vierailija
Tämä on henkisellä tasolla kuin hukkuisi ilman sitä viimeistä armahdusta. Fyysisestikin tuntuu tolkuttoman pahalta. Vesimassat painavat ja vesi syöksyy sisään, on vaikea saada henkeä. Sattuu olla, sattuu kaikkialta. Miten harmaa ja tyhjä voi polttaa näin? Jään tietenkin henkiin, mutta valo musta tekee kuolemaa. Sille kuolion tapahtumalle vaan ei saavu pysähdystä. Näinkin ne ihmiset kai henkisesti heräävät. Kuolemalla kaikessa muussa kuin hengeltään ja ruumiiltaan. Enkä tiedä haluanko mitään mikä vaatii multa sietämään jokaöistä hukkumisen tuskaa vailla armoa. On todella tuskallista tuntea nekroosin kovertavan musta kuorta. Odotan kauhulla sitä kun toivottavasti vasta joskus tosi vanhana joutuu joskus suremaan heitä, jotka jättävät taakseen tämän muodon täällä. Jotain tällaista se on, vaikka nyt luojan kiitos ei olekaan kyse sellaisesta.
Pyydän hiljaa armoa. Maailma, armahtaisit minua, jotta eläisin.
Pyydän hiljaa armoa. Maailma, armahtaisit minua, jotta eläisin.