Menu

Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
vierailija
Olen järkeillyt taas vaihteeksi omaa ”ihastumistani” ja tullut siihen tulokseen ettei me todennäköisesti olla mitään edellisistä elämistä tuttuja sieluja. Olen alkanut katsoa kaikkea elämässäni tapahtunutta uudelleen siitä näkökulmasta, että mulla saattais olla adhd. Se ihastuminenkin varmasti johtui siitä. Adhd:ssa aivot kuulemma kärsii dopamiinin puutteesta. Muistin, että ihastuminenhan vapauttaa aivoissa dopamiinia. En tiedä onko adhd-ihmiset yleisesti herkkiä ihastumaan. Tämä on minun omaa tulkintaa omalla kohdallani. Mutta kuulemma erityisesti opiskelu on adhd-ihmisille vaikeaa. Siksi varmaan mun pitää kehitellä jokaiselta opiskelupaikalta joku ihastus. Muuten opiskelu on liian kuormittavaa mun aivoille. Mulla on tainnut olla yläasteelta asti jokaisessa opiskelupaikassa aina joku ihastus. Sitten meinaan jäädä aina jumittamaan siihen yhteen ja samaan ihastukseen niin kauan kuin näen. Huomasin heti siitäkin että kun en nähnyt enää sua, niin ihastuin johonkin samaa sivuainetta opiskelleeseen eri tiedekuntalaiseen. Tosin palasin myöhemmin tykkäämään sinusta. Luultavasti siksi koska havaitsin, että sinäkin tykkäsit sittenkin minusta ja se oli sen verran harvinainen sattuma. Lisäksi koin sinua kohtaan luottamusta mitä en kokenut sitä toista kohtaan. Eli sinä olit vain ihastuttavin vaihtoehto siellä. Jotain samankaltaisuutta kyllä myös. Ja kun se jatkui niin kauan, niin siksi tunnuit jo niin tutultakin. Pääseeköhän silti ystävystymisestä haaveilusta koskaan eroon, kun pyöritti sua mielessä niin kauan että sinusta tuli jollain tasolla läheinen.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu