Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Blondi ja hänelle kirjoittanut olivat kanssa selvästi feikkejä. Kuin joku olisi kirjoitellut itsensä kanssa viestejä. Samoin ne, jotka käyttävät ejojeja tunnisteina ja muka aina tulee hetkessä vastaus. Jos olis sellaiset välit, niin eiköhän ne tyypit kirjoittelis irl:nä. Sen sijaan kuntarajain takaa -mies vaikuttaa aidolta kaipauskroonikolta, koska hänelle ei kukaan koskaan vastaa.
 
vierailija
J trollaaja on kanssa ja mitä näitä on. Uusin oon tämä H-J/J-H kompolla spämmäävä. Kalle on kanssa moninaisine persoonineen. Sitten on vielä toi yksi ihan pimee tyyppi joka spämmäilee jotain tyäpaikkajuttuja jossa vihan kohde on T. Puhumattakaan, sitten siitä apua rääkyvästä joka kanssa postailee ihan pimeitä juttuja.
Niin, siel on se joka kyselee toistuvasti milloin T tulee entiselle työpaikalle. Vaikuttaa tosiaan ihan pimeeltä tapaukselta.
 
vierailija
J trollaaja on kanssa ja mitä näitä on. Uusin oon tämä H-J/J-H kompolla spämmäävä. Kalle on kanssa moninaisine persoonineen. Sitten on vielä toi yksi ihan pimee tyyppi joka spämmäilee jotain tyäpaikkajuttuja jossa vihan kohde on T. Puhumattakaan, sitten siitä apua rääkyvästä joka kanssa postailee ihan pimeitä juttuja.
Wau. Säkenöivää salapollisityötä, Sherlock.

t. J (yksi niistä)
 
vierailija
Mä luulen, että se loppuu just noin sitten kun se loppuu: yhtäkkiä vaan jonain päivänä havahdut siihen, että et kaipaa. Sen jälkeen sitä ei enää saa sytytettyä roihuun vaikka yrittäisikin. Keho ei vaan enää pumppaa hormoneita samalla tavalla samaa ihmistä ajatellessa kuin ennen. Siinähän se onkin, kun sitä prosessia ei voi tietoisesti oikein nopeuttaa. Ylipääseminen ottaa oman aikansa ja on mahdotonta sanoa, kuinka kauan siinä menee. Mut sit kun se tapahtuu, se on peruuttamatonta.

Sivusta.
 
vierailija
Mä luulen, että se loppuu just noin sitten kun se loppuu: yhtäkkiä vaan jonain päivänä havahdut siihen, että et kaipaa. Sen jälkeen sitä ei enää saa sytytettyä roihuun vaikka yrittäisikin. Keho ei vaan enää pumppaa hormoneita samalla tavalla samaa ihmistä ajatellessa kuin ennen. Siinähän se onkin, kun sitä prosessia ei voi tietoisesti oikein nopeuttaa. Ylipääseminen ottaa oman aikansa ja on mahdotonta sanoa, kuinka kauan siinä menee. Mut sit kun se tapahtuu, se on peruuttamatonta.

Sivusta.
Ai. Mä taas toivon nimenomaan, ettei se lopu. Että vaikka oltaisiin yhdessä, säilyisi tietty kaipuu toisen lähelle.
 
vierailija
Oon niin väsynyt kaipaamisesta, ei voi mistään edes jutella kunnolla, en ymmärrä miksi ei voida ja nähdäkin jossain vaiheessa..tai siis se kaipaaminen pelkästään on niin väsyttävää, kun ei voi oikeasti kuin vähän jutella..❤
 

Yhteistyössä