Läksyunohduksista

Minkälainen käytäntö teidän koululaisten opettajilla läksyunohdusten suhteen? Meidän 3. luokkalainen joutuu jäämään koulun jälkeen tekemään unohduksia. Minusta ei yhtään hyvä käytäntö, poika kokee asian jälki-istuntona ja stressaa kovasti. Enkä minäkään pidä siitä, etten koskaan tiedä moneltako poika pääsee, varsinkin silloin jos menen häntä vastaan, tai olisi tarkoitus kulkea koulumatka ekaluokkalaisen pikkusiskon kanssa. Rupesin ihan miettimään onko tällainen edes sallittua? Tunnollisimmatkin oppilaat unohtavat joskus tehdä jonkun monista läksyistä, eikä siitä mielestäni tarvitsisi heti rankaista noin kovalla kädellä. Poikani kohdalla tällaista sattuu kerran-pari kuussa, sääli niitä lapsia jotka lähes päivittäin istuvat läksyunohduksia tekemässä koulupäivän jälkeen.

 

Jos lapsi joutuu jäämään kouluun pitempään kuin lukujärjestyksessä on ilmoitettu, tulisi opettajan ilmoittaa asiasta kotiin etukäteen.

 

Meillä (3lk) viidestä unohduksesta tulee jälki-istunto. Kun niin käy niin vanhemmille ilmoitetaan. Ilmoittaminen kotiin on vähintä mitä opettaja vois tehdä teidän tilanteessa, eihän se käy ettei vanhemmat tiedä milloin lapsi tulee koulusta oikeaan aikaan vai onko laiskoilla...

 

\

Meillä (3lk) viidestä unohduksesta tulee jälki-istunto. Kun niin käy niin vanhemmille ilmoitetaan. Ilmoittaminen kotiin on vähintä mitä opettaja vois tehdä teidän tilanteessa, eihän se käy ettei vanhemmat tiedä milloin lapsi tulee koulusta oikeaan aikaan vai onko laiskoilla...

Tuleeko teillä viidestä/kk jälki-istunto, vai missä ajassa "saa" tulla viisi unohdusta?

Opeäiti; onko olemassa sääntö että kotiin pitää ilmoittaa etukäteen jos lapsi jää tekemään laiskanläksyjä? Oppilas kyllä kirjoittaa reissuvihkoon olleensa tekemässä unohduksia ja vanhemman pitää se allekirjoittaa, mutta tosiaan jälkikäteen.

Sen lisäksi, että läksyunohdukset jäädään tekemään samana päivänä koulun jälkeen, opettajalta tulee kirjallinen raportti kerran kuukaudessa läksy- ja tavaraunohduksista, näihin unohduksiin lasketaan myös vanhempien unohdukset. (Jos esim. olen unohtanut allekirjoittaa nähneeni jonkun tiedotteen, kokeen tms).

Tästä unohdusten seurannasta näyttää nyt tulleen koko kolmannen luokan tärkein, ja lapselle stressaavin asia. Ja kuten sanoin, pojallani niitä ei edes paljoa ole, mutta sitäkin suurempi stressi ja pelko, että jotain on sittenkin jäänyt tekemättä.

 

Meillä on myös se kuukausiraportti käytössä. Eli se viisi unohdusta kuukauden sisällä=jälki-istunto. Tietty jos kovasti unohtaa niin ehtiihän niitä jälki-istuntoja saada vaikka 2/kk Soitappa opettajalle että aina kun lapsenne on jäämässä laiskoille teidän vanhempien on siitä tiedettävä etukäteen! Opettaja voi ilmoittaa sen soittamalla kotiin päivän aikana. Järjetöntä huolestuttaa vanhempia venyttämällä koulupäivää vanhempien tietämättä.

 

meillä oli esikoisella kuukausiraportti, joka mielestäni toimi hyvin. Siihen tuli muutakin kuin unohdukset ja muut negatiiviset jutut eli jos oli joku juttu mennyt tosi hyvin tms.
Opettaja ei varmaankaan tiedä, ovatko allekirjoitukset jääneet pois siitä syystä, että äiti on unohtanut vai siitä, että lapsi ei ole paperia kotona näyttänyt.
Kuopus on vielä ala-asteella ja siellä on ns. läksykerho eli kerran viikossa jäädään tekemään unohtuneita tehtäviä.
Ainakin meillä oli kolmannella sen verran vähän läksyjä, ettei niiden tekeminen ja muistaminen ollut mitenkään ylivoimaista. Ikävää tietty, jos asia nousee todella isoksi ongelmaksi, vaikka koulu muuten sujuukin hyvin. Sinuna ottaisin yhteyttä opettajaan.

 

Minäkään en kyllä sulattaisi sellaista, että lapsi tulee koulusta milloin sattuu.Kyllä kotiin pitää ilmoittaa, joa lasta pidetään koulussa pidempään kuin lukujärjestys ilmoittaa.Lapsihan voi olla, vaikka auton alla ja kotona ajatellaan, että taas on koululla läksyjä tekemässä.Ilmoittaisin heti opettajalle, että käytäntö ei sovi.

 

Minä olen myös opettaja ja meidän koulussa on seuraavanlainen käytäntö:

Koulun järjestyssäännöissä lukee, että oppilas jää tekemään unohtuneet kotitehtävänsä samana päivänä koulun jälkeen.

Minä olen soveltanut tätä siten, että jos oppilas kertoo, että heti koulun jälkeen on meno jonnekin, niin sitten voi tehdä kotona ne unohtuneet läksyt. Jokaisesta unohduksesta kuitenkin tulee merkintä, jonka huoltaja kuittaa.

Kun lapsi tekee unohtunutta läksyä koulun jälkeen, siihen menee korkeintaan 5 minuuttia aikaa. Saman ajan oppilas voisi kuluttaa missä tahansa sen jälkeen, kun luokasta lähtee ja ennenkuin pääsee kotiin.

Eikös läksyt ole sitä varten, että ne tehdään? Eihän oppilaat normaalisti pelkää niitä unohduksia.Niitähän sattuu joskus jokaiselle. Joko oppilas tai vanhemmat ovat yliherkkiä, jos paniikki tulee yhdestä unohduksesta.

 

Perusoperuslaissa sanotaan läksyjen laiminlyönnistä näin:
Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään. Määräämisestä työpäivän päätyttyä tehtäviään suorittamaan tieto on ilmoitettava oppilaan huoltajalle.

Näitä ilmoituksia varten on olemassa virallinen lomakepohja, jotka tulee ainakin meidän koulussa arkistoida tietyksi ajaksi. Kotiin on mielestäni juuri siitäkin syystä tärkeää ilmoittaa etukäteen, ettei lasta turhaan odoteta kotiin saapuvaksi tai pelätä että matkalla on sattunut jotakin niin kuin joku täällä jo kirjoitteli.

Olen myös kuullut, että jotkut vanhemmat ovat tehneet lukuvuoden alussa jo kirjallisen sopimuksen opettajan kanssa, että lapsen voi passittaa koulun jälkeen läksykerhoon tai jättää laiskaan ilman etukäteisilmoitusta.

Omassa luokassani on käytäntönä, että kolmesta unohduksesta jää puolen tunnin laiskaan. Tekemättömät läksyt tulee kuitenkin tehdä kotona välittömästi ja näyttää opelle tehtyinä seuraavana koulupäivänä. Systeemi tuntuu toimivan ja on lapselle selkeä.

 

\

Minä olen myös opettaja ja meidän koulussa on seuraavanlainen käytäntö:

Koulun järjestyssäännöissä lukee, että oppilas jää tekemään unohtuneet kotitehtävänsä samana päivänä koulun jälkeen.

Minä olen soveltanut tätä siten, että jos oppilas kertoo, että heti koulun jälkeen on meno jonnekin, niin sitten voi tehdä kotona ne unohtuneet läksyt. Jokaisesta unohduksesta kuitenkin tulee merkintä, jonka huoltaja kuittaa.

Kun lapsi tekee unohtunutta läksyä koulun jälkeen, siihen menee korkeintaan 5 minuuttia aikaa. Saman ajan oppilas voisi kuluttaa missä tahansa sen jälkeen, kun luokasta lähtee ja ennenkuin pääsee kotiin.

Eikös läksyt ole sitä varten, että ne tehdään? Eihän oppilaat normaalisti pelkää niitä unohduksia.Niitähän sattuu joskus jokaiselle. Joko oppilas tai vanhemmat ovat yliherkkiä, jos paniikki tulee yhdestä unohduksesta.

Kyllä läksyt ovat sitä varten, että ne tehdään. Eikä kyse ole niinkään pelosta tai paniikista, vaan täysin normaalin lapsen stressistä.

Juuri tuo yliherkäksi leimaaminen on myöskin erittäin harmillista ja estää usein vanhempia ottamasta yhteyttä opettajaan. Vika on aina lapsessa tai kodissa, koulun tai opettajan käytäntöä ei sovi kyseenalaistaa?

 

Emma, en ymmärrä, minkä takia aikuisen pitää pelätä yliherkäksi leimaamista ja sen takia ei ota opettajaan yhteyttä? Minä olen koko äitiyteni ajan saanut kuulla, miten pelokas ja arka ja herkkä lapseni on, muttrei se ole estänyt minua olemaan yhteydessä päiväkotiin ja kouluun, asialinjalla tietysti. Yhteistyöllä olemme saaneet tuettua lasta ja hän on huomattavasti ns. reipastunut eikä enää jännitä kaikkia uusia tilanteita kuten joskus aikaisemmin.

 

Minä olen aina antanut vanhemmille kännykkäni numeron ja kotinumeroni ja voin kertoa, että harvinainen on sellainen päivä, ettei kukaan vanhemmista soita. Kyllä kaikki vanhemmat uskaltavat soitella asiasta kuin asiasta. Osaan myös myöntää virheeni, jos sellaisia olen tehnyt. Todella harmillista, jos joku ei uskalla soittaa lapsensa opettajalle.

Omista lapsistani osa on jo koululaisia. Perusluonteeltaan ujo tokaluokkalaiseni esimerkiksi ei pelkää läksyjen unohdusta. Yhden kerran on yksi tehtävä unohtunut, eikä siinä sen kummempaa tapahtunut, reissuvihkossa oli merkintä ja lapsi teki sen koulun jälkeen parissa minuutissa. Muita unohduksia en lapsiltani muista, vaikka en heitä patista enempää kuin kukaan muukaan keskivertoäiti.

 

\

Minä olen myös opettaja ja meidän koulussa on seuraavanlainen käytäntö:

Koulun järjestyssäännöissä lukee, että oppilas jää tekemään unohtuneet kotitehtävänsä samana päivänä koulun jälkeen.

Minä olen soveltanut tätä siten, että jos oppilas kertoo, että heti koulun jälkeen on meno jonnekin, niin sitten voi tehdä kotona ne unohtuneet läksyt. Jokaisesta unohduksesta kuitenkin tulee merkintä, jonka huoltaja kuittaa.

Kun lapsi tekee unohtunutta läksyä koulun jälkeen, siihen menee korkeintaan 5 minuuttia aikaa. Saman ajan oppilas voisi kuluttaa missä tahansa sen jälkeen, kun luokasta lähtee ja ennenkuin pääsee kotiin.

Eikös läksyt ole sitä varten, että ne tehdään? Eihän oppilaat normaalisti pelkää niitä unohduksia.Niitähän sattuu joskus jokaiselle. Joko oppilas tai vanhemmat ovat yliherkkiä, jos paniikki tulee yhdestä unohduksesta.

Olen siis onnekas, koska meidän koulussa käytäntö on, että viidestä unohduksesta tulee kotiin tieto ja jos tilanne toistuu joutuu tiistaina joko aamupäivällä tai iltapäivällä(riippuen koulun alusta) tunniksi läksyjä yms koululle tekemään.Tiedän siis AINA milloin lapseni pääsee koulusta eikä tarvi turhaan odotella.Jos läksyn tekoon todellakin menee korkeintaan viisi minuuttia kuten sanoit niin täytyy olla kyseessä aika pienet läksyt.Meillä kun läksyjä saatetaan tehdä puolikin tuntia.

 

Ei, en pelkää ottaa yhteyttä opettajaan. Eikä meilläkään ihan 5 minuuttia ole riittänyt läksyn tekoon.

Rupesin kyselemään mielipiteitä ja muiden koulujen käytäntöä täältä palstalta ihan vertailun ja mielenkiinnon vuoksi.

Olen myös kysellyt pojan luokkatovereiden vanhemmilta suhtautumisesta asiaan. Siinä yhteydessä tuli ilmi, että usein ei haluta ottaa yhteyttä opettajaan juuri siitä syystä, että opettajalta tulee joko tyly napakka, tai syyllistävä vastaus asialliseen kysymykseen. Erityisesti tämä haittaa esikoisten vanhempia, kun itsellekin kaikki on uutta ja vähän jännittää lapsen pärjääminen koulumaailmassa.

Monenkirjavaa käytäntöä kuuluu perheissä olevan, yhdistävänä tekijänä huoli kaiken muistamisesta. Joku kantaa joka päivä koko viikon tarvikkeita mukana, joku kirjoittaa reissuvihkoon läksyt, jonkun vanhempi tarkastaa tehtävä tehtävältä läksyt, jonkun vanhempi pakkaa repun jne. Minä en ole tähän asti tehnyt noista mitään, korkeintaan kysynyt vaan onko läksyt tehty ja reppu pakattu.

Ei meilläkään näitä unohduksia juuri ollut tokaluokalla. Nyt kolmannella kun on tullut paljon uutta asiaa, ainetta, opettajaa ja ihan oikea lukujärjestyskin käyttöön, vaatii paljon enemmän muistaa kaikki.

 

Nythän lapsesi on helppo muistaa läksyt, kun on lukujärjestys käytössä. Alkuopetusluokilla, kun ei ole lukujärjestystä, niin vanhemmat eivät voi koskaan tietää, mitä ainetta on minäkin päivänä, mutta ainekohtaisesta lukujärjestyksestä sen on helppo tarkistaa. Oppilaatkin oppivat nopeasti lukujärjestyksen ulkoa.

Meidän koulussamme on alkuopetuksessa tapana, että vanhemmat tarkistavat aina lapsensa läksyt ja kuittaavat ne nimikirjaimillaan nähdyksi. Opettaja tarkistaa koulussa, että läksyt on tehty, mutta vanhemmat tarkistavat esim. matikassa, että laskut ovat oikein. Näin vanhemmatkin näkevät, mikä asia lapselle on helppoa ja missä on vaikeuksia. Tokikaan vanhempien ei tarvitse opettaa lastaan, mutta tarvittaessa voivat pyytää tukiopetusta jostain tietystä asiasta. Minäkin tarkistan omien lasteni läksyt erittäin mielelläni, vaikka aikaa siihen menee, kun on useampi koululainen. Mutta oman lapsen parhaaksi se aika menee.


Eihän kukaan vanhempi pakkaa lapsensa reppua valmiiksi??? Lapset oppivat aivan luonnollisesti itse pakkaamaan reppunsa ja muistamaan liikuntavälineensä heti kohta ekan luokan alettua. Korkeintaan voi liikunta-aamuisin muistuttaa, että muistathan ottaa liikuntakamppeet. Luottakaa lapsiinne!

Unohtuneen läksyn tekoon menee siksi vain viisi minuuttia, kun lapsella on yleensä vain yksi läksy unohtunut. Koskaan en vielä ole tavannut lasta, jolla olisi kaikki läksyt tekemättä samana päivänä.

 

\

Perusoperuslaissa sanotaan läksyjen laiminlyönnistä näin:
Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään. Määräämisestä työpäivän päätyttyä tehtäviään suorittamaan tieto on ilmoitettava oppilaan huoltajalle.

Näitä ilmoituksia varten on olemassa virallinen lomakepohja, jotka tulee ainakin meidän koulussa arkistoida tietyksi ajaksi. Kotiin on mielestäni juuri siitäkin syystä tärkeää ilmoittaa etukäteen, ettei lasta turhaan odoteta kotiin saapuvaksi tai pelätä että matkalla on sattunut jotakin niin kuin joku täällä jo kirjoitteli.

Olen myös kuullut, että jotkut vanhemmat ovat tehneet lukuvuoden alussa jo kirjallisen sopimuksen opettajan kanssa, että lapsen voi passittaa koulun jälkeen läksykerhoon tai jättää laiskaan ilman etukäteisilmoitusta.

Ei tässä mitään etukäteissopimuksia tarvita, laki on laki, eikä sitä tarvitse millään erillissopimuksilla enää vahvistaa.

Omassa luokassani on käytäntönä, että kolmesta unohduksesta jää puolen tunnin laiskaan. Tekemättömät läksyt tulee kuitenkin tehdä kotona välittömästi ja näyttää opelle tehtyinä seuraavana koulupäivänä. Systeemi tuntuu toimivan ja on lapselle selkeä.

Siis laki sanoo juuri näin: Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään. Selkokielellä tarkoittaa sitä, että oppilas voidaan jättää HETI SAMANA PÄIVÄNÄ KUN LÄKSYT OLIVAT TEKEMÄTTÄ koulun jälkeen tekemään ne. Tästä pitää ilmoittaa huoltajalle, mutta ei etukäteen, kuten jälki-istunnosta. Eli riittää, kun oppilaan mukana lähtee reissarissa tms. viesti, että on ollut laiskanläksyä tekemässä.

Te vanhemmat, joita ärsyttää se, ettette tiedä, moneltako koulu loppuu, huolehtikaa siitä, että läksyt tehdään nimenomaan ajoissa, niin että lapsenne koulu voi tosiaan loppua lukujärjestyksen mukaisena aikana.

Olen myös kuullut, että jotkut vanhemmat ovat tehneet lukuvuoden alussa jo kirjallisen sopimuksen opettajan kanssa, että lapsen voi passittaa koulun jälkeen läksykerhoon tai jättää laiskaan ilman etukäteisilmoitusta.


Vielä alkuperäiselle: Omassa luokassani on käytäntönä, että kolmesta unohduksesta jää puolen tunnin laiskaan. Tekemättömät läksyt tulee kuitenkin tehdä kotona välittömästi ja näyttää opelle tehtyinä seuraavana koulupäivänä.

Mikä on tämä "puolen tunnin laiska", jos tehtävät pitää kuitenkin tehdä kotona. Eli pidätkö jälki-istuntoa laiskan nimellä? Se ei ole kyllä pykälien mukaista toimintaa, armas kollega!

 

Meidän koulussa on läksykerho, jonne saa jäädä iltapäivällä tekemään läksyjä ja jos unohduksia niin pitää jäädä. Koska on kerhon nimellä niin eipä tuota jälki-istuntona kukaan taida pitää. Valvomassa on joku opettaja taikka avustaja. Toimii iltapäivällä joka koulupäivä. Ja minusta on hyvä että pitää jäädä, siihenhän voi sekä vanhemmat että lapsi itse vaikuttaa ettei ole nitä unohduksia. Vanhemman asenne myös haittatekijä jos itse vanhempana kokee lasta rangaistavan ja siitä vielä lapsen kuullen manaillee. Opettajaan yhteys ja asiallista keskustelua aikuisten kanssa niin on lapsenkin helpompi käydä koulua.

 

Täällä joku kirjoitti että 3. luokalla on tullut tuo unohdusten laskeminen turhan tärkeäksi ja stressaavaksi asiaksi ja tuntuu että vanhempikaan ei muista kaikkea kun tulee niin paljon uusia aineita ja opettajia.
TÄTÄ ON 3.LUOKKA!! Kolmannella lapsi siirtyy alkuopetuksesta "isojen puolelle" ja samalla vastuu koulunkäynnistä kasvaa hirmuisesti. Itse olen omille oppilailleni ja vanhemmille sanonut että 3. luokka on ekan jälkeen tärkein vaihe lapsen koulunkäynnissä. Nimenomaan työskentelytaidot, joihin myös läksyistä huolehtiminen kuuluu ovat 3. luokan yksi painotettava asia. Tässä vaiheessa vanhemmankin tulisi erityisesti tukea lasta tämän koulunkäynnissä ja läksyissä. Opettajaan kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä, ettei mistään asiasta ehdi tulla liian isoa että ei enää kehtaa tai uskalla soittaa. Itse korostan aina sitä, että pitää soittaa mieluummin liian pieneltä tuntuvasta asiasta kuin isosta. Näin asiasta pystyy puhumaan rauhallisesti ja miettiä mahdollisia toimenpiteitä jo etukäteen!

Kyllä vanhemman tehtäviin kuuluu lapsen läksyjenteon seuraaminen ja niissä auttaminen. Opettaja ei millään voi pitää huolta siitä että läksyt tulevat tehtyä. TÄmä vastuu kuuluu kodille. Opettaja pyrkii ohjaamaan lasta läksyistä huolehtimiseen, vaikka valitettavan usein keinona onkin unohdusten painottaminen. Useimmat oppilaani huolehtivat unohdettujen läksyjen tekemisen heti seuraavaksi päiväksi ja käyvät ne oma-aloitteisesti näyttämässä, mutta sitten on niitä kroonisia unohtajia, joiden kotona ei selvästi välitetä asiasta. Tällöin opettajakaan ei voi mitään tilanteelle.

 

Minulla on kolme ala-asteikäistä lasta, jotka kaikki hoitavat sangen itsenäisesti koulunsa: läksyt, kokeet, kirjat yms. tarvikkeet. Keskimmäinen on muutaman kerran pyytänyt kuulustelemaan enkun sanoja koetta ennen, muuten ovat tehneet läksynsä ilman apua. Unohtamisia on ollut todella harvoin. Ja ne ovat ihan ymmärrettäviä, kyllähän aikuiseltakin joskus unohtuu tavaroita kotiin (avaimet, matkalippu, tms.).

 

\

Täällä joku kirjoitti että 3. luokalla on tullut tuo unohdusten laskeminen turhan tärkeäksi ja stressaavaksi asiaksi ja tuntuu että vanhempikaan ei muista kaikkea kun tulee niin paljon uusia aineita ja opettajia.
TÄTÄ ON 3.LUOKKA!! Kolmannella lapsi siirtyy alkuopetuksesta "isojen puolelle" ja samalla vastuu koulunkäynnistä kasvaa hirmuisesti. Itse olen omille oppilailleni ja vanhemmille sanonut että 3. luokka on ekan jälkeen tärkein vaihe lapsen koulunkäynnissä. Nimenomaan työskentelytaidot, joihin myös läksyistä huolehtiminen kuuluu ovat 3. luokan yksi painotettava asia. Tässä vaiheessa vanhemmankin tulisi erityisesti tukea lasta tämän koulunkäynnissä ja läksyissä. Opettajaan kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä, ettei mistään asiasta ehdi tulla liian isoa että ei enää kehtaa tai uskalla soittaa. Itse korostan aina sitä, että pitää soittaa mieluummin liian pieneltä tuntuvasta asiasta kuin isosta. Näin asiasta pystyy puhumaan rauhallisesti ja miettiä mahdollisia toimenpiteitä jo etukäteen!

Kyllä vanhemman tehtäviin kuuluu lapsen läksyjenteon seuraaminen ja niissä auttaminen. Opettaja ei millään voi pitää huolta siitä että läksyt tulevat tehtyä. TÄmä vastuu kuuluu kodille. Opettaja pyrkii ohjaamaan lasta läksyistä huolehtimiseen, vaikka valitettavan usein keinona onkin unohdusten painottaminen. Useimmat oppilaani huolehtivat unohdettujen läksyjen tekemisen heti seuraavaksi päiväksi ja käyvät ne oma-aloitteisesti näyttämässä, mutta sitten on niitä kroonisia unohtajia, joiden kotona ei selvästi välitetä asiasta. Tällöin opettajakaan ei voi mitään tilanteelle.

TÄYSI PEESI :attn: