä, mies vajaa 3kk vanhempi.. tyttömme syntyi 19.10.2006 ja kun tyttömme oli vajaa 6kk ikäinen, muutettiin rivitalo kolmioon, tosi rauhalliselle seudulle..

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?


-avokkini suhtautui tosi ihanasti vauvauutiseen, ksoka oltiin oltu ilman ehkäisyä melkein vuosi.. ja vieläkin on ihan kympillä mukana tytin hoidossa.. välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän..

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

-ystävät otti tosi hyvin, äitini oli eka reilu kuuakuden ihan hiljaa, mutta leppyi sitten ja alkoi höösäämään kaikkia..

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?

-en

5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?

-käydä koulu loppuun, saada joskus tämä masennus pois ja saada joskus se 1-2 lasta vielä.. omakotitalo, hyvä työ ja terve elämä. päästä joskus naimisiin avokkini kanssa ja elää hyvä, terve ja pitkä elämä..

6. Olitko lapsen isän kanssa yhdessä kun lapsi sai alkunsa?
Jos niin oletteko edelleen?


-joo oltiin yhdessä ja vieläkin ollaan yhdessä, onnellisesti

t.pinja87 + tytti 7kk
 
1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)
Olen 17 ja poikaystäväni kihlattu on 25 vuotta muutin vuosi sitten helsinkiin opiskelemaan, olen nyt 29 viikolla. olimme asuneet ja seurustelleet vasta noin puolivuotta kun aloin odottamaan tulevaa pikku poikaamme.Osittain suunniteltu raskaus. ehdin opiskella vuoden sosiaali ja terveys alan oppilaitoksessa.
Nyt muutimme juuri omakotiloon pois helsingistä ja mieheni käy töissä ja minä koulussä kerran viikossa pari kuukautta vielä.
2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?
Vauvan isä suhtautui hyvin,oli innoissaan uutisesta. jossain vaiheessa todellisuus iski ja tajusi mikä vastuu ja että todellakin saamme lapsen ja oli hieman "peloissaan". Mutta nyt innoissamme teemme kotia jotta lapsi voi syntyä.
3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?
Vanhempani otti asian oikeastaan hyvin, ainoastaan isäni oli hieman "surullinen" uutisesta aluksi koska hän on pappi ja toivoo että olisin ollut naimisissa kun lasi syntyy mutta nyt osaamme iloita asiasta yhdessä. Voisi sanoa että puolet ystävistäni järkyttyivät ja puolet olivat todella iloisia. Mutta nyt kuitenkin kaikki tukevat meitä.
4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?
En ajattele että menettäisin jotain koska saan lapsen nuorena. olen saanut olla nuori niinkuin muutkin ja saan olla tulevaisuudessakin.

5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?
Toivon tietysti tulevaisuudelta että synnytys menee hyvin ja saan terveen suloisen lapsen. toivon myös että voin mennä vuoden kuluttua lukioon ja opiskella lastenlääkäriksi vilä joku päivä ja että saan voimia kasvattaa lapseni hyvin.

ajattelin vielä kirjoittaa tänne vaikka tämä onkin aika vanha viesti(:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niina:
Hei kaikki nuoret äidit/odottajat!

Olisi kiva tietää millaista porukkaa täällä kirjottelee joten pari kysymystä:


1. Millainen elämäntilanne sinulla oli kun sait lapsesi/aloit odottaa?
(Asuminen,opiskelu,työt,oma ikäsi,lapsen isän ikä yms...)

2. Miten lapsen isä suhtautui vauva-uutiseen?
Miten isä suhtautuu nyt?

3. Miten vanhempasi ja ystäväsi ym. ottivat vauva-uutisen vastaan?

4. Tunnetko menettäneesi jotakin vauvan myötä?


5. Mitä toivot tulevaisuudelta? Mitkä ovat suunnitelmasi?

1.Kun aloin odottaa olin 19 ja juuri saanut töitä.
2. isä s
 

Yhteistyössä