Lääkäri käski varautua pahimpaan...

:hug: :hug:

 

Todella surullista! Iso voimahalaus täältä myös! Olen hyvin läheltä seurannut samanlaista tilannetta. Hyvä ystäväni käy parhaillaan läpi samaa helvettiä. Lapselle ei annettu mitään toivoa... Minä en ole löytänyt sanoja, joilla lohduttaa, niin raskas tilanne on. Enkä toisaalta halua sanoa mitään, mikä kuulostaisi vain kömpelöltä ja teennäiseltä. Eihän ymmärtää voi kukaan muu, kuin saman kokenut. Mutta olen luvannut rukoilla.

 

Todella surullista! Iso voimahalaus täältä myös! Olen hyvin läheltä seurannut samanlaista tilannetta. Hyvä ystäväni käy parhaillaan läpi samaa helvettiä. Lapselle ei annettu mitään toivoa... Minä en ole löytänyt sanoja, joilla lohduttaa, niin raskas tilanne on. Enkä toisaalta halua sanoa mitään, mikä kuulostaisi vain kömpelöltä ja teennäiseltä. Eihän ymmärtää voi kukaan muu, kuin saman kokenut. Mutta olen luvannut rukoilla.

Nii, joillekin nämä vain osuu kohdalle Joskus auttaa paremmin ei ne sanat, vaan ne teot...

 

:hug:

laitan kädet ristiin teidän perheen puolesta ja toivon enkeleitä vierellenne.

 

Puhelimessa on itketty yhdessä. Itkettää nytkin. Ei vaan ole sanoja... Sitä tuntee itsensä niin toivottoman avuttomaksi, kun tietää vaan sen, ettei toista voi auttaa. Mutta toisen tuskan tuntee. Tää ystävä on aina ollut läheinen kuin oma sisko...

Julmaa ja epäreilua on, että sinä ja hän joudutte tällaista kokemaan. Niin kammottavan julmaa, että joutuu kasvattamaan lasta, jonka joutuu pois antamaan. Syystäkin ystävä on vihainen jumalalle. Voimia sinulle, tähän elämään...!!!!!! Tiedän, että laihalta tämäkin kuulostaa..

 

Ilmeisesti joku muukin lisäkseni oli sitä mieltä, että se eilisiltainen "lääketieteellinen" kommentti oli asiaton. Edelleen voimia toivotan MargeSimpson. Muista, että kannattaa toivoa viimeiseen asti!

Kiitos... En ole varma luinko sellaisen kommentin...
Kyllähän sitä välillä ajattelee, että entäs jos kaikki ei menekään niinkuin ennustetaan... Mutta turha siihen on takertua... Pahimpaan ovat käskeneet varautua, mutta miten ihmeessä sellaiseen voi varautua... Itkemällä, luopumalla jo valmiiksi..? :'(

Ehdottomasti suosittelisin JUURI tuota takertumista viimeiseenkin oljenkorteen. Pahimpaan ei edes voi oikein etukäteen varautua, vaan jos pahin tapahtuu, niin vasta silloin voi oikeasti tietää mitä se on. Mutta valmiiksi ei kannata luovuttaa. Itkeä kannattaa ja raivota ja huutaa tuskaansa, mutta älä suostu luovuttamaan vielä! Olen nähnyt vedettöminä pitkään olleita keskosia, joilla on ollut olematon ennuste keuhkojen suhteen ja muutenkin ja sellaisiakin vauvoja on selvinnyt. Ja nuo munuais- ja virtsatieasiat voi näyttää ultrassa pahemmalta kuin sitten onkaan kun syntymän jälkeen päästään kunnolla tutkimaan. Gynekologit antavat arvioita oman näkemyksensä pohjalta, mutta kuten aiemmin jo totesinkin, niin he eivät hoida sairaita vauvoja, eivätkä tiedä mitä sitten tapahtuu kun vauva on syntynyt ja lastenlääkärien hoivissa. Heidän vastuunsa loppuu kun vauva syntyy ja lastenlääkäri astuu remmiin. Tämä voi kuulostaa liian toiveikkaalta mielestäsi ja toki voi sitä ollakin, KUKAAN ei voi tietää etukäteen, mutta ÄLÄ ihmeessä luovuta vaan yritä jaksaa taistella pikkuisesi puolesta. Anna hänelle mahdollisuus yrittää. Jos vauvasi voi mahassa hyvin ja kasvaa kuitenkin niin anna vielä kasvaa ja kerätä voimia. Jos kasvu on pysähtynyt niin silloin yleensä vauvalla on jo mahassakin paha olla. Tässä nyt oli sulle vähän jotain taas päätöksesi tueksi. Toivottavasti et ottanut tuputtamisena ja "ahdisteluna". Haluaisin vain NIIN kovasti auttaa.

 

Julmaa ja epäreilua on, että sinä ja hän joudutte tällaista kokemaan. Niin kammottavan julmaa, että joutuu kasvattamaan lasta, jonka joutuu pois antamaan. Syystäkin ystävä on vihainen jumalalle. Voimia sinulle, tähän elämään...!!!!!! Tiedän, että laihalta tämäkin kuulostaa..

Tätä ajatusta olen eniten itkenyt... :'( vaikka olenkin lähinnä ollut ihan vain poikki, ollut vaan ja pötköttänyt, välillä ei jaksa edes ajatella... Mutta välillä se itku tulee (nytkin) ja itken ja itken, pientä rakasta... :'(
Sitten on taas pakko yrittää tehdä jotain, koota sekavat ajatukset... Onneksi me ollaan niin paljon yhdessä, miehen ja lasten kanssa, omalla porukalla...

 

Ehdottomasti suosittelisin JUURI tuota takertumista viimeiseenkin oljenkorteen. Pahimpaan ei edes voi oikein etukäteen varautua, vaan jos pahin tapahtuu, niin vasta silloin voi oikeasti tietää mitä se on. Mutta valmiiksi ei kannata luovuttaa. Itkeä kannattaa ja raivota ja huutaa tuskaansa, mutta älä suostu luovuttamaan vielä! Olen nähnyt vedettöminä pitkään olleita keskosia, joilla on ollut olematon ennuste keuhkojen suhteen ja muutenkin ja sellaisiakin vauvoja on selvinnyt. Ja nuo munuais- ja virtsatieasiat voi näyttää ultrassa pahemmalta kuin sitten onkaan kun syntymän jälkeen päästään kunnolla tutkimaan. Gynekologit antavat arvioita oman näkemyksensä pohjalta, mutta kuten aiemmin jo totesinkin, niin he eivät hoida sairaita vauvoja, eivätkä tiedä mitä sitten tapahtuu kun vauva on syntynyt ja lastenlääkärien hoivissa. Heidän vastuunsa loppuu kun vauva syntyy ja lastenlääkäri astuu remmiin. Tämä voi kuulostaa liian toiveikkaalta mielestäsi ja toki voi sitä ollakin, KUKAAN ei voi tietää etukäteen, mutta ÄLÄ ihmeessä luovuta vaan yritä jaksaa taistella pikkuisesi puolesta. Anna hänelle mahdollisuus yrittää. Jos vauvasi voi mahassa hyvin ja kasvaa kuitenkin niin anna vielä kasvaa ja kerätä voimia. Jos kasvu on pysähtynyt niin silloin yleensä vauvalla on jo mahassakin paha olla. Tässä nyt oli sulle vähän jotain taas päätöksesi tueksi. Toivottavasti et ottanut tuputtamisena ja "ahdisteluna". Haluaisin vain NIIN kovasti auttaa.

Kiitos... Niin, eilen mietin että kun lääkäri soittaa PE, pyydän että lastenlääkärikin voisi soittaa mulle... Kaikki tapaukset on tietysti erilaisia, mutta jos hänkin osaisi jotain sanoa tällaisesta...
Silloin heti kun sain tästä tietää, itkin kätilölle vauvan pahaa oloa, mutta hän sanoi että vauva voi masussa vielä hyvin, ei kärsi... Lääkärit ei kylläkään ole sanoneet mitään, täytyy kai tentata lisää... Mieskin sanoi huomanneensa että välillä lääkäri ei tainnut ymmärtää kysymyksiä, eikä me kai kaikkia vastauksia... Tarvisin vaan vastauksia, että voisin jotain päättää...

 

sanoiko ne, että millaiset mahdollisuudet vauvalla on selviytyä kohdun ulkopuolella? mitään prosenttilukuja? kun ei sinun tapaus varmaan ainoa ole laatuaan...

 

sanoiko ne, että millaiset mahdollisuudet vauvalla on selviytyä kohdun ulkopuolella? mitään prosenttilukuja? kun ei sinun tapaus varmaan ainoa ole laatuaan...

Ei prosentteja... Kumpikin lääkäri sanonut, että vauva menehtyy melkein heti syntymänsä jälkeen... Hieman ovat kierrelleet ja kaarrelleet, mutta muutamaankin otteeseen tehneet ennusteensa selväksi...

 

:hug: tuntuu niin pahalta teidän koko perheen ja erityisesti sen pienimmän puolesta

 

sanoiko ne, että millaiset mahdollisuudet vauvalla on selviytyä kohdun ulkopuolella? mitään prosenttilukuja? kun ei sinun tapaus varmaan ainoa ole laatuaan...

Ei prosentteja... Kumpikin lääkäri sanonut, että vauva menehtyy melkein heti syntymänsä jälkeen... Hieman ovat kierrelleet ja kaarrelleet, mutta muutamaankin otteeseen tehneet ennusteensa selväksi...

hirveetä... ymmärrän kyllä, että elät kuin unessa tuollaisen uutisen jälkeen. toivon silti sydämessäni, että jokin ihme tapahtuisi ja pikkuinen selviäisi. voimia tuleviin päiviin, kuukausiin...

 

Ihana lukea, että jaksat vielä miettiä asioita myös toiveikkaammalla mielellä. Varmasti mieli heittää välillä pohjalukemiin, mutta se kuuluu kyllä asiaan. Aivan mahtavaa, että miehesi ja perheesi on lähelläsi sinua tukemassa. Varmasti miehelläsikin myllertää kaikenlaista mielessä. Pitäkää huolta toisistanne ja tsempatkaa toisianne kun toinen on aallonpohjassa. Ja tuo lämmitti mieltä kummasti, että vauvasi voi masussa hyvin. Taputukset pikkuiselle! Kuulostaa hyvältä tuo suunnitelma puhua lastenlääkärin kanssa. Yritän päästä taas koneelle lukemaan ketjua. Nyt pitää poistua.

 

Halaukset ja jaksamiset sinulle ja perheellesi!

 

"Keskolan hoitsuna ollut" kirjoittaa kauniisti ja hyvin. Toivon todella, että teillä olisi toivoa! Että kaikki kääntyisi paremmaksi ja menisi hyvin!

Itse en ole uskaltanut rohkaista ystävää toivomaan käännettä, hänen kohdallaan tilanne vaikuttaa niin toivottomalle. Tampereen lääkärit eivät antaneet mitään toivoa. Myöhäistä keskeytystä vaan olivat ehdottaneet, mutta ei ystävä kyennyt . Ymmärrän sen, eihän sitä voi... 4D-ultrat ja kaikki käytynä, lapsen kasvot mielessä, liikkeet yhä selvät... Hän tekee selvästi jo surutyötä, ei uskalla toivoa mitään. Lapsi ei kykenisi kuulemma edes nielemään. Miten silloin voisi elää .

Jaksamisia sinulle, vielä! Toivon todellakin, sydämestäni, että teillä sitä TOIVOA paremmasta olisi!!!

 

voi että :'(
Voimia sinulle ja perheellesi! :hug:

 

luin vasta nyt ketjun,kyllä alkoi silmät kostumaan :'( voimia kamalasti teidän perheelle :hug: en voi kuvitellakkaan miltä teistä tuntuu nyt... :'( :ashamed:

 

Olen todella pahoillani. Surusi on varmaan suunnaton. :'(

 

Tulin taas halaamaan :hug:

 

Ihana lukea, että jaksat vielä miettiä asioita myös toiveikkaammalla mielellä. Varmasti mieli heittää välillä pohjalukemiin, mutta se kuuluu kyllä asiaan. Aivan mahtavaa, että miehesi ja perheesi on lähelläsi sinua tukemassa. Varmasti miehelläsikin myllertää kaikenlaista mielessä. Pitäkää huolta toisistanne ja tsempatkaa toisianne kun toinen on aallonpohjassa. Ja tuo lämmitti mieltä kummasti, että vauvasi voi masussa hyvin. Taputukset pikkuiselle! Kuulostaa hyvältä tuo suunnitelma puhua lastenlääkärin kanssa. Yritän päästä taas koneelle lukemaan ketjua. Nyt pitää poistua.

ihanasti kirjoitettu, kyynelet silmiinaivan tuli. Tätä on hyvä peesata.

 

:hug: :hug: :hug:

 

sanaton :'( :hug:

 

olette jatkuvasti mielessä, en osaa muuta sanoa kuin oikein paljon voimia teille ja monen monta :hug: teidän perheelle.. älä ihan vielä menetä toivoasi, itku tulee teidän puolesta :'(

 

Iso voimahali ja jaksamista sinulle ja perheelle.
Sanattomaksi tässä tulee :'( :hug:

 

:'( Paljon voimia ja jaksamisia koko perheelle :hug: