Lääkäri käski varautua pahimpaan...

Eksyin näille sivuille pitkästä aikaa ja luin tämän ketjun...nyt ei itku meinaa loppua millään. Iso voimahalaus teidän koko perheelle!

" Vaikka tiesimme surun saapuvan,
silti toivoimme elämän jatkuvan.
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Saat nukkua, kultapien, luona enkelten.
Miks` nyt, miks` ei myöhempään,
sen tietää Luoja yksinään. " :'(

 

Voimia ja siunausta koko perheelle. Paha olla teidän puolesta kun ajattelee mitä joudutte jaksamaan nyt.

 

Jotenkin sen tuntee, että tästä ei ihan heti selvitä :'( tekee pahaa miehenkin puolesta, tähän ikään mennessä jo isänsä joutunut aiemmin hautaamaan ja nyt vielä pojalleenkin joutuu hyvästit jättämään... :'(

Ei teidän tarvitsekaan tästä kaikesta heti selvitä. Tärkeintä on ottaa surutyöhön oma aikansa, se minkä jokainen tarvitsee. Toiset tarvitsevat enemmän, toiset vähemmän. Jokainen juuri sen oman aikansa. Ei tarvitse kiirehtiä, vaan elää ja tehdä asiat niin, että toivutte sitten joskus. Tapahtunut ei unohdu koskaan, eikä sen kuulukaan unohtua. Surukaan ei varsinaisesti häviä koskaan, se vain muuttaa muotoaan, niin että on helpompi olla ja elää.
Surette ja käytte asiaa läpi juuri niin kauan, kuin on tarvetta, jotta taas jaksaisitte paremmin eteenpäin.

Onneksi teillä on toisenne, rakastava perhe, niin voitte yhdessä työstää kokemaanne. Varmasti helpottaa, kun sisaruksetkin ovat saaneet tuntea ja nähdä pikku-veljensä. On helpompi käydä asioita läpi, kun kaikki tietävät tilanteen. Ei tarvitse piilotella lapsilta tunteitaan, vaan kun on paha olla, ymmärtävät he miksi. Uskon myös heidän olevan suuri voimavara surunne läpi käymisessä- he saavat teidät miehesi kanssa nousemaan ylös sängystä ja taistelemaan elämästä, niin että aurinko voi taas joku päivä paistaa...

Niin minä ainakin ajattelen oman kokemukseni pohjalta. Meillä pieni koiruus muutti taloon ja se oli se, mikä sai minut väkipakolla nousemaan ylös punkasta surun keskeltä, menemään ulos ym. Kun hänestä oli pakko huolehtia, vaikka itsestä ei jaksanutkaan, niin vaivihkaa alkoi toipuminen surustakin tapahtumaan...

Muistakaa myös se, että ette ole yksin. On meitä, joille puhua näin vieraampana, on heitä joille puhua tutumpana, on ammatti-ihmisiä auttamaan, on paljon heitä ja meitä, jotka ovat valmiita tulemaan avuksenne-vaikka pelkästään olkapääksi, jota vasten itkeä. Pyytäkään rohkeasti apua, jos tuntuu ettette yksin selviä taikka jaksa. Yksin ei tarvitse eikä kuulukaan kenenkään jäädä taakkaansa kantamaan.

Tuhansia voimahaleja ja ajatuksia vielä koko perheelle!<3

 

:'( :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Olen sanaton :'( :hug: :hug:

 

Osanottoni :'(

Voimia jatkaa eteenpäin :hug:

 

"Äiti, minun täytyy jatkaa,
joku kutsuu kulkemaan,
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa,
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinnassa,
siellä olen minäkin.

Siellä missä korkealla,
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Avara on taivaan syli.
Tuulen tietä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää, tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin,
iltatuulen hyväilyssä,
siinä olen minäkin."

-Anna-Mari Kaskinen-

:'( todella koskettava runo,piti monta kertaa lukea.

osanotto suureen suruunne

 

Osan otto myös täältä suureen suruunne! Voimia ja haleja teille kaikille!

 

Voi Marge, en tiedä, mitä sanoa. Itkeä vollotan täällä pimeässä ja mietin, kuinka paha olo sulla mahtaakaan olla. En tunne sua, en edes täältä palstalta, mutta toivon, että voisin ottaa osan surustasi. Kun voisin jotenkin auttaa - vaikka tiedän, ettei kukaan voi.

Laitan tähän runon, jonka on kirjoittanut Helen Heamshaw, nainen, joka menetti kaksi lastaan perinnöllisen sairauden takia vain muutaman päivän välein:

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi. Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään
ja surraksesi häntä, kun hän on kuollut.
Kuusi tai seitsemän vuotta
tai kaksikymmentäkaksi tai -kolme.
Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä kutsun hänet takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua surussasi.

En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin,
haluan tämän lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta
kaikkialta hyvää opettajaa
ja olen valinnut sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua,
kun otan hänet takaisin.

Kuvittelin kuitenkin heidän sanovan:
Rakas Herra, tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia onnesta,
jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat
häntä ennen aikojaan.
Kestämme urheasti katkeran surun
ja yritämme ymmärtää.

 

Onnea poikavauvasta ja osanotto suureen suruunne.

Saanko kysyä kuinka vauva kuoli.Nukkuiko vain pois vai oliko jotain kipuja tms?
Ei tarvitse vastata jos et halua.
Teillä on vielä paljon edessä mihin tarvitsette voimia.Hautajaiset tulee varmasti olemaan rankimmat.Ehkä suru pikkasen helpottaa sen jälkeen.
Jaksamista kovasti!!

 

lämmin osanottoni koko perheelle !! ja voimia ja halauksia !
kiva saa ees kuvia muistoks ja ne jalat ja käden jäljet !
olen todella pahoillani.

 

Olen miettinyt laitanko tämän vai en,mutta laitan nyt kuitenkin.
Kamala tilanne teillä.
http://www.kapy.fi/tukipaketit/tuki_perinataali.html

Kiitos... Luin osan, laitoin osoitteen talteen. Olen jotain tuollaista yrittänytkin etsiä jo valmiiksi...

Jos joku tietää muita sivuja lapsen menettäneille,laittakaa ihmeessä.Saattaisi olla apua.

 

Olen niin pahoillani koko perheen puolesta :'(
Voimia jaksaa eteenpäin :hug:

 

En voi, kun itkeä :'( :hug:

 

Voimia tuleville päiville. Lapsen kuolema on varmaankin pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.

 

Tässä ketjussa ei haasteta sitten riitaa,jookos.

 

Voimia tarvitsette jatkossakin.

 

Olen miettinyt laitanko tämän vai en,mutta laitan nyt kuitenkin.
Kamala tilanne teillä.
http://www.kapy.fi/tukipaketit/tuki_perinataali.html

Kiitos... Luin osan, laitoin osoitteen talteen. Olen jotain tuollaista yrittänytkin etsiä jo valmiiksi...

Jos joku tietää muita sivuja lapsen menettäneille,laittakaa ihmeessä.Saattaisi olla apua.

Itse sain apua ja tukea seuraavilta sivuilta:

http://www.enkelisivut.net/

Sivuilla näkyy olevan aika hyvän tuntuinen kokoelma linkkejä, jos niistä vaikka olisi lohtua ja apua, jos nuo itse enkeli-sivut eivät ole oikean tuntuiset.

Ja sivuinahan tuo on jo ihan kaunis paikka käydä kurkkaamassa, hakemassa lohtua...

:hug:

 

:hug: Margelle !!!

:'(

 

Halaus!!Voimia...olen sanaton!!

 

Halaus, voimia.... :'( :'( :'( :'( voi ystävä hyvä... ääh olen sanaton. Muista jos tarvitset apua missä vaan niin pyydä rohkeasti, autan kyllä :hug: :hug: nyt mä itken täällä, vasta tänään kerkesin koneelle.
Voi että :'( :'( :'( :hug: :hug:

 

en voi kuvitellakkaan tuskaanne, luin ketjun läpi ja en vain saa itkua loppumaan toivon koko sydämmestäni kaikkea hyvää teidän perheellenne, ja uskon että pojallanne on nyt hyvä olla enkelten luona.

 

Olen sanaton...
Voimia sinulle ja perheellesi.

 

" Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie, niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy. " :'( :'( :'(

 

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin